Lue keskustelun säännöt.
Teinin koulutusvalinta
äititar
05.07.2019 |
Taustaa: molemmissa suvuissa (sekä isän että äidin puolelta) ihan jokainen on käynyt lukion ja yliopiston tai jonkun ulkomaisen vastaavan koulutuksen. Koulutuksen mukanaan tuoma vauraus näkyy. NYT esikoiseni on ilmoittanut, että haluaa johonkin "kokkikolmoskouluun" amikseen. KOKO suku on täysin järkyttynyt ja saan kuulla olevani todella epäonnistunut kasvattaja - myös itse koen syvää epäonnistumista: missä tein todella suuren virheen. Olen luvannut 5000 euroa, jos käy lukion, mutta kun eivittukiinnosta. Onko ketään muuta, joka tuntee suurta epäonnistumista äitinä / vanhempana
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
...silti todella järkyttynyt olo: keskiarvo ei riittänyt suoraan lukioon, olisin ostanut kesäkursseja matematiikassa ja ruotsissa, nää oli todistuksessa huonoimmat JOS vaan OLISI LUKENUT / yrittänyt....vittueikiinnosta oli vastaus: vain kokkikolmoskoulu kiinnostaa...en voi ymmärtää, kai tää tästä
Kuka....
JAKSAA LUKEA/SELATA SUN vastauksia.... Kunkirjoitatnäin!!
Sietämätön provo, hyi hel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen tässä kaksi vaihtoehtoa:
1. Pakotat jollain keinolla lapsen lukioon jolloin hän luultavasti vihaa sinua ja suurella todennäköisyydellä vaihtaa amikseen kun täyttää 18. Luultavasti katkaisee välit sinuun. Jos olette kuitenkin vielä jonkinlaisissa väleissä niin lapsen luottamus sinuun ei koskaan täysin palaudu.
2. Annat lapsen tehdä itse omat valintansa ja säilytät välit lapseesi. Samalla hakeudut terapiaan jossa mietitte syitä siihen miksi olet niin kiinni siinä mitä muut sinusta ajattelevat ja lopulta keksitte keinoja joilla pääset irti tästä ajattelumallista ja voit antaa lastesi olla onnellisia ja toteuttaa omia unelmiaan ilman että mietit mitä muut ajattelevat.
Minä patistin lapseni lukioon. Syynä yleissivistys. Vastaavaa ei saa muualta.
Lukion jälkeen saa mennä amikseen tai mihin vaan, mutta lukio on käytävä.
Suorittaa 3,5 vuodessa. Nyt vihdoin 3 vuoden jälkeen on alkanut itsekin huomata eroa yleissivistyksessä kaveriensa kanssa. Vaikka on aina ollut kiukkuinen, kun olen moittinut ammattikoulujen vähäistä yleissivistäviä vaikutusta. (Hänellä on paljon amis-kavereita peruskouluajoilta. Lukiokavereita on myös)
Nyt viikko sisällä on kahdesta kaveristaan kertonut mulle, miten ne eivät jotain (hänen mielestään itsestään selvää asiaa) tienneet. Toinen asia koski Suomen historiaa ja toinen biologiaa.
Kiitos!,ehkä annan mennä omalla painollaan ja katkaisen välit painostavaan sukuun: "ikinä ei oo amikseen menty"
Vierailija kirjoitti:
eivittukiinnosta
Onko tyttö vai poika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on yleinen liian hyvän sosiaaturvan omaavien maiden ongelma. Kun on liian hyvä yhteiskunnan tarjoama turvaverkko, niin pidetään välivuosia ja opiskellaan höttöaloja tai jätetään kokonaan opiskelematta kun luotetaan siihen, että rahaa saa vaikka ei tekisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yleinen liian hyvän sosiaaturvan omaavien maiden ongelma. Kun on liian hyvä yhteiskunnan tarjoama turvaverkko, niin pidetään välivuosia ja opiskellaan höttöaloja tai jätetään kokonaan opiskelematta kun luotetaan siihen, että rahaa saa vaikka ei tekisi mitään.
Tässä tapauksessahan lapsukaista nimenomaan koulu ja ammattiin valmistuminen kiinnostaisi, mutta äitylille se ei kelpaa.
Tuolla tavoin vain opetetaan, että kaikki työ ei ole arvokasta vaan osa on paskaduuneja, joihin alentuakseen oma lapsi on liian hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokkikolmoskoulun jälkeen VOI TOKI hakea, mutta eihän sisään pääse ilman lukio-opintoja. ...voihan lääkikseenkin HAKEA kokkikolmoskoulupohjalta, mutta ei sinne vaan pääse sisälle
Tunnen entisen nuorisotyöntekijän, nykyisen lääkärin. Ihan tyhmää väittää ettei amiksen jälkeen voisi opiskella vaikka missä.
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen: aloitukseni ei ole provo, JOKAINEN lapseni lähisukulainen o.n käynyt lukion ja vähintään opistotason (entinen amkk-tutkinto). Tyttäreni laittoi lukion ykkösvalinnaksi, mutta "perseili" kevään kokeet niin, että lukuaineiden keskiarvo jäi alle 7.5. Nyt olisi mahdollisuus "pääsykokeisiin" 2.8.2019, mutta ei aio mennä niihin, ei vaikka ostaisin valmennuskursseja....kokkikolmoskouluun...
Ap on käynyt elämän koulun kun ei osaa edes kirjoittaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä patistin lapseni lukioon. Syynä yleissivistys. Vastaavaa ei saa muualta.
Lukion jälkeen saa mennä amikseen tai mihin vaan, mutta lukio on käytävä.
Suorittaa 3,5 vuodessa. Nyt vihdoin 3 vuoden jälkeen on alkanut itsekin huomata eroa yleissivistyksessä kaveriensa kanssa. Vaikka on aina ollut kiukkuinen, kun olen moittinut ammattikoulujen vähäistä yleissivistäviä vaikutusta. (Hänellä on paljon amis-kavereita peruskouluajoilta. Lukiokavereita on myös)
Nyt viikko sisällä on kahdesta kaveristaan kertonut mulle, miten ne eivät jotain (hänen mielestään itsestään selvää asiaa) tienneet. Toinen asia koski Suomen historiaa ja toinen biologiaa.
Perustelkaa alanuolet tälle.
Lukiosta saa paljon paremman yleissivistyksen kuin amiksesta. Moni asia peeusnouluajoilta tulee kerratuksi ja tarkemmin selitetyksi siten, että se jää mieleen pysyvämmin.
Myös kielitaito on yleissivistystä ja lukion käyneellä yleensä parempi.
Lisäksi aminset on ajettu alas. Lähiopetusta on vain vähän. Lapseni kavereilla on "etäpäiviä" joka viikko. Eli ei mitään tekemistä, muuta kuin kotona lorvimista. Eivät oikeesti tee mitään etänä. Ja läsnäolopäivinä ei läheskään aina ole tilaa koneille työhallissa. Eli ei taaskaan mitään tekemistä. Kännykällä pelaamista. Joskus on teoriaopetusta.
No jos se yo todistus on niin tärkeä sulle ja jos se sun lapsi siihen suostuu niin voithan ehdottaa että se opiskelisi lukioaineita siinä samassa. Itsekin olen lähihoitaja-ylioppilas. En mä mitään huippuhyvää yo todistusta saanut kun opiskelin ruotsiakin vain 2 kurssia mutta hankin sen todistuksen juuri siksi että kaikilla muillakin meidän suvussa on sellainen. Koin sen itse siis tärkeäksi eikä mua painostanut siihen kukaan. Mun yo todistus on tasoa B mutta amistodistus on 3 (1-3). Olen kahdesti hakenut ammattikorkeakouluun ja kummallakin kerralla sain pääsykokeista erinomaiset pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä patistin lapseni lukioon. Syynä yleissivistys. Vastaavaa ei saa muualta.
Lukion jälkeen saa mennä amikseen tai mihin vaan, mutta lukio on käytävä.
Suorittaa 3,5 vuodessa. Nyt vihdoin 3 vuoden jälkeen on alkanut itsekin huomata eroa yleissivistyksessä kaveriensa kanssa. Vaikka on aina ollut kiukkuinen, kun olen moittinut ammattikoulujen vähäistä yleissivistäviä vaikutusta. (Hänellä on paljon amis-kavereita peruskouluajoilta. Lukiokavereita on myös)
Nyt viikko sisällä on kahdesta kaveristaan kertonut mulle, miten ne eivät jotain (hänen mielestään itsestään selvää asiaa) tienneet. Toinen asia koski Suomen historiaa ja toinen biologiaa.
Perustelkaa alanuolet tälle.
Lukiosta saa paljon paremman yleissivistyksen kuin amiksesta. Moni asia peeusnouluajoilta tulee kerratuksi ja tarkemmin selitetyksi siten, että se jää mieleen pysyvämmin.
Myös kielitaito on yleissivistystä ja lukion käyneellä yleensä parempi.
Lisäksi aminset on ajettu alas. Lähiopetusta on vain vähän. Lapseni kavereilla on "etäpäiviä" joka viikko. Eli ei mitään tekemistä, muuta kuin kotona lorvimista. Eivät oikeesti tee mitään etänä. Ja läsnäolopäivinä ei läheskään aina ole tilaa koneille työhallissa. Eli ei taaskaan mitään tekemistä. Kännykällä pelaamista. Joskus on teoriaopetusta.
Mä olen käynyt sekä lukiota että amista. Ihan yhtä paljon joutui tekemään töitä. Opiskelin mm. lääketieteen latinaa, anatomiaa, matematiikan kokeesta ei saanut tulla yhtään virhettä tai muuten reputti, lääkekurssin kokeeseen pänttäsin lääkkeiden haittavaikutuksia, mitkä lääkkeet ei sovi yhteen, mitä lääkkeitä astmaatikot ei voi käyttää jne. Osaan vieläkin kertoa sujuvasti Suomen terveydenhuollon historiasta. Muistan jopa vuosilukuja neuvolatoiminnan käynnistymisestä ja ensimmäisten orpokotien perustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!,ehkä annan mennä omalla painollaan ja katkaisen välit painostavaan sukuun: "ikinä ei oo amikseen menty"
Ei kai sinun välejä pidä mennä katkaisemaan kenenkään sukulaiseen siksi, että olet vanhempi lapselle, joka omaa itsenäisen tahdon ja kyvyn tehdä omia valintoja ja päätöksiä ja ravistella aiempia totuuksia ja viisauksia.
Jos yhtään lohduttaa, niin hyvä ysväni väitteli pari vuotta sitten, eikä hän ole eläessään käyny lukiota.
Toiseksi harmi, jos sukulaisenne ovat oikeasi niin koulutettuja ja (muodollisesi) oppineita kuin mitä kerro sillä tällaisella taustalla luulisi ymmärävän ja käsittävän, ettei elämä ole niin mustavalkoinen, että jos joku haluaa aloittaa opiskelun ammattikoulussa, niin se on vain yksi valinta ja päätös monien muiden joukossa; jonka jälkeen voi edetä ja arvioida tilannetta uudestaan, jos niin kokee ja tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä patistin lapseni lukioon. Syynä yleissivistys. Vastaavaa ei saa muualta.
Lukion jälkeen saa mennä amikseen tai mihin vaan, mutta lukio on käytävä.
Suorittaa 3,5 vuodessa. Nyt vihdoin 3 vuoden jälkeen on alkanut itsekin huomata eroa yleissivistyksessä kaveriensa kanssa. Vaikka on aina ollut kiukkuinen, kun olen moittinut ammattikoulujen vähäistä yleissivistäviä vaikutusta. (Hänellä on paljon amis-kavereita peruskouluajoilta. Lukiokavereita on myös)
Nyt viikko sisällä on kahdesta kaveristaan kertonut mulle, miten ne eivät jotain (hänen mielestään itsestään selvää asiaa) tienneet. Toinen asia koski Suomen historiaa ja toinen biologiaa.
Perustelkaa alanuolet tälle.
Lukiosta saa paljon paremman yleissivistyksen kuin amiksesta. Moni asia peeusnouluajoilta tulee kerratuksi ja tarkemmin selitetyksi siten, että se jää mieleen pysyvämmin.
Myös kielitaito on yleissivistystä ja lukion käyneellä yleensä parempi.
Lisäksi aminset on ajettu alas. Lähiopetusta on vain vähän. Lapseni kavereilla on "etäpäiviä" joka viikko. Eli ei mitään tekemistä, muuta kuin kotona lorvimista. Eivät oikeesti tee mitään etänä. Ja läsnäolopäivinä ei läheskään aina ole tilaa koneille työhallissa. Eli ei taaskaan mitään tekemistä. Kännykällä pelaamista. Joskus on teoriaopetusta.
Mä olen käynyt sekä lukiota että amista. Ihan yhtä paljon joutui tekemään töitä. Opiskelin mm. lääketieteen latinaa, anatomiaa, matematiikan kokeesta ei saanut tulla yhtään virhettä tai muuten reputti, lääkekurssin kokeeseen pänttäsin lääkkeiden haittavaikutuksia, mitkä lääkkeet ei sovi yhteen, mitä lääkkeitä astmaatikot ei voi käyttää jne. Osaan vieläkin kertoa sujuvasti Suomen terveydenhuollon historiasta. Muistan jopa vuosilukuja neuvolatoiminnan käynnistymisestä ja ensimmäisten orpokotien perustamisesta.
Kuitenkin lukion käyneellä on pakosta parempi yleissivistys, vaikka amis tunteekin oman alansa ja on ollut ahkera.
Mun lapsen yksi kaveri on lukemassa lähihoitajaksi. Hänellä on jo peruskouluaikana todettu laaja-alainen oppimisvaikeus. Eli ei varmaankaan olisi lukiosta edes selviytynyt.
5000e on aika paska palkka 3v duunista.
Vierailija kirjoitti:
Kokkikolmoskoulun jälkeen VOI TOKI hakea, mutta eihän sisään pääse ilman lukio-opintoja. ...voihan lääkikseenkin HAKEA kokkikolmoskoulupohjalta, mutta ei sinne vaan pääse sisälle
Voi toki päästä ja vielä helpompaa on päästä, jos ja kun lähipiiristä löytyy edes yksi joka uskoo ja tukee, eikä jokainen melskaa, aliarvioi ja lyttää jakuvasi, että kuinka minä tai me tiedämme ja osaamme mutta sinä (rumasana) et sa ja kykene saati pysy mihinkään järkevään ja viisaaseen. - Toki osa saattaa tällaisesta mitätöinnisä ja halveksunnasta saada iselleen ns. perkeleen syvällistä-vitutus-energiaa ja onnistua tosinaan miltei mahdottoman paineen alla pusertua ja muodostua ainutlaatuiseksi timantiksi.
Mutta kääntöpuolena on, että ilman tai vain hyvin vähän avointa, myöneistä ja positiivista ympäristöä tai ainoatakaan tällaisen jäsentä (kuten edes 1. läheistä ihmisuhdetta) hyvin moni saattaa pusertua jollei kuoliaaksi, niin mm. loukkaantua tai sairastua henkisesti ja kokea siten mm epäluuloa ja varauuneisuutta sekä itseään että kaikkia muita kohtaan.
Kuienkin elämässä useimpien tulisi tulla toimeen ilman, että alinomaan on tunne, että kukaan ei usko tai lainkaan luota minun kykyihini ja tekemiini valintoihin tai päätöksiin. - Ja edelleen kokea pelkoa siitä, että sekin vähä, mitä omien kynsien alla ja mielessä on halutaan pakottaa ja ajaa pois arvottomana.
Aloitus kuulostaa provokta, mutta tää ilmiö on valitettavan todellinen tietyissä piireissä.
Asumme alueella, jossa on paljon korkeakoulutettuja. Liian paljon näkee juuri tätä, että äidin tarpeet ja tunteet menee lapsen tarpeiden edelle. Ei väliä, mitä lapsi haluaa tai osaa, lukioon on mentävä, ettei äidin tarvitse hävetä. Joistain naapurin lapsista myös näkee, että ovat valinneet amiksen aivan vain kapinoidakseen. Joillain taas ei sinnikkyys ole riittänyt lukioon, kun ikinä ei ole mitään vaadittu ja kun varaa on mihin vaan, niin minkään eteen ei ole tarvinnut ponnistella. Noh, suurin osa täälläkin seuraa vanhempiensa jalanjälkiä, mutta korkeakoulutausta ja varakkuus ei silti aina takaa kasvatus- ja ihmissuhdetaitoja.
Tässä on nyt provoa kaikki muu paitsi se kokkikoulu. Todellisuudessa AP olisi halunnut lapsestaan suvun ensimmäisen ylioppilaan, mutta joutui pettymään, kun pisteet eivät riittäneetkään lukioon.
Mitäs vikaa siinä on, että painostaa lapsensa lukioon. Sen jälkeenhän voi käydä amiksen, jos haluaa.
Plääh... 0/5