Pyydän anteeksi jokaiselta öhkömönkijäiseltä jonka joudun surmaamaan
Olen tarkoituksellisesti pyrkinyt avaamaan tunnelukkojani ja kehittämään itseäni, mutta menikö överiksi? Ei kai liika empatiantunto ole hyväksi?
Kommentit (12)
Minusta kaikki ökkömönkiäiset tekevät omia ökkömönkiäisjuttujaan , joten annan olla rauhassa ja jos näen kiipeliin ökkömönkiäisen niin koitan pelastaa sen.
Itsekin pyydän anteeksi myös kaikilta broilerinsiiviltä ja muikkufileiltä.
Minä pelastan ne. Pelastakaa tekin. Tunnen niitä kohtaan suurta myötätuntoa ja se on terve piirre ihmisessä.
Sitä paitsi kaikki lajit ovat välttämättömiä ekosysteemille. Annetaan niille elämä, autamme siinä myös planeettaa ja itseämme.
Niin antakaa niiden sokeritoukkien ja turkiskuoriaisten olla rauhassa kotonanne! Heilläkin oikeus elämään!
Kaikilla tuholaisillakin oikeus elää!
Koiperhosilla oikeus mutustaa lempivillapaitasi.
Antakaa täiden vallata koko perheen päät!
Sallikaa satiaisten hykerrellä alapäissänne!
Kunnioittakaa kihomatojen oikeuksia!
Pelastakaa bakteerit! Antibiootit ovat tappovälineitä!
Vierailija kirjoitti:
Minä myös.
Vältän niiden tappamista.
Lapsena olin raaka niitä kohtaan. Nyt ahdistaa se.
Tänä vuonna olen listinyt 1-2 ötökkää.
Sama täällä. Olen avioerolapsi - vanhempani erosivat hieman ennen kuin menin ensimmäiselle luokalle kouluun. Tuolloin aloin oireilemaan ja olin kaikille mönkijäiselle todella, todella julma. Joku aika sitten luulin olevani jopa psykopaatti, sillä vaikka en tehnyt kenellekään pahaa, olin sisältä täysin kylmä. Teini-iässä masennuin, ja sieltä kai tuo kylmyys juontaa juurensa. Joku aika sitten koko sisäinen maailmani kuitenkin muuttui kuin taikaiskusta - ei vähä vähältä, niinkuin kai on tavallista. Nyt on hyvä olo ja haluan antaa hyvää kaikille muillekin. Ap
Minä myös.
Vältän niiden tappamista.
Lapsena olin raaka niitä kohtaan. Nyt ahdistaa se.
Tänä vuonna olen listinyt 1-2 ötökkää.