"Sun täytyy laittaa ruokaa meille, koska en osaa"

En minäkään osannut ruokaa laittaa naimisiin mennessäni. Mutta kummasti se motivoi opettelemaan.

Opettele

Varmaan naurahtaisin ja toteaisin, että kannattaa ottaa henkivakuutus omaisten turvaksi, nälkäkuoleman uhka on konkreettisempi kuin koskaan.

Sanoisin, että opetellaan yhdessä.

Sanoisin, että sopii hyvin, mutta kokki päättää mitä syödään. 

Sopii oikein hyvin 😊

Toteaisin, et se on sit minä joka määrää tahdin. Jos haluaa poiketa ruuasta, nii tarttuu ite paistolastaan.

Selvä. Käyt kaupassa, ruoan jälkeen hoidat tiskit.

Poikakaverin tavatessa hän oli juuri muuttamassa poissa kotoa ensimmäistä kertaa ja eikä osannut edes kananmunaa keittää. Siitä asti on omatoimisesti opetellut ja kokannut lähes joka päivä ja nyt on kaapit täynnä mitä erilaisempia ruoka-aineita ja oikein innolla odotan päästä kokeilemaan mitä herkkua on taas kokannut. 

Mun miesystava sanoi mulle jotakuinkin noin; pahoitteli etta haluaisi myos tehda ruokaa, mutta kun ei osaa.

Vastasin, etta netti on pullollaan hyvia ruokaohjeita. Ei tullut mieleenkaan alkaa itse vetovastuuseen ruokahuollosta yhteen muuttaessa, silla olen itse kokopaivatoissa ja han on tyottomana. 

Nykyaan valmistaa ruokaa laidasta laitaan! Jos on lukutaitoinen ja vahankin "alykkaampi", osaa kylla opetella tekemaan ruokaa. Ei se ole mitaan avaruustiedetta. 

Ja mina paasen joka ilta valmiiseen poytaan. <3 

(Viikonloppuisin tosin mina laitan ruuat, tykkaan ruuanlaitosta.) 

Tuskin nuoret naiset osaa muuta kuin lämmittää mikrossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin nuoret naiset osaa muuta kuin lämmittää mikrossa.

Ja miksi pitäisi osata jos miehetkään ei osaa?

Vaihtaisin miestä. Itse opin hyväksi kokiksi peruskoulun vuoden kestäneiden pakollisten kotitalousopintojen aikana. Sen enempää en koulussa kotitaloutta opiskellut. Olisin tästä syystä huolissani siitä, jos kumppanini vaikuttaisi olevan idiootti, joka ei samassa määrin kuin minä uusia asioita kykene omaksumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin miestä. Itse opin hyväksi kokiksi peruskoulun vuoden kestäneiden pakollisten kotitalousopintojen aikana. Sen enempää en koulussa kotitaloutta opiskellut. Olisin tästä syystä huolissani siitä, jos kumppanini vaikuttaisi olevan idiootti, joka ei samassa määrin kuin minä uusia asioita kykene omaksumaan.

Meillä lähinnä vaan leivottiin, koska se oli halpaa ja kunnon ruokaa tehtiin ihan äärestä harvoin ja nekin huonoista ja halvoista raaka-aineista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin miestä. Itse opin hyväksi kokiksi peruskoulun vuoden kestäneiden pakollisten kotitalousopintojen aikana. Sen enempää en koulussa kotitaloutta opiskellut. Olisin tästä syystä huolissani siitä, jos kumppanini vaikuttaisi olevan idiootti, joka ei samassa määrin kuin minä uusia asioita kykene omaksumaan.

Meillä lähinnä vaan leivottiin, koska se oli halpaa ja kunnon ruokaa tehtiin ihan äärestä harvoin ja nekin huonoista ja halvoista raaka-aineista.  

Meillä suunniteltiin aterioita alusta loppuun asti. Mutta joka tapauksessa, kyllä tuolla pitäisi jo jonkinlainen kiinnostus ruoanlaittoon perehtymiseen omalla ajallaan syntyä, jos vain jotain oppimiskykyä löytyy.

Niin sitähän se parisuhde on, että rintarinnan tehdään kumpikin omia vahvuuksia käyttäen. Toinen ei osaa tehdä ruokaa, mutta varmaan osaa pestä pyykkiä, käydän kaupassa, käyttää asitianpesukonetta, imuroida, jne. Molemmille varmaan riittää tekemistä. Ja älkää vedotko, että noita ei tarvitse tehdä joka päivä. Ei tarvi ruokaakaan kun tekee enemmän kerralla ja pakastaa.

Omat lapset on nyt peruskouluiässä ja nuo kotitaloustunnit on yhtä tyhjän kanssa. Hyvä, kun ei käytetä lastenleluja virtuaaliruuanlaittoon. 

Pulassa oltaisiin. Sillä en ole tuota taitoa opetellut oman egoni jatkeeksi. Koulun kotitaloustunnilta muistan tasan yhden reseptin, tomaattisipulisalaatin. Ei vaan kiinnosta.

Teen omat sapuskat. Einekset on kuraa.

M32

Ei olisi päässyt käymään noin, koska kokkasimme toisillemme jo seurusteluvaiheessa.

Mutta en varmaan osaisi sanoa tuohon mitään, paitsi ehkä "sun kannattaa tajuta saman tien, että mun ei TÄYDY tehdä yhtään mitään".

Sitten laittaisin ruokaa silloin kun minua huvittaa.

Varmaan pyytäisin anteeksi, sillä olisin jotain ikävää sanonut toisen ruuanlaitosta.