Lue keskustelun säännöt.
Miespuolinen ystävä ihastunut minuun, eikä pääse tunteistaan eroon
05.07.2019 |
Ollaan tunnettu noin kuusi vuotta ja noin 5 vuotta sitten mies kertoi tunteistaan. Tein heti selväksi, että en näe häntä muuna kuin kaverina. Ehdotin, että voimme pitää etäisyyttä vähän aikaa, jos tuntuu, että se olisi hänelle parempi minusta yli pääsemisen kannalta. No hän ei halunnut, vaan sanoi, että pitää myös minua hyvänä ystävänä, joten ei halua luopua minusta.
Nyt on tosiaan kulunut tuosta viitisen vuotta ja alkaa pikku hiljaa kyllästyttää. Mies aika ajoin, jollain pienellä lauseella tms. ilmaisee, että hänellä on vieläkin tunteita minua kohtaan. On myös mustasukkainen. Minulla on ollut tänä aikana jotain tapailua ym. ja mies on sanonut, ettei halua kuulla niistä mitään. Viimeinen niitti oli, kun tässä taannoin sivumennen sanoi, että hän ei edes vilkuile muita naisia kaupungilla minun seurassani, koska halua olla uskollinen!! Missä mielikuvitus maailmassa oikein elää?
Oon nyt viime aikoina vältellyt miehen seuraa, viesteilla ollaan kyllä pidetty yhteyttä, mutta ei ole huvittanut nähdä, tulee vaan jotenkin vaivaantunut olo noista jutuista. Harmittaa tää tilanne, onko muuta ratkaisua, kuin että pitäis etäisyyttä vaikka vähän pidemmän aikaa? Kokonaan en haluais hänestä luopua, koska myös hän on minulle todella hyvä ystävä.
Kommentit (35)
Minulla myös miespuolinen ystävä, joka haluaisi enemmän. Tykkään hänestä todella ja luulin löytäneeni sellaisen sielunkumppani ystävän. Huomasin sitten, että hänen tunteet on muutakin. Asiasta on puhuttu. Minulla on oma rakas ja ollut jo kun tutustuin tähän ystävä mieheen.
Harmittaa kovasti. Pitääkö sitten ottaa reilusti etäisyyttä. Ystäviä ei minulla montaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös miespuolinen ystävä, joka haluaisi enemmän. Tykkään hänestä todella ja luulin löytäneeni sellaisen sielunkumppani ystävän. Huomasin sitten, että hänen tunteet on muutakin. Asiasta on puhuttu. Minulla on oma rakas ja ollut jo kun tutustuin tähän ystävä mieheen.
Harmittaa kovasti. Pitääkö sitten ottaa reilusti etäisyyttä. Ystäviä ei minulla montaa ole.
Ystävämies.
Vapauta itsesi tuosta raskaasta ihmissuhteesta. Ei kuulosta sille että tuo ystävä on ystävä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Itsellä oli joskus jotain samantapaista menneessä työpaikassa kollega kanssa. Tultiin hyvin juttuun, eräissä juhlissa suudeltiin mutta sovittiin asia nauraen että nyt lipsahti ja vain ystäviä. Tai niin ainakin luulin. Tästä pari vuotta eteenpäin, ja huomasin miehen poistaneen mut faceystävistään (ei oltu enää samassa työpaikassa mutta nähtiin joskus). Kun lähetin viestin että miksi näin, niin tuli vihainen vastaus että pysy poissa mun elämästä äläkä ole missän yhteyksissä 🙄
En nyt oikein keksi miksi sinä ap roikut tuossa tyypissä. Sinähän se pidät koko ajan täysin tahallaan miestä narussasi ja oikein nautit hänen ärsyttämisestään. Mies taas on jotenkin ihan pakkomielteinen sinun suhteesi, joten kaksi typerystä on taas liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vapauta itsesi tuosta raskaasta ihmissuhteesta. Ei kuulosta sille että tuo ystävä on ystävä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Itsellä oli joskus jotain samantapaista menneessä työpaikassa kollega kanssa. Tultiin hyvin juttuun, eräissä juhlissa suudeltiin mutta sovittiin asia nauraen että nyt lipsahti ja vain ystäviä. Tai niin ainakin luulin. Tästä pari vuotta eteenpäin, ja huomasin miehen poistaneen mut faceystävistään (ei oltu enää samassa työpaikassa mutta nähtiin joskus). Kun lähetin viestin että miksi näin, niin tuli vihainen vastaus että pysy poissa mun elämästä äläkä ole missän yhteyksissä 🙄
Täh? Eli suutuit miehelle siitä kun hän poisti sinut fb listoilta? Ja ihan menit kyselemään syytä ja itkemään asiaa? Voi tsiisus... Sinä se taisit olla oikea maanvaiva miehelle, mutta yrität nyt kääntää asian niin, että mies oli sinusta kiinnostunut. Aika nolo reppanaa olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavoin olette siis ystäviä? Minkälaista se ystävyytenne oikein on ja eikä sinulla ole muita elämää kuin tuon ystävän kanssa?
Aloitus kuulosti mielestäni siltä kuin ap haluaisi oman itsetuntonsa vahvistukseksi rokottaa äijää perässään, pitää häntä vähän niin kuin varalla ja miehenkorvikkeena.
Tuollainen ystävyyssuhde tuntuu jotenkin pakkomielteiseltä molemmin puolin. Ei yksikään järkevä sellaista kovin kauan viitsisi ylläpitää, oli sitten se ihastunut tai se johon on ihastuttu.
Voi tietenkin olla, että miehen kertomana asia olisi täysin toisin tai voi olla, että tämäkin tarina on vain keksitty juttu, ap:n ikioma fantasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat stressiä kaverin ihastuksesta? Se on oikeastaan ihan hänen oma asiansa. Jos hän puhuu asiasta vain joskus, niin mitä se haittaa. Monilla naisilla on sellaisia kaverimiehiä, jotka puhuvat romanttisista tunteistaan koko ajan ja käyvät jopa kiinni ihan fyysisesti. Sellainen on ihan oikeasti pulmallinen tilanne, mutta sekään ei aina johda kaveruuden loppumiseen.
Onhan se tylyä vain seurata vierestä jos pitää toista ystävänä, eihän kukaan ystäväänsä halua satuttaa. Mutta siinä olet kyllä ihan oikeassa, että aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään. Varsinkin kun asia on sanottu suoraan.
Minusta on kyllä tylympää panna välit poikki kuin "vain seurata vierestä" ja hyväksyä kaveri sellaisena kuin hän on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös miespuolinen ystävä, joka haluaisi enemmän. Tykkään hänestä todella ja luulin löytäneeni sellaisen sielunkumppani ystävän. Huomasin sitten, että hänen tunteet on muutakin. Asiasta on puhuttu. Minulla on oma rakas ja ollut jo kun tutustuin tähän ystävä mieheen.
Harmittaa kovasti. Pitääkö sitten ottaa reilusti etäisyyttä. Ystäviä ei minulla montaa ole.
Minun kaikki kaverini ovat miehiä, jotka haluaisivat enemmän. Paras kaverini on mustasukkainen muille kavereilleni, mikä on ihan älytöntä, koska hän on minulle paljon tärkeämpi kuin ne muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein keksi miksi sinä ap roikut tuossa tyypissä. Sinähän se pidät koko ajan täysin tahallaan miestä narussasi ja oikein nautit hänen ärsyttämisestään. Mies taas on jotenkin ihan pakkomielteinen sinun suhteesi, joten kaksi typerystä on taas liikenteessä.
Minä roikun? Miten niin? Mieti itse tilannetta, että sinun pitäisi laittaa poikki johonkin ystävään, jonka olet tuntenut monta vuotta? Joo ja en todellakaan nauti siitä että hän on ihastunut minuun. Toivoisin, että voisimme olla vain puhtaasti kavereita, eikä hänellä olisi mitään romanttisia tunteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin olette siis ystäviä? Minkälaista se ystävyytenne oikein on ja eikä sinulla ole muita elämää kuin tuon ystävän kanssa?
Aloitus kuulosti mielestäni siltä kuin ap haluaisi oman itsetuntonsa vahvistukseksi rokottaa äijää perässään, pitää häntä vähän niin kuin varalla ja miehenkorvikkeena.
Tuollainen ystävyyssuhde tuntuu jotenkin pakkomielteiseltä molemmin puolin. Ei yksikään järkevä sellaista kovin kauan viitsisi ylläpitää, oli sitten se ihastunut tai se johon on ihastuttu.
Voi tietenkin olla, että miehen kertomana asia olisi täysin toisin tai voi olla, että tämäkin tarina on vain keksitty juttu, ap:n ikioma fantasia.
No, sä voit ihan vapaasti ajatella, että tämä on fantasiaa. Asia nyt kuitenkin on näin kun olen kertonut.
Ystävyytemme on sitä, että ollaan yhteyksissä, vaihdetaan ajatuksia kevyemmistä ja vähän raskaammistakin aiheista. Olemme mm. samalta alalta. Yhdessäolo on kahvittelua, juttelua, nähdään porukalla, niin että mukana on yhteisiäkin ystäviä tai sitten kahdestaan. Tosin kahdestaan näkemistä olen viime aikoina vältellyt juuri tämän vaivaantumisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokeneena... Mun mielestä jos ei pysty pitämään ei-toivottuja romanttisia tunteita poissa, niin on kummallekin inhimillisintä, että ei olla enää niin tekemisissä.
Mutta samaan aikaan koen, että saan olla itsekseni hieman loukkaantunut, että toinen ei pystynyt pitämään syvää ystävyyttämme arvossa - ja oliko se ystävyyttä ylipäätään sen toisen osalta, vai kiinnostiko mun asiat vain romantiikan toivossa.
Jotkut voi ehkä pitää naista vähän naiivina jos ystävyys mieheen on ollut sellaista "se kuuntelee mua aina kun mulla on asiaa".
Mutta kun miespuolisen kanssa voi ihan aidosti olla esim. samoja mielenkiinnonkohteita, samanlainen huumori, samanlainen elämäntilanne tai historia, jolloin kyse ei välttämättä olekaan siitä, että hölmö nainen vaan kuvittelee sielunkumppanuutta ja mies miellyttää lääpällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteita ei voi väkisin muuttaa, ei omiaan eikä varsinkaan toisen. Joihinkin ongelmiin ei auta kuin aika, jos sekään.
Minulla on vähän samanlainen tilanne... Miespuolinen kaveri pitää minua elämänsä rakkautena, vaikka olen naimisissa hänen kaverinsa kanssa, ja olen tehnyt selväksi, ettei tunne sellaisenaan ole molemminpuolinen. Olen myös kertonut, ettei hän viehättäisi minua kumppanina siinäkään tapauksessa, että olisin vapaa. Yhtä kaikki hän on parhaita kavereitani ja tosi mahtava tyyppi, mutta tilanne on kovin ikävä ainakin hänen kannaltaan.
Kaveri itse laittoi välit poikki pariksi vuodeksi kun koki tilanteen sietämättömäksi, mutta teki paluun jonkin aikaa sitten. Vieläkin tulee toisinaan kausia, jolloin ei ota yhteyttä viikkoon pariin, kun painiskelee tunteittensa kanssa. Häpeää ja tuntee syyllisyyttä, ja toisaalta ei kestä nähdä kun ei voi näyttää tunteitaan niin kuin haluaisi. On tosi ikävää katsella toisen ahdinkoa, varsinkin kun se tavallaan johtuu minusta. Toivon todella, että hänellekin löytyisi arvoisensa kumppani, jolta saada vastakaikua tunteilleen. En itse tohdi katkaista välejä kun kaveri on muutenkin vähän yksinäinen ja kaveruus on molemminpuolista. Mutta jos kaveri haluaisi ottaa etäisyyttä, kunnioittaisin sitä tottakai, vaikka hyvän ystävän menetys kirpaisisikin.
Tosin viime aikoina olen toisinaan tuntenut vaivaantumista ja epämukavuutta kun kaveri on alkanut oman henkisen hyvinvointinsa vuoksi puhua tunteistaan avoimemmin... Saattaa mm. kehua vartaloani tai sanoa, että haluaisi halata tai pitää kädestä. Kaverin kotona on aika vahva fyysisten heklyydenosoitusten kulttuuri, mutta silti tulee väkisin mieleen, josko kaverilla on muunkinlaisia taka-ajatuksia...