Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ei kestäkään vaativaa vauvaa?
Ennen lapsen saamista parisuhteemme kesti sairauksia, työttömyyttä ja monenlaista vaikeaa asiaa. Eikä edes natissut liitoksistaan niissä pahemmin. Sitten saatiin vauva, jota yritettiin muutama vuosi (ja tuon yrittämisen ja siihen liittyvät pettymykset ym. parisuhde kesti myös hyvin).
Vauva on nyt 11 kk ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva on temperamentiltaan "vaativa" ja ollut myös koliikkia ja refluksia ja muuta joka on lisännyt vaativuutta. Syömiset, nukkumiset ja sellaiset on alusta asti olleet hänelle vaikeita ja lisäksi vauvaa pitää viihdyttää paljon, koska muuten itkee suoraa huutoa koko ajan. Ollaan pyydetty vauvan vaativuuteen apua neuvolasta ja useammalta yksityislääkäriltä (ja selvitetty allergioita, kielijänteitä, reflukseja ym ym ja lopputulos kaikkialla on, että vauva on täysin terve mutta temperamentiltaan vaativa). Kaikkialla käsketään vain hyväksymään, että lapsi on sellainen kuin hän on. Ja olen hyväksynytkin sen, mieheni ei oikein ole vielä.
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken. Minulla on taukoja vauvasta joka päivä, mutta ne ei riitä. Mies käy töissä ja harrastuksissa, joten hänelläkin on taukoja vauvasta, mutta ne ei riitä hänellekään. Olen kotona vauvan kanssa ja lääkärit ovat sanoneet, että tätä vauvaa ei kannata laittaa päiväkotiin aikaisin vaan hänen kanssa pitää tuon vaativuuden kanssa olla pidempään kotona kuin muiden lasten (ja olen samaa mieltä ja mieskin on). Mutta olemme molemmat ihan loppu, ja mies on nyt sanonut että haluaa erota koska ei jaksa tällaista elämää enää.
Muita joilla parisuhde ei kestänytkään vaativaa vauvaa? Tai temperamenttista taaperoa? Miten teillä menee eron jälkeen? Vertaistukea kaipailen..
Kommentit (315)
No, meillä meinasi mennä useampaan otteeseen lusikat jakoon vauva - ja pikkutaapero-aikana. Mies meni muutaman kerran viikoksi vanhemmilleen, joka oli kyllä siihen tilanteeseen paras ratkaisu.
Lapsi on nyt melkein neljä ja pikkuhiljaa parisuhde paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu miehille olevan helppoa erota ja jättää lapsensa kun tulee vaikea vaihe elämään. Ja näille vellihousuille halutaan lisätä iseille korvamerkittyä vanhempainvapaata. Harva äiti lähtee ja jättää lapsensa.
No siksihän sitä just pitäisikin olla, että isä olisi ihan oikeasti tasa-arvoinen vanhempi, ja alusta asti mukana lasten elämässä. Se nimenomaan suojaa eroilta ja lasten hylkäämisiltä.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy, ja jos joku ei halua olla lasten kanssa eikä kiinnosta, niin sille saa antaa vaikka vuoden ja se tekee vain välttämättömimmän silti.
Onko miehesi ratkaisukeskeinen ihminen eli hän ahdistuu siitä, että tätä "ongelmaa" hän ei pystykään nyt ratkaisemaan? Osalle miehistä käy kovasti tunnon päälle, jos ei saa "pelastettua huollettavana olevaa perhettä kriisiltä". Tiedän myös yhden tuttavapariskunnan, jossa mies masentui hankalasti siinä kohtaa, kun pitkillä hedelmöityshoidoilla saatu vauva syntyi keskosena ja alku oli hyvin rankkaa. Vauva ja äiti olivat jo 5 kk ikäisenä ihan normaalissa arjessa, mutta mies oireili rasittumalla pienen pienestäkin asiasta, äänestä, askareesta jne. Purki sen tietenkin vielä vaimoonsa, että vaimo ei huomio jne. Kesti pitkään hänelle itselleen tai muille tajuta, että kyse on masennuksesta. Jälkikäteen on todennut, että erilaiset kymmenen vuotta kestäneet rankat asiat elämässä tuilivat vaan siinä kohtaa tappiinsa ja alkoi tuntumaan siltä, että omassa elämässä mikään ei koskaan tule menemään hyvin.
Täytyy sanoa että onneksi ei ole lapsia eikä tulekaan koskaan olemaan kun näitä keskusteluja lukee! Av:n keskustelut käy hyvästä ehkäisyvälineestä. Varmempi kuin kierukka.
Nyt on taas joillain mennyt puurot ja vellit sekaisin. Vauvalla ei voi olla isää, koska mitään suhdetta ei ole vielä syntynyt (eikä oikeaa äitikään). Jos mies nyt lähtee kävelemään, niin sitten menee, vauva siitä nyt vähiten kärsii. Sitten on vain tärkeää saada mies ymmärtämään, että täytyy myös pysyä poissa. Vanhemmuuden muodostuminen kestää vuosia ja on lapselle hajottavaa ja stressaavaa pakottaa jonkun vieraan miehen luokse esim. viikonlopuiksi tai opettaa että kuka tahansa voi olla isäsi. Pojille se nyt ei ainakaan anna hyvää esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koliikkilapsi oli juuri alkanut kärsiä vähemmän vatsavaivoistaan, kun lapsen isä kertoi ettei jaksa tällaista, vaan poikamies elämä on parempaa. Erosimme ja jäin 1,5v ja 6kk ikäisten kanssa vetämään arkea. Nuorimmainen luuhasi läpi infektiokoerteen 4 vuotiaaksi asti ja oli allergikko sekä todella vähääuninen Duracell pupu.
Aika vähissä on vaihtoehdot, jos lapsen toinen vanhempi sanoo ( vastoin aikaisempia omia toiveitaan), ettei jaksa perhettä eikä halua tavata lapsia. Perhe-elämä, arki ja rutiinit on hoidettava ilman sitä toista vanhempaa sitten. En koskaan kysynyt oliko se parisuhde vai mikä, joka ei kestänyt vai miksi halusi laiminlöyödä vastuunsa.
Kuulostaa raskaalta, toivon teidän saavan apua ja lepoa yhdessä ja erikseen.
Monet ikuiset vauvat lähipiirissä on saaneet apua vauvoihin erikoistuneilta vyöhyketerapeuteilta. Ehkä jotain tuollaista kannattaa vielä kokeilla, jos vaan mitenkään rahallisesti mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa raskaalta, toivon teidän saavan apua ja lepoa yhdessä ja erikseen.
Monet ikuiset vauvat lähipiirissä on saaneet apua vauvoihin erikoistuneilta vyöhyketerapeuteilta. Ehkä jotain tuollaista kannattaa vielä kokeilla, jos vaan mitenkään rahallisesti mahdollista?
Tulit sitten antamaan tämän neuvon yli 3 vuotta vanhaan ketjuun?
Aaagh noita keskenkasvuisia pentuisiä. Jestas että se on jollekin vaikeeta hyväksyä se, että lapset olemalla vaativia kasvattavat vanhempiaan aikuisiksi. Ihan tavislastenkin kanssa tilanne on aina tuo, koska "koko kylä ei enää kasvatakaan". Auta armias, että lapsettomat mitenkään tulisivat kyläksi lapsen ympärille. Ei, he rajaavat hyvinkin tarkasti, että eivät hoida lapsia (eikä pidä yleistää, on toisenkinlaisia olemassa, mutta harvemmin). Meidän mallissa pienten lasten vanhemmat ovat keskimäärin yksin. Vapaata he saavat vain ainoastaan toisiltaan. Ero on tapa saada joka toinen viikko itselleen. Itse en eronnut, vaan sinniteltiin ja muokkasihan se meitä ihmisinä aivan älyttömän paljon (nyt joku älähtää taas tabusta, mut sit älähtää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP olet täällä. Mikä on tilanteenne nykyään. Kun vauva on jo kasvanut, tuliko ero?
Vierailija kirjoitti:
Jos AP olet täällä. Mikä on tilanteenne nykyään. Kun vauva on jo kasvanut, tuliko ero?
Kysyn samaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat on isotöisiä.
Tiesin jo etukäteen että 0...3 v on raskain jakso.
Ja näin meillä olikin.
Sitten kun lapsi osaa itse pukea, syödä ja nukkua hieman helpottaa. Eli 3...4 v alkaen.
Sylivauva vaatii hoitoa 24 /7 ja se se on raskasta.
2 v on vielä täysi vauva. Eli avuton.
Ps
Rakastan lapsia
M 45 w
Parisuhde kestää vaikeatkin vauva-ajat näillä kultaisilla säännöillä:
1. Nainen jaksaa kaiken, joustaa, eikä muutu mihinkään, ellei mies muutosta johonkin tarvitse.
2. Nainen jaksaa kaiken, joustaa, eikä muutu mihinkään, ellei mies muutosta johonkin tarvitse.
3. Nainen jaksaa kaiken, joustaa, eikä muutu mihinkään, ellei mies muutosta johonkin tarvitse.
Niin helppoa pitää parisuhde loistossaan, eikä miespolot pääse väsymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies aikoo jaksaa eron jälkeen vaativaa vauvaa ja vanhempia lapsia ihan yksin monta päivää? Vai aikooko hän jättää lapset sinulle lähes kokonaan? Eihän se todellisuus, että hän on vastuussa vaativasta vauvasta, muutu erolla miksikään. Ja kyllähän hän isänä tietää, että lapset muuttuvat todella paljon vauva-ja taaperoiän jälkeen, eihän nyt väliailaisen tilanteen takia kannata erota.
Ja meillä on päinvastainen kokemus. Esikoinen ei nukkunut öitä 3 vuoteen, osottain valvoi vielä 6-vuotiaaksi. Olimme tosiaan ihan zombikoomassa, lamaantuneina suuren osan ajasta mutta yritimme auttaa toisiamme ja selviytyä yhdessä niin hyvin kuin voimme. Ero ei käynyt mielessäkään.
Lapsia meillä on tosiaan vain yksi, tämä 11 kk ikäinen vauva, ja hän on siis molemmille meille ainoa lapsi. En tiedä miten mies aikoo jaksaa vaativaa vauvaa (ja kohta taaperoa) eron jälkeen (varmaan ei ole miettinyt asiaa tai sitten on ajatellut, että ei tarvitse jaksaa, koska vauva jää asumaan minun kanssa). Ap
Sanot vaan, että "ihanaa, saan vihdoinkin nukkua riittävästi, kun te kaksi muutatte muualle".
- Mies ei ole varmaan tullut ajatelleeksi, että eron seuraukset voi tulkita näinkin päin.
Alue: Aihe vapaa
Oletko uskovainen ap jos kiireellä mentävä naimisiin ennen lapsen syntymää?