Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ei kestäkään vaativaa vauvaa?
Ennen lapsen saamista parisuhteemme kesti sairauksia, työttömyyttä ja monenlaista vaikeaa asiaa. Eikä edes natissut liitoksistaan niissä pahemmin. Sitten saatiin vauva, jota yritettiin muutama vuosi (ja tuon yrittämisen ja siihen liittyvät pettymykset ym. parisuhde kesti myös hyvin).
Vauva on nyt 11 kk ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva on temperamentiltaan "vaativa" ja ollut myös koliikkia ja refluksia ja muuta joka on lisännyt vaativuutta. Syömiset, nukkumiset ja sellaiset on alusta asti olleet hänelle vaikeita ja lisäksi vauvaa pitää viihdyttää paljon, koska muuten itkee suoraa huutoa koko ajan. Ollaan pyydetty vauvan vaativuuteen apua neuvolasta ja useammalta yksityislääkäriltä (ja selvitetty allergioita, kielijänteitä, reflukseja ym ym ja lopputulos kaikkialla on, että vauva on täysin terve mutta temperamentiltaan vaativa). Kaikkialla käsketään vain hyväksymään, että lapsi on sellainen kuin hän on. Ja olen hyväksynytkin sen, mieheni ei oikein ole vielä.
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken. Minulla on taukoja vauvasta joka päivä, mutta ne ei riitä. Mies käy töissä ja harrastuksissa, joten hänelläkin on taukoja vauvasta, mutta ne ei riitä hänellekään. Olen kotona vauvan kanssa ja lääkärit ovat sanoneet, että tätä vauvaa ei kannata laittaa päiväkotiin aikaisin vaan hänen kanssa pitää tuon vaativuuden kanssa olla pidempään kotona kuin muiden lasten (ja olen samaa mieltä ja mieskin on). Mutta olemme molemmat ihan loppu, ja mies on nyt sanonut että haluaa erota koska ei jaksa tällaista elämää enää.
Muita joilla parisuhde ei kestänytkään vaativaa vauvaa? Tai temperamenttista taaperoa? Miten teillä menee eron jälkeen? Vertaistukea kaipailen..
Kommentit (315)
Tuntuu miehille olevan helppoa erota ja jättää lapsensa kun tulee vaikea vaihe elämään. Ja näille vellihousuille halutaan lisätä iseille korvamerkittyä vanhempainvapaata. Harva äiti lähtee ja jättää lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger (autismin kirjo) minullekin tuli mieleen ap:n lapsesta. Esikoiseni oli samalla tavalla vaativa ja takertuva. Hän rasittui aistiylikuormituksesta ja pelkäsi kaikkea uutta. Silloin hän takertui minuun ja tyyntyi vain minun sylissäni. Rutiinit olivat hänelle tärkeitä jo vauvasta asti. Hän on myös ylivilkas ja nautti siitä, kun pääsi päiväkotiin. En tiennyt lapseni lapsuudessa mitään neurobiologisista erityisyyksistä, ja ilmeisesti ei kukaan muukaan, älykäs, ihana lapseni on saamassa diagnoosit vasta aikuisena. Hänen nuorempi sisaruksensa on jo saanut omansa, samoin minä. Lasten isäkin varmaan olisi saamassa, jos kävisi tutkimuksissa, mutta se ei häntä taida kiinnostaa.
AV:lla on kolme vakiovastausta, jotka ilmestyvät jokaiseen ketjuun suunnilleen aiheesta riippumatta:
-"kuulostaa ihan autismilta"
-"kannattaa tsekkauttaa ferritiiniarvot!"
-"miehellä on toinen nainen, sorry, mutta se pettää sua".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger (autismin kirjo) minullekin tuli mieleen ap:n lapsesta. Esikoiseni oli samalla tavalla vaativa ja takertuva. Hän rasittui aistiylikuormituksesta ja pelkäsi kaikkea uutta. Silloin hän takertui minuun ja tyyntyi vain minun sylissäni. Rutiinit olivat hänelle tärkeitä jo vauvasta asti. Hän on myös ylivilkas ja nautti siitä, kun pääsi päiväkotiin. En tiennyt lapseni lapsuudessa mitään neurobiologisista erityisyyksistä, ja ilmeisesti ei kukaan muukaan, älykäs, ihana lapseni on saamassa diagnoosit vasta aikuisena. Hänen nuorempi sisaruksensa on jo saanut omansa, samoin minä. Lasten isäkin varmaan olisi saamassa, jos kävisi tutkimuksissa, mutta se ei häntä taida kiinnostaa.
AV:lla on kolme vakiovastausta, jotka ilmestyvät jokaiseen ketjuun suunnilleen aiheesta riippumatta:
-"kuulostaa ihan autismilta"
-"kannattaa tsekkauttaa ferritiiniarvot!"
-"miehellä on toinen nainen, sorry, mutta se pettää sua".
Voi olla, että on vakiovastauksiakin, mutta minun kirjoittamiani ne eivät ole. Totuus on, että neurobiologisista oireyhtymistä ei ole oltu tietoisia kovinkaan pitkää aikaa. Nyt, kun tietämys on lisääntynyt ja suuri joukko Asperger- ja adhd-aikuisia haluaa vihdoinkin diagnoosin, kun se ei ole ollut mahdollista heidän lapsuudessaan, neuropsykiatrisiin poliklinikoihin on miltei vuoden jonotusaika. Tietysti tälle pitäisi tehdä jotakin, mutta hankalaa se on, kun ei ole tarpeeksi neuropsykiatrejakaan diagnosoimaan aikuispotilaita. Parempi on hakeutua tutkimuksiin lapsena, kun se on nykyään helpompaa. Jos ap:n lapsi ei olekaan As-lapsi, asia on kuitenkin tutkittu ja poissuljettu, ja yksi huoli vähemmän vanhemmilla. Jos taas tutkimuksissa tulee positiivinen tulos, lapsille on saatavissa paljon sellaista nepsy-valmennusta, jota aikuisille ei ole järjestetty. Mietipä sitä, kun seuraavan kerran tulet provosoimaan keskustelupalstoille. 😊
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta se voi myös helpottaa. Vaikka aikuisillw ei ole vielä tarjolla tarpeeksi nepsy-valmennusta, jo diagnoosin saaminen voi helpottaa. Sama voi päteä myös lasten vanhempiin, jotka pohtivat, mikä lasta vaivaa. Olkoon ap:n lapsella mikä tahansa, tsemppiä hänelle. Toivottavasti puoliso tulee järkiinsä ja avio-ongelmakin ratkeaa parhain päin. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.Ap on kertonut tässä ketjussa, että heillä lastenlääkärit ovat suositelleet, että lasta ei laiteta aikaisin päivähoitoon vaan että lapsi saisi olla kotona. Haastavia lapsia on erilaisia, ja ilmeisesti ap:n lapsi on sentyyppinen, että lääkärit katsoo että hänelle päiväkotiympäristöstä olisi haittaa.
Niin että jos äidin pää ei pysy kasassa 4 seinän sisällä, niin on muka hyödyllistä jäädä vuosiksi kotiin?
Itselläni oli yksi lapsistani vauvana samanlainen kuin ap: n kuvailussa, hain 3 vuotiaana päiväkotipaikkaa, en saanut silloinkaan koska hoidin nuorempia lapsia kotona. Koska sen haastaavan lapsen paras paikka muka on kotona.
Viis siitä jos ei saa ikäistä seuraa päivisin, terrorisoi turhautuneena koko perhettä, ja äidin aika menee paljon pienempien sisarusten kanssa. Kaikki turhautuvat ja pää leviää. Sekö on perheen paras?
Tämä poika alkoi talttumaan vasta 7- vuotiaana ja osoittautuikin älykkääksi ja koulussa hyvin pärjääväksi kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.Ap on kertonut tässä ketjussa, että heillä lastenlääkärit ovat suositelleet, että lasta ei laiteta aikaisin päivähoitoon vaan että lapsi saisi olla kotona. Haastavia lapsia on erilaisia, ja ilmeisesti ap:n lapsi on sentyyppinen, että lääkärit katsoo että hänelle päiväkotiympäristöstä olisi haittaa.
Niin että jos äidin pää ei pysy kasassa 4 seinän sisällä, niin on muka hyödyllistä jäädä vuosiksi kotiin?
Itselläni oli yksi lapsistani vauvana samanlainen kuin ap: n kuvailussa, hain 3 vuotiaana päiväkotipaikkaa, en saanut silloinkaan koska hoidin nuorempia lapsia kotona. Koska sen haastaavan lapsen paras paikka muka on kotona.
Viis siitä jos ei saa ikäistä seuraa päivisin, terrorisoi turhautuneena koko perhettä, ja äidin aika menee paljon pienempien sisarusten kanssa. Kaikki turhautuvat ja pää leviää. Sekö on perheen paras?
Tämä poika alkoi talttumaan vasta 7- vuotiaana ja osoittautuikin älykkääksi ja koulussa hyvin pärjääväksi kaveriksi.
En tiedä, onko sattumaa mutta myös meillä oli tällainen hyvin vaativa vauva (poika hankin). Hän myös rauhoittui kouluiässä ja on todella lahjakas. Nyt nuorena miehenä on hyvinkin rauhallinen tyyppi eikä vaativuudesta ole tietoakaan. Hän meni kolmevuotiaana päivähoitoon ja aluksi oli haasteita mm. siirtymätilanteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi mitään diagnooseja itse. Turha tuon takia on erota. Ymmärrän miestä, jos vain tuijotat tyhjyyteen iltaisin. Ehkä mieskin kaipaisi huomiota. Turhaa puhetta 11 kuukauden ikäisen eroahdistuksesta. Oletko yrittänyt totuttaa lasta eroihin. Peitä ensin omat silmäsi pariksi sekunniksi ja sitten katsot lasta. Pian lapsi haluaa peittää omat silmänsä ja sinä tietenkin hämmästyy, kun näet lapsen katseen. Vähitellen voitte leikkiä piilosta. Näin lapsi oppii vähitellen ymmärtämään, että äiti voi kadota, mutta tulee takaisin. Lapsi alkaa näin ymmärtää vähitellen, että hän on oma persoona. Muista, että et ole maailman napa, ei myöskään lapsesi. Jätä mies joskus illalla lapsen kanssa ja mene vaikka lenkille. Teille kaikille kolmelle kuuluu täysi elämä. Mies käy töissä ja kaipaa läheisyyttä, jota sinun on annettava. Nyt lapsi saa kaiken huomion. Ei lapsen jokaista narahdusta tarvitse noteerata. Minä olen kasvattanut monta lasta, että kokemusta löytyy.
11 kk on lyhyt aika ja miehelläsi tuntuu olevan sitä muutakin elämää ihan tarpeeksi, jos tulee kotiin vasta puoli seitsemän. Hyvin itsekeskeinen on tuo sinun miehesi. Hän ei kestä sitä, että ei voikaan enää käyttää iltoja vain omaan lepoon ja rentoutumiseen. Anna mennä. Jos tässä ajassa jo haluaa erota, niin ei oikein hyvää ennusta, vaikka jäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.Ap on kertonut tässä ketjussa, että heillä lastenlääkärit ovat suositelleet, että lasta ei laiteta aikaisin päivähoitoon vaan että lapsi saisi olla kotona. Haastavia lapsia on erilaisia, ja ilmeisesti ap:n lapsi on sentyyppinen, että lääkärit katsoo että hänelle päiväkotiympäristöstä olisi haittaa.
Niin että jos äidin pää ei pysy kasassa 4 seinän sisällä, niin on muka hyödyllistä jäädä vuosiksi kotiin?
Itselläni oli yksi lapsistani vauvana samanlainen kuin ap: n kuvailussa, hain 3 vuotiaana päiväkotipaikkaa, en saanut silloinkaan koska hoidin nuorempia lapsia kotona. Koska sen haastaavan lapsen paras paikka muka on kotona.
Viis siitä jos ei saa ikäistä seuraa päivisin, terrorisoi turhautuneena koko perhettä, ja äidin aika menee paljon pienempien sisarusten kanssa. Kaikki turhautuvat ja pää leviää. Sekö on perheen paras?
Tämä poika alkoi talttumaan vasta 7- vuotiaana ja osoittautuikin älykkääksi ja koulussa hyvin pärjääväksi kaveriksi.
Suosittelet siis ap:n lapselle päiväkotia oman kokemuksesi perusteella? Ap:n lapsi on alle vuoden ikäinen. Sen ikäinen ei tarvitse ikäistään seuraa. Ap:n lapselle on suositeltu, ettei menisi aikaisin päiväkotiin, 3-vuotiaana päiväkodin aloittaminen ei ole "aikaista".
Mies tulee.kotiin 18.30?? Te olette jo iltatoimilla ja hän ei kestä vauvaa sitä about kahta tuntia???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.Ap on kertonut tässä ketjussa, että heillä lastenlääkärit ovat suositelleet, että lasta ei laiteta aikaisin päivähoitoon vaan että lapsi saisi olla kotona. Haastavia lapsia on erilaisia, ja ilmeisesti ap:n lapsi on sentyyppinen, että lääkärit katsoo että hänelle päiväkotiympäristöstä olisi haittaa.
Niin että jos äidin pää ei pysy kasassa 4 seinän sisällä, niin on muka hyödyllistä jäädä vuosiksi kotiin?
Itselläni oli yksi lapsistani vauvana samanlainen kuin ap: n kuvailussa, hain 3 vuotiaana päiväkotipaikkaa, en saanut silloinkaan koska hoidin nuorempia lapsia kotona. Koska sen haastaavan lapsen paras paikka muka on kotona.
Viis siitä jos ei saa ikäistä seuraa päivisin, terrorisoi turhautuneena koko perhettä, ja äidin aika menee paljon pienempien sisarusten kanssa. Kaikki turhautuvat ja pää leviää. Sekö on perheen paras?
Tämä poika alkoi talttumaan vasta 7- vuotiaana ja osoittautuikin älykkääksi ja koulussa hyvin pärjääväksi kaveriksi.
Oman lapseni ryhmässä on haastava lapsi ja kyllähän mielessä käy, että miksi ne haastavat lapset tuupataan jo valmiiksi ylisuuriin ryhmiin. Aikuisilla ei meinaa aika ja kädet riittää edes ns. helppojen lapsienkaan kanssa.
Ja kerhothan on tarkoitettu juurikin kotona olevan vanhemman lapsille. Päiväkotipaikat mieluummin niille, jotka tarvitsevat sen töiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo normaali lapsi ole. Diagnoosi vain vielä puuttuu. Autistinen?
Miksi tälle näin monta alapeukkua. Ajattelin etten tule tänne "säikyttelemään" aloittajaa, mutta. Meidän esikoinen oli juurikin samantyyppinen tietyiltä osin. Oli eroahdistunut ja karsasti vieraita häliseviä paikkoja. Kaikki muskarit, vauvajumpat ja muut harrastukset meni ihan hukkaan ja itkuksi, ja sen myötä loppupäivä. Ei sitten turhaan edes yritetty, kun havaitsin tilanteen. Nukkui pätkissä, mutta muuten oli kyllä aika helppo, ei siis kotioloissa itkuinen.
(Kuopus puolestaan vaati koko ajan kantamista, jos sai olla sylissä niin oli tyytyväinen. Ja minähän kannoin koko ekan vuoden. Vauvat tykkää olla lähellä.)
Esikoisella ei onnistunut 3-vuotiaana päiväkerhon aloitus, vaikka yhdessä kävimme tutustumassa monta kertaa. Hoitajat oli että "kyllä se siitä rauhoittuu, kaikki ne rauhoittuu kun vanhempi lähtee". Lähdin ja jätin parkuvan lapsen sinne. Puolen tunnin päästä tuli soitto, että ei tämä rauhoitu. Muutama samanlainen kerta ja todettiin, että ei rääkätä, siirretäänpä vuodella. 4-vuotiaana alkoi sujua, vaikkei se kaksituntinen hänelle helppoa ollut. Onneksi sain ja tykkäsin olla hänen koulun aloitukseen asti kotona, en tiedä miten ihmeessä hänet olisi voinut viedä päiväkotiin!
Lapsi pärjää koulussa keskitasoisesti, kielissä on hyvä. Tukitoimet koulussa otettu kaikki vastaan mitä on tarjottu. Uskomaton muisti tietyissä asioissa ja todella hyvä keskustelija, on kiinnostunut maailmanmenosta. Hauska persoona. Toisaalta sosiaaliset suhteet välillä takkuaa ja lukee tilanteita väärin. Äkilliset suunnitelman muutokset on hankalia. Kaikki sujuu hyvin, kun kaikki on tasapainossa ja mieluiten rutiininomaista. Unta riittävästi, ruokaa tasaisin väliajoin, äiti mieluiten lähellä. Ulkoilua max. pari tuntia kerrallaan, ettei mene ylikierroksille. Lempeyttä ja tiukat rajat.
On tutkittu koulussa, mutta ei ainakaan vielä lääkärillä, kun oireet ovat suht lievät. Mahdollisesti jotain lievää autismin kirjoa tai add:ta.
Ap, teillä saattaa olla erityislapsi, sekin kannattaa ottaa huomioon. Älä laita lasta hoitoon jos pystyt olla kotona, mikäli sinusta äitinä siltä tuntuu. Jos tuntuu, että eroahdistus ei ole sellaista normaalia. Minulla on kaksi muuta lasta, jotka ovat ns. normaaleja. Kuopus oli minussa ja rinnassa kovasti kiinni ekat kaksi vuotta, mutta se oli sellaista normaalia. Hän pystyi sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin eri lailla kuin tämä esikoinen. En osaa selittää tarkemmin. Jos saat lapselle turvallisen pohjan rakennettua, hän todennäköisesti pärjää paremmin jatkossa. Tai sitten teillä on vain temperamenttinen ja herkkäluonteinen lapsi. Joka tapauksessa lapsen luonteen ehdoilla teidän täytyy mennä kuten tiedät, ja se vaatii aikuisilta kasvua vanhemmuuteen.
Jaksamista ja toivottavasti sinun mies kasvaa isäksi pian. Lapsi kaipaa myös isää kasvunsa tueksi. Oma mieheni on tarvinnut aikaa isäksi kasvuun ja erityisesti esikoisen luonteen ymmärtämiseen. Luulisimme olevamme täydelliset kasvattajagurut, jos meillä olisi vain kaksi nuorempaa lastamme :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minullekin tulee epäilys, että mies hakenut jo huomiota muualta. Pettänyt ja haluaa siksi erota. Niin miehet hyvin usein tekevät, harvoin haluavat erota, jos heillä ei ole uutta katsottuna.
Taas kerran voin sanoa, että ihan oma valinta. Te valitsitte hankkia vauvan, tiesitte, että siinä on 18-20v hoito edessä, silti tämä sun mies haluaa erota ja jättää kaiken kesken.... On siinäkin vauvamies, ei yhtään selkärankaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh kirjoitti:
Ja vinkkinä vanhemmille! Vuorotelkaa lapsen hoitoa tilanteen mukaan niin että kumpi on väsyneempi niin antakaa sen nukkua vaikka peltorit korvilla yö. Silloin molemmat eivät ole väsyneitä ja saatte tasattua univajetta. Ja jos mahdollista niin käyttäkää tuttuja, sukulaisia yms turvallisia vauvan vaunulenkeillä että voitte itse nukkua/ irtaantua hetkeksi. Itse katsoin illalla elokuvia hiljaisella kun vauva nukkui sylissäni ja tiesi että ruokaa on lähellä. Se lisää vauvalle turvallisuuden tunnetta ja itse voi päästä elokuvan myötä hieman pois arjesta. Ja lähellä oli kori jossa terveellistä naposteltavaa itselle.
Meillä mies ei herännyt vauvan itkuun - joten mitä sitten? Vauva olisi saanut huutaa koko loppuyön, mutta mies ei herännyt. Olen hoitanut yöheräämiset täysin yksin.
Kannattaa muistaa, että asperger on ehkä periytyvää. Jos mieskin on asperger, voi selittää sitä, miten hän ei selviä / kestä / osaa käsitellä perhe-elämää ja pakoilee kotoa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Syyhän nimenomaan on demoni-vauvan! Taas muistin, miksen halua lisääntyä vaikka valtiovalta vauvatalkoita koko ajan tuputtaakin...
Lopeta Rebecca! Olet lapsivihaaja ja vihaat ketä mistäkin syystä, mitä edes teet tällä sivustolla?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu miehille olevan helppoa erota ja jättää lapsensa kun tulee vaikea vaihe elämään. Ja näille vellihousuille halutaan lisätä iseille korvamerkittyä vanhempainvapaata. Harva äiti lähtee ja jättää lapsensa.
No siksihän sitä just pitäisikin olla, että isä olisi ihan oikeasti tasa-arvoinen vanhempi, ja alusta asti mukana lasten elämässä. Se nimenomaan suojaa eroilta ja lasten hylkäämisiltä.
Kun nyt niin korostamalla korostat koko ajan, että kaiken muun on teidän parisuhteenne kestänyt PAITSI vaativan vauvan, niin antakaa se vauva pois sitten perkele.
Alue: Aihe vapaa
Asperger (autismin kirjo) minullekin tuli mieleen ap:n lapsesta. Esikoiseni oli samalla tavalla vaativa ja takertuva. Hän rasittui aistiylikuormituksesta ja pelkäsi kaikkea uutta. Silloin hän takertui minuun ja tyyntyi vain minun sylissäni. Rutiinit olivat hänelle tärkeitä jo vauvasta asti. Hän on myös ylivilkas ja nautti siitä, kun pääsi päiväkotiin. En tiennyt lapseni lapsuudessa mitään neurobiologisista erityisyyksistä, ja ilmeisesti ei kukaan muukaan, älykäs, ihana lapseni on saamassa diagnoosit vasta aikuisena. Hänen nuorempi sisaruksensa on jo saanut omansa, samoin minä. Lasten isäkin varmaan olisi saamassa, jos kävisi tutkimuksissa, mutta se ei häntä taida kiinnostaa.