Miten reagoit kun ihminen vuosien takaa törmää sinuun jossain?
Yllättynyt itse miten jotkut reagoi. Sellaisetkin joiden kanssa ollut enemmänkin tekemisissä ja ollut hyvä fiilis aina. Olin ale ostoksilla ja törmäsin yläasteella kanssani olleeseen naiseen. Harrastettiin yhdessä ja vietettiin muutenkin aikaa. Itse ilahduin kun pitkästä aikaa nähtiin. Elämä kuljettanut lukion jälkeen eri suuntiin. Olisin mielelläni lähtenyt kahville tms kanssaan. Hän oli vaitonainen ja ei antanut mitään itsestään. Hän ei ollut enää kuin kasvot joilla ei ollut mitään kerrottavaa, eikä sitä paloa joka aina oli kun tehtiin asioita yhdessä. Seisottiin 10 minuuttia alexilla kasvotusten. Jäi tyhjä olo ja mietityttää miksi se on niin vaikeaa kohdata hyviäkin tyyppejä. Hän ei selvästikään halunnut jatkaa keskustelua, ei vaihtaa numeroa tms. Emme ole koskaan riidelleet tai että olisi ollut mitään mistä olisimme olleet eri mieltä.
Kommentit (7)
Itse yleensä iloisesti huikkaan että sinäkö se oot ja ehkä halaus. Nopeat jutustelut, joistakin tulee facekavereita.
Jos toinen on vaivaantunut, syy on ehkä:
- Asuu niin että arjessaan törmää usein entisen elämän tuttuihin (itsellä oli näin, kun asuin synnynseutuni pääkaupungissa; itse oli hakemassa salaattia mukaan töihin tai kahvimaitoa kun vieraat odotti kotona ja ne entiset luokkakaverit oli vapaapäivällään. En voinut jäädä kesken oman arkipäivän siihen justkaamaan, vaikka olisi kiva ollutkin.)
- Joskus oma elämä nolottaa. Itsellä näin on ollut esim. parisuhdehässäkän aikaan. Ei ole kehdannut jäädä setvimään.
Minulla syynä voisi olla se, että kotona oli vaikeaa ja kouluaikaisten ystävien näkeminen vie minut sen onnettoman ja epävarman teinin olotilaan. Tietystikään en synkistellyt silloin aikanaan ystävien kanssa.
Olen pettynyt kaksi kertaa näihin vanhojen ystävien yhteydenottoihin;
- toinen otti yhteyttä ja pyyti kahville. Todellisuudessa vei kahville GNDL tilaisuuteen ja ajatteli että liityn hänen "ryhmään" myymään GNLD tuotteita, en ryhtynyt
- toinen otti yhteyttä ja pyyti kahville myös. Piti esittelyn Zinzino tuotteista ja oletti että alan tilaamaan. En tilannut, ja hän suuttui
Mielenkiintoista lukea eri syistä. Sitä kun miettii aina ensin, että löytyykö syy itsestään. - AP-
Itse en halua että aletaan liikaa utelemaan asioita joten yritän vältellä noita tapaamisia. Kun ei oo pitkään aikaan oltu missään tekemisissä niin toisesta on tullut ikäänkuin tuntematon. Helpompi vaan sitten olla olematta tekemisissä.
Moikkaan vaan iloisesti kaukaa ja jatkan matkaa. Mikaan ole niin vaivaannuttavaa kuin pysahtya kertomaan 20 vuoden kuulumiset ihmiselle, johon ei ole sina aikana pitanyt mitaan yhteytta - elamantilanteet muuttuu ja kaverit tulee ja menee. Ne, joihin ei pideta yhteytta, eivat ole enaa niin tarkeita, tilalle on tullut muuta.