Teini-tyttöjen liikuntatunnit- kysyttävää!

Ei tullut mieleen lintsata.

Kannusti aina kaikkia, eikä "lellinyt" niitä tyttöjä jolla oli laatukamaa vaan kaikki oli samanarvoisia.

Ei aina sitä pesäpalloa, koripalloa, lentopalloa...

Ja silloin kun on pakko pelata joukkuepelejä niin ei laiteta oppilaita valitsemaan. Kyllä motivaatio loppuu alkuunsa, jos sattuu olemaan se viimeiseksi valittu.

ja toteuttanut kurssin osin tyttöjen omien ehdotusten pohjalta. Se motivoi =)

Kaikki ei voi/halua käyttää tamponia ja ilman sitä ei voi mennä. Koulu-uinti pitäis muutenkin lopettaa, useimmille (varsinkin vähiten kehittyneille tai "huono-vartaloisille") se oli painajainen. Sitä oikeesti jännitettiin viikkotolkulla. Ja koska sitä on niin vähän, niin siitä ei edes ole mitään hyötyä oppmisen kannalta. Suurin osa osaa jo uida yläasteella.

Mutta eniten ärsytti se, että opettajalla oli näitä "lellikkejä" ja he olivat niitä, jotka harrastivat aktiivista urheilua seurassa koulun ulkopuolellakin. Eli juuri he, joita ei olisi pahemmin tarvinnut kannustaa urheiluun :)

Koska nämä tytöt pelasivat mm. koripalloa, sitä pelattiin koulussakin usein.



Kysele tytöiltä omia ehdotuksia tuntien sisällöksi!

Mutta eniten ärsytti se, että opettajalla oli näitä "lellikkejä" ja he olivat niitä, jotka harrastivat aktiivista urheilua seurassa koulun ulkopuolellakin. Eli juuri he, joita ei olisi pahemmin tarvinnut kannustaa urheiluun :)

Koska nämä tytöt pelasivat mm. koripalloa, sitä pelattiin koulussakin usein.

Kysele tytöiltä omia ehdotuksia tuntien sisällöksi!

Mulla putosi numero aina vaan siksi etten halunnut uida. Sain lupalapun kuivan ihon takia (oli oikeasti ongelma, suurempi syy oli se että vihan vartaloani yli kaiken), mutta se ei opettajan asennetta muuttanut.

Älä ota lellikkejä, eniten liikuntatunteja tarvitsevat juuri ne tytöt jotka eivät urheile kouluajan ulkopuolella. Kokeile esim. pilatest a ja muita 'omaan tahtiin' -lajeja, kaikkein paskimmat muistot liittyvät minulla aina näihin 'nyt 50 punnerrusta', kun koskaan ei jaksanut ja sai tuntea itsensä luuseriksi. Käykää mahdollisuuksien mukaan salilla, ohjatuissa jumpissa, vesijuoksemassa (ei samaan aikaan uimahalliin kuin pojat, KOSKAAN) yms. jutuissa missä oppilaat voivat käydä myös yksin vapaa-ajalla. Älä anna niiden urheilijatyttöjen päättää koko ryhmän tekemisiä.

Ajattelinkin kysellä aluun, mitä tytöt haluaisivat tehdä. Toki pitää noudattaa opetussuunnitelmaa suurimmalti osin.

Minustakin ne uimatunnit ovat syvältä, vaikka liikanmaikka olenkin. Ihan turhia ja painajaismaisia monelle teinille. meillä oli ylä-asteella vielä pojatkin samaan aikaan uimassa. Jos liikuntatunteja olisi tuplasti enemmän viikossa, uima-harjoittelustakin olisi jotakin hyötyä- mielestäni sitten sitä pitäisi olla ainakin kerran kuussa, jotta siitä olisi jotakin vastaavaa hyötyä.



Ajattelin pitää itse ainakin talven tullen jumppatunteja, koska itse pidän aerobikistä ja osaan ohjata sitä. Olisiko tylsä juttu?



Vinkkejä myös siihen, kun 5 'pissistä' haistattaa mulle paskat ja ilmoittaa lähtevänsä kahville Esson baariin- miten nämä kovikset saisi myötämielisimmiksi?



ap

- suunnittele tunnit huolella

- pidä huoli motivoinnista

- tee monipuolisia tunteja (eri leikkejä myös yläasteikäisille, lämmittelyt ei aina samoja)

- koita tuoda uusia näkökulmia liikunnan opiskeluun avaamalla uusia näkökulmia, eli ei aina saman kaavan mukaan harjoitella esim. pesäpalloa, vaan esim. vaikka leikin varjolla

- vältä kilpailuttamista

- pidä ilo ja leikkimieli mukana tunteja suunnitellessasi.

Itsestäni muistan sen että olisin vaan halunnut pelailla, ja jotkut taas vaan tanssia.

Ja se oli niin pakkopullaa se tanssiminen että.

Tytöt jotka haluavat pelailla niin anna pelata.

Varsinkin urheilussa lahjakkaiden tyttöjen on vaikeaa joutua tanssimaan. Siten on taas ne nysveröt jotka ei osaa mitn niin heille omia juttuja.

Jos opetussuunnitelmassa ei lue että 1kerta telinevoimistelua, niin siihen on täysin turha tuhlata arvokkaita liikuntatunteja; ryhmästä saattaa löytyä yksi joka on joskus sitä harrastanut, muut saavatkin viettää sen parituntisen puolapuilla istuen ja peläten putoamista ja sitä että ope pakottaa tekemään jotain temppuja.

Päällä seisominen ei minusta myöskään ole mikään pakollinen temppu suht rapakuntoisille teineille, lähinnä vaarallinen.

Koulu-uinti pitäis muutenkin lopettaa, useimmille (varsinkin vähiten kehittyneille tai "huono-vartaloisille") se oli painajainen. Sitä oikeesti jännitettiin viikkotolkulla.

Arvatkaa oliko uimatunnit painajaista myös erittäin hyvin kehittyneelle!! Kun muilla oli vaan rintojen alkua ja näyttivät lähinnä pikkutytöiltä, ja itsellä oli kunnon rinnat jotka tarvitsivat oikeat rintaliivit ja karvoitustakin oli vähän enemmänkin. Eikä silloin 80-luvulla vielä sheivausvälineet olleet hirveän kehittyneet....painajaista sekin.

Mutta kysele tytöiltä että mitä he haluaisivat tehdä, ja sano myös suoraan, että sieltä tulee sitten tietenkin erilaisia ehdotuksia eikä joka kerta voida tehdä kivaa, mutta haluat panostaa siihen että edes välillä olisi jokaisesta kivaa.

Muista kehua erityisesti näitä vähemmän liikunnallisia tyttöjä, kehu ei maksa mitään ja saattaa vaikuttaa myös osallistumismäärään tunneillasi ja ehkä vaikuttaa tytön itsetuntoon paljon, enemmän kun itse ehkä ymmärrät.

Ja todellakin, valitse SINÄ joukkueet, äläkä anna tyttöjen valita.

Tsemppiä uuteen pestiin!!

Miten äkkiseltään kuulostaa siltä, että et voi olla opiskellut a. liikuntaa ja b. pedagogiikkaa? Oletko pätevä, vai mikä on taustasi opettajana?

Muistan kun aikoinaan tuota oli lähes koko ajan kun muutama äänekäs ja urheilullinen tyttö sitä halusi.

voin sanoa että 'nykykoulutuksen' saanut opettaja olisi minun puolestani saanut käydä nettipalstoilla kyselemässä neuvoja, sen verran nöyryyttävää ja turhauttavaa toimintaa tunneilla joskus oli.

Mutta ap ei tekstitaitojensa perusteella vaikuta kovin korkeasti koulutetulta, eikä hänellä tunnu olevan minkäänlaista käsitystä liikunnanopettajan työstä. Lisäksi liikuntatieteelliseen on aika vaikea päästä, joten epäilen hänen motivaatiotaan treenata pääsykokeisiin, jos asenne koulussa oli kuvatunlainen (vihasin liikkatunteja ja lintsasin puolet)

voin sanoa että 'nykykoulutuksen' saanut opettaja olisi minun puolestani saanut käydä nettipalstoilla kyselemässä neuvoja, sen verran nöyryyttävää ja turhauttavaa toimintaa tunneilla joskus oli.

kehkeytyi tästä mukava keskustelu ja hyviä ideoita nousi esiin :)

Kysy, haluaisiko joku ohjata luokkakavereilleen tunnin oman harrastuksensa pohjalta.

Ja silloin kun on pakko pelata joukkuepelejä niin ei laiteta oppilaita valitsemaan. Kyllä motivaatio loppuu alkuunsa, jos sattuu olemaan se viimeiseksi valittu.

Toki oppilaita voi laittaa valitsemaan joukkueita, mutta silloin opettajalla pitäisi olla sellainen tarkka sosiaalinen silmä, että pistää valitsemaan ne tyypit, jotka muuten tuntuvat jäävän ulkopuolelle. Minusta juuri tällaisena tyypillisenä "viimeisenä" se tuntui tosi hienolta, kun pääsi joskus itse valitsemaan.

Jooga ja pilates sekä muut tuollaiset vähemmän nopeutta vaativat lajit kannattaa myös pitää ihan säännöllisesti ohjelmistossa.

Vaikken ollut mikään himoliikkuja, niin kaikkein tympeimpänä ovat ehkä jääneet mieleen ne kerrat koripallon peluuta, kun kentällä on kerrallaan se joku kymmenen tyttöä ja kaksikymmentä istuu kentän laidalla ja odottaa. Sitten kun sinne kentälle päästään, niin sitten vain juostaan korilta korille ilman mitään logiikkaa. Koskaan ei saa palloon kosketusta ja kaikki etenee niin kamalan nopeasti...

Kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa ja menimme yläasteelle suureen "kokoelmakouluun", jonne tulivat kaikki haja-asutusalueiden koululaiset. Meillä oli liikuntatunnit yhdessä sellaisen rinnakkaisluokan kanssa, joiden ala-asteen koulullakin oli ollut paljon paremmat välineet kuin meillä. Me olimme lähinnä sisäliikunnassa pelanneet lentopalloa "lasten säännöillä", joissa pallo saa mennä vaikka kuinka monen pelaajan kautta ja käydä lattiassakin. Oli sitten hirveä shokki yhtäkkiä joutua pelaamaan sellaisten kanssa, jotka olivat alusta lähtien oppineet pelaamaan oikein. Seiskaluokkalaiset olivat kamalan armottomia, oltiin ihan lytyssä kun ei osattukaan. Eikä ikinä oltu pelattu koripalloa ja sekin olisi heti pitänyt osata, kun muutkin osasi. Meillä ainoa pallopeli lentopallon lisäksi oli ollut lähinnä polttopallo...

Eli ehkä opettajan kannattaisi myös kysellä, millaisia lajeja oppilaat ovat kokeilleet ja mitä he ennestään osaavat, ettei tule tuollaisia kammottavia jyräystilanteita, kun toiset osaavatkin paljon enemmän kuin toiset. Julmaa pistää aloittelija pelaamaan edistyneiden kanssa, eihän siitä saa kuin vihat päälleen kun tyrii tietämättömyyttään.

...pyydän, että ota huomioon ujojen/isokokoisten tyttöjen toiveet myös. Hiihtämään ei mielestäni tarvitse mennä ollenkaan, isket silmää tytöille kuin salaliittolainen ja sanot että mennään yhdessä kävelemään! Sauvat mukaan, jos onnistuu ;). Jaa ryhmä niin, että toinen puoli voi esim. pelata jotain ja toinen vaikkapa aerobicata kanssasi. Näin syntyy näennäinen valinnanvapaus ja tytöt voivat olla rennommin. Urheilu kun on suorittamista peruskoulun alusta loppuun, siksi niin moni vihaa sitä... joskus voisit viedä tytöt kanssa keilaamaan/joogamaan ja painotat, että kokeilemalla oppii. Höystä liikuntatunteja omilla kokemuksillasi jne., jotta tytöt huomaavat että olet vain ihminen etkä mikään huippu-urheilija. ;)



Näille Esson pissiksille sanoisin että "ai ihanko päin naamaa sanotte lintsaavanne? No sepä hyvä, sainpas syyn soittaa vanhemmillenne!". Pahin uhma taittuu tuolla, jossei auta niin kylmästi merkkaat heidät poissaoleviksi ja annat nelosen kurssista, josset heitä näe tunnillasi kertaakaan.