Taidan olla onnenkaisa: asun maaseudun rauhassa järven äärellä omakotitalossa

Vierailija kirjoitti:

En sääli Kaisaa kun on keskitalven pakkaset ja pimeät ja Akateemiseen ja Hakaniemen halliin pääsee sporalla tai uimahalliin, Ekbergiin kahville, oopperaan, leffaan, yliopistolle jne jne.

Tila loppuu kun kaikki tukkii pääkaupunki seudulle

Vierailija kirjoitti:

Ja järvikin on ihan rannassa

Se on kyllä ihme.

Köyhät kulkee sporalla.

Kuulostaa ihanalta. Jos voisin, asuisin maalla veden äärellä toukokuun - elokuun ja Helsingin keskustassa syyskuun - lokakuun ja maalis - huhtikuun, marraskuun - tammikuun voisin olla Thaimaassa.

Säälin kaukaisilla maaseuduilla omakotitalossa asuvia, jotka joutuvat kärsimään ainaisista ötököistä ja tontinkunnostustöistä. Ilmastoidussa kerrostalossani saan nauttia aamukahvin parvekkeella, josta aukeaa kaunis näkymä läheiseen puistoon. Ihmiset kiiruhtavat töihin kaupungin kaduilla, pikkuiset kahvilat avaavat oviaan ja kirkonkellot soivat keskipäivän aikaan merkaten lounasajan alkamista. Taloyhtiön piha on talonmiehen ansiosta ympäri vuoden siistinä pidetty, enkä tarvitse omaa autoani useinkaan päästäkseni kauppaan/teatteriin/sairaalaan/mihin nyt ikinä haluankin. Samalla maaseudulla omakotitaloissa asuvat hajoavat mökkeihinsä, joista aina jokin kulma repsottaa: milloin on putsattava rännit, leikattava nurmi, tuhottava ampiaispesiä tai muurahaiskekoja tai häädettävä kattorakenteisiin pesiään rakentavia oravia. Ah ihanuutta! Minun ei koskaan!

Kaisa kuvaili juuri painajaiseni! Hyttysiä, paarmoja, kärpäsiä. Punkkeja, käärmeitä. Ympärillä synkkä hiljaisuus, mitä nyt varis jossain saattaa vaakkua. Hirvikärpäsiä hiuksissa!

Olen kaupunkieläin.

Vierailija kirjoitti:

Aattele Kaisa, meillä on omakotitalo järven rannalla ja kesähuvila merenrannalla. Taidan olla varsin onnekas ihminen! 

Minä olen nainut vain rakkaudesta.

Mulla on kerrostaloasunto 4 km ison kaupungin keskustasta. Pääsen töihin bussilla, lyhyessä ajassa. Bussilla kuljen myös 10-15 minuutissa leffaan, konsertteihin, teatteriin ja mihin tahansa keskustan tapahtumiin. En tarvitse autoa eikä lumitöitä koko talviaikaan. Asuntoni on lämmin, kaunis ja hyvässä kunnossa. Hiljainenkin, koska katu on toisella puolella taloa.

Mökki on 40 km kotoa. Ja siellä tietty ollaan suuri osa kesästä.

Kadettaako?

Ei taida olla Kaisalla kaikki hyvin kun tänne tuohon tyyliin avautuu. Jos olisi kaikki hyvin niin ei ihminen tuntisi tarvetta sääliä toisten hajoamista. Kaisalla taitaa olla elämän valttikortit hukassa. Mutta toki se talo maalla ja järvi jonne juosta.

Vierailija kirjoitti:

Säälin kaukaisilla maaseuduilla omakotitalossa asuvia, jotka joutuvat kärsimään ainaisista ötököistä ja tontinkunnostustöistä. Ilmastoidussa kerrostalossani saan nauttia aamukahvin parvekkeella, josta aukeaa kaunis näkymä läheiseen puistoon. Ihmiset kiiruhtavat töihin kaupungin kaduilla, pikkuiset kahvilat avaavat oviaan ja kirkonkellot soivat keskipäivän aikaan merkaten lounasajan alkamista. Taloyhtiön piha on talonmiehen ansiosta ympäri vuoden siistinä pidetty, enkä tarvitse omaa autoani useinkaan päästäkseni kauppaan/teatteriin/sairaalaan/mihin nyt ikinä haluankin. Samalla maaseudulla omakotitaloissa asuvat hajoavat mökkeihinsä, joista aina jokin kulma repsottaa: milloin on putsattava rännit, leikattava nurmi, tuhottava ampiaispesiä tai muurahaiskekoja tai häädettävä kattorakenteisiin pesiään rakentavia oravia. Ah ihanuutta! Minun ei koskaan!

Käytkö itse koskaan töissä kun kerkeät ikkunasta katsella toisten töihinmenoa, vai makaatko vain perse homeessa?

Tykkään kaupunkielämästä. Ikkunastani nään juoppojen ja heikko-osaisten kävelevän katua pitkin. Muutaman kerran olen hypännyt sammuneen yli ulko-ovella. Tunnen itseni puhtaaksi ja terveeksi, kun näen metsien miehen ryystämässä juomaansa. Kuinka ihanaa on oma koti ja suihku.

Olen kamala ihminen, mutta voin hyvin keskellä kontrastia. Kuuntelen riitoja ja raivoamista, sirpaleiden ääntä. Seuraan vierestä muiden suuria tunteita. Imen nuo tunteet itseeni tarvitsematta kuitenkaan elää sitä tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin kaukaisilla maaseuduilla omakotitalossa asuvia, jotka joutuvat kärsimään ainaisista ötököistä ja tontinkunnostustöistä. Ilmastoidussa kerrostalossani saan nauttia aamukahvin parvekkeella, josta aukeaa kaunis näkymä läheiseen puistoon. Ihmiset kiiruhtavat töihin kaupungin kaduilla, pikkuiset kahvilat avaavat oviaan ja kirkonkellot soivat keskipäivän aikaan merkaten lounasajan alkamista. Taloyhtiön piha on talonmiehen ansiosta ympäri vuoden siistinä pidetty, enkä tarvitse omaa autoani useinkaan päästäkseni kauppaan/teatteriin/sairaalaan/mihin nyt ikinä haluankin. Samalla maaseudulla omakotitaloissa asuvat hajoavat mökkeihinsä, joista aina jokin kulma repsottaa: milloin on putsattava rännit, leikattava nurmi, tuhottava ampiaispesiä tai muurahaiskekoja tai häädettävä kattorakenteisiin pesiään rakentavia oravia. Ah ihanuutta! Minun ei koskaan!

Käytkö itse koskaan töissä kun kerkeät ikkunasta katsella toisten töihinmenoa, vai makaatko vain perse homeessa?

Teen kaksivuorotyötä. Työpäiväni voi sijoittua mihin tahansa 05:00-23:00 väliin. Toki en voi siis aina katsella muiden kirmaavan aamulla töihin. Joskus olen yksi aikaisin töihin lähtevistä, mutta toisinaan saan nukkua pitkään ja nauttia iltahämärässä kotiin palatessani kauniista kaupungin valoista.

Maalla on liian rauhallista. Pää hajoaisi pelkästä linnunlaulusta ja veden liplatuksesta.

Oksentaisin onnesta kahden viikon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin kaukaisilla maaseuduilla omakotitalossa asuvia, jotka joutuvat kärsimään ainaisista ötököistä ja tontinkunnostustöistä. Ilmastoidussa kerrostalossani saan nauttia aamukahvin parvekkeella, josta aukeaa kaunis näkymä läheiseen puistoon. Ihmiset kiiruhtavat töihin kaupungin kaduilla, pikkuiset kahvilat avaavat oviaan ja kirkonkellot soivat keskipäivän aikaan merkaten lounasajan alkamista. Taloyhtiön piha on talonmiehen ansiosta ympäri vuoden siistinä pidetty, enkä tarvitse omaa autoani useinkaan päästäkseni kauppaan/teatteriin/sairaalaan/mihin nyt ikinä haluankin. Samalla maaseudulla omakotitaloissa asuvat hajoavat mökkeihinsä, joista aina jokin kulma repsottaa: milloin on putsattava rännit, leikattava nurmi, tuhottava ampiaispesiä tai muurahaiskekoja tai häädettävä kattorakenteisiin pesiään rakentavia oravia. Ah ihanuutta! Minun ei koskaan!

Käytkö itse koskaan töissä kun kerkeät ikkunasta katsella toisten töihinmenoa, vai makaatko vain perse homeessa?

Teen kaksivuorotyötä. Työpäiväni voi sijoittua mihin tahansa 05:00-23:00 väliin. Toki en voi siis aina katsella muiden kirmaavan aamulla töihin. Joskus olen yksi aikaisin töihin lähtevistä, mutta toisinaan saan nukkua pitkään ja nauttia iltahämärässä kotiin palatessani kauniista kaupungin valoista.

Kello viisi aamuyöllä keskellä kaupunkia on ihanaa. Silloin kuulee linnunlaulun.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kaupunkielämästä. Ikkunastani nään juoppojen ja heikko-osaisten kävelevän katua pitkin. Muutaman kerran olen hypännyt sammuneen yli ulko-ovella. Tunnen itseni puhtaaksi ja terveeksi, kun näen metsien miehen ryystämässä juomaansa. Kuinka ihanaa on oma koti ja suihku.

Olen kamala ihminen, mutta voin hyvin keskellä kontrastia. Kuuntelen riitoja ja raivoamista, sirpaleiden ääntä. Seuraan vierestä muiden suuria tunteita. Imen nuo tunteet itseeni tarvitsematta kuitenkaan elää sitä tuskaa.

Noh, jos itse on hajuton ja mauton ujo piimä, joka huomaamattomasti tarkkailee muita, niin suotakoon tuo.

Kaikista onnellisemmalla hetkilläni en koskaan kirjoita vauvapalstalle.

Onnen Kaisa on vielä aika nuori tai ainakin aika raakile tapaus kun joutuu jotenkin omaan onneaan täällä pönkittää.

Kaikkea hyvää kuitenkin sinne luonnon rauhaan.

Haikailen itse hieman kerrostaloon kun on tässä omakotitalossa omat hommansa. Kesällä kiva, mutta onhan tämä aika kaukana kaikesta, kun on täällä kaupungin laidalla meren rannalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin Veitola yökylässä Markkasen luona,kyllä mua ahdistais asua laillaan, korkealla kerroksissa kymmenien metrien korkeuksissa maan pinnasta. Luonto jossain pitkien ruuhkaisten katuosuuksien takana. Mikään ei ole niin ihanaa,kun saa muutamalla askeleella olla ulkona maan kamaralla ja luonto on siinä.

Ootko ikinä miettiny että kaikki ei ole samanlaisia kuin sinä?

Kyllähän minä sen tiedän!! Miks pitää aina vastata niin kettumaisesti! Kerroin nimenomaan omasta tuntemuksesta.

Elä välitä, noien helevetin säätäjien pitää päästä aina pätemään toisia latistamalla. Mieluusti asusin laillais, vaan kivikylässä on asuminen, pääsispä pois järven ääreen itekkii. Hyvää jatkova siule.

Vierailija kirjoitti:

Kaisa kuvaili juuri painajaiseni! Hyttysiä, paarmoja, kärpäsiä. Punkkeja, käärmeitä. Ympärillä synkkä hiljaisuus, mitä nyt varis jossain saattaa vaakkua. Hirvikärpäsiä hiuksissa!

Olen kaupunkieläin.

Niiin näköjään kun et tiedä ettei näitä mainitsemiasi ympäri vuoden ole. Mitäs negatiivistä on vastaavasti kaupungissa,melu,pakokaasut,narkkarit,kerjäläiset,ja ne joista ei saa puhua ..jne..

Samaa ajattelee minunkin puoliso, asumme järven rannalla, on pihasaunaa, iso talo ilmalämpöpumppuineen.. Maksoin koko paskasta reilu 600000 euroa muutama vuosi sitte

Itse vihaan tätä paikkaa, tai paikassa ei ole mitään mutta kanssa asujien kotihoidon into sapettaa. Yksin on kiva asua omakotitalossa mutta perheellisenä asuisin mieluummin kerrostalossa.

Jonkun unelma, minun painajainen. Haluan asua kaupungissa. Haluan palvelut kävelymatkan päähän, nopeat ja toimivat kulkuyhteydet, kaupungin viihdemahdollisuudet, puistot, kaupat, ostoskeskukset, kahvilat, ravintolat ja muut hyödyt. Haluan asua helposti, ei ongelmia putkista, lumitöistä, lämmityksistä tai vastaavista. Huoltoyhtiö hoitaa, ongelmat korjaa. Juuri talvella rassasivat pattereita ja päivittivät ilmanvaihtoa, itse vain soitin paikalle. Lattiakaivonkin avasivat ilmsan pyyntöä. En ikinä haluaisi asua omakotitalossa järven rannalla, tuntuisi vankileiriltä. Kyllästyisin ja turhautuisin. Kesällä mielelläni mökkeilen ja viihdyn loistavasti mutta asuminen olisi nounou.

Mutta provohan tämä.