Kertokaa "hyvistä" avioeroista

... *sirrir sirrir sirrir*...

Meillä kävi näin. Totta kai ero oli vaikea ja lapset oli surullisia. Mutta aika pian tästä huomasin lasten olevan iloisia omia itsejänsä. Viettävät kivoja hetkiä isänsä kanssa. Juttelevat ja nauravat. Isänsä on siis silmin nähden helpottunut ja onnellisempi nyt.

Samoin kävi itselleni. Valtava taakka lähti harteilta. Ja alun synkkien fiilisten jälkeen tunsin eläväni taas.

Tulemme exän kanssa hyvin toimeen emmekä riitele enää ollenkaan. Erosta 2 vuotta. Emme ole syvimpiä ystäviä mutta juttelemme nykyään enemmän kuin naimisissa ollessamme. Lähinnä lapsista jutellaan ja sovitaan yhdessä pelisääntöjä.

:)

Meillä. En ole exän kanssa tekemisissä, mutta on hällä parisuhde ja rakentanut elämää eteen päin. Luulen, että on tyytyväinen.

Itse olen tosi onnellinen. Asun teini-ikäisten lasten kanssa ja seurustelen.

Lapset on vain hieman kysymysmerkillä. Isä ei ydinperheessäkään ollut lasten kanssa juuri tekemisissä kuten ei nytkään, joten se asia ei muuttunut. Taloudellisesti ei lasten elämä muuttunut mitenkään. Ainoa asia huonompaan lasten mielestä on omakotitalon vaihtuminen kerrostaloon. Taloudellisesti olisi ollut mahdollisuus talon pitoon, mutta koska teinit ei mitenkään osallistuneet talon töihin aikaisemminkaan niin en alkanut yksin pyörittään. Kerrostalo elämä sopii minulle.