Lue keskustelun säännöt.
Menetän lapseni
03.07.2019 |
Tyttö on ollut keväästä asti sijoitettuna kun ei totellut mitään. Sossu päätti että muuttaa isälleen syksyllä. On paha olla sen takia... Muutenkin on huonot ja etäiset välit tyttöön. Koko ajan ollut vaikeaa syystä tai toisesta siitä asti kun syntyi. En tiedä miten selviän. Tuntuu niin kurjalta. Epäonnistunut olotila. On murrosikäinen. Voisiko joku lohduttaa?
Kommentit (20)
Vasta noin 20 vuotiaana äidin kanssa saatiin sukset pois rististä. Ollaan todella erilaiset ihmiset, joten vaati molempien puolien joutamista, että tullaan toimeen. Nykyään hyvät välit. Ehkä toivolla teilläkin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Siis kun olin 20-vuotias ja joustamista... **
Voimia kovasti
Olen 35v korkeakoulutettu nainen, minullakin on etäiset välit äitiini. Se tuntuu melkein joka päivä pahalta, mutta hän ei ole normaalijärkinen.
Lapsena hän luki päiväkirjaani. Hän ilkkui minua. Hän ei hankkinut perushygieniatarvikkeita, kuten shampoota yms jota murrosikäinen olisi tarvinnut, koska se maksaa... Hän ei hankkinut vanhojen tanssien pukua, koska se maksaa...
Ei ole koskaan elämässäni käyty kahdestaan yhdessä missään. Ei ostoksilla, ei teatterissa, ei millään matkalla. Hän vietti aikansa kunnallispolitiikassa ym. Sitten hän erosi isäni kanssa, joi ja sekoili 50-vuotiaana (läheisriippuvainen). Seurusteli ja seurustelee ihmeellisten ukkeleiden kanssa. Ei käy eikä soita, ei ole elämässäni, muuten kuin että tekstailee viikottain. Ei ymmärrä työstäni yhtään mitään. Ei tiedä oikeasti asioitani yhtään mitään. En voi kunnioittaa häntä, enkä luottaa häneen.
Tässä tyttären/ lapsen näkökulmasta avaamista, minkä takia ei ole kunnioitusta vanhempaani kohtaan.
Tilanne on se että olen huolehtinut lähes yksin alusta alkaen tytöstä. Isänsä ollut töissä muualla. Murrosikään tultaessa ei kuunnellut mitään ja karkaillut kavereidensa kanssa. Ei käynyt koulua. Siksi oli pakko pyytää sijoitus. Isänsä kanssa on hyvät välit kun antaa kaiken periksi. Mua ei kuuntele yhtään. Ehkä on hyvä ettei tule kotiin mutta olen huolissani kuinka käy välimme. Kun ne jo muutenkin huonot. Surettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on se että olen huolehtinut lähes yksin alusta alkaen tytöstä. Isänsä ollut töissä muualla. Murrosikään tultaessa ei kuunnellut mitään ja karkaillut kavereidensa kanssa. Ei käynyt koulua. Siksi oli pakko pyytää sijoitus. Isänsä kanssa on hyvät välit kun antaa kaiken periksi. Mua ei kuuntele yhtään. Ehkä on hyvä ettei tule kotiin mutta olen huolissani kuinka käy välimme. Kun ne jo muutenkin huonot. Surettaa
Jos on vähänkään täysjärkinen, tulee aikuiseksi kasvettuaan kiittämään sinua.
Tietenkin hän purkaa ahdistustaan sinuun, koska olet enemmän läsnä, etkä päästä helpolla.
Tee yhteistyötä sijaiskasvattajien kanssa, niin asiat lutviutuvat ajan kanssa.
Kovasti voimia! Miksi siis sijoitetaan isälleen? Siksikö että ei tottele sinua mutta tottelee isää? Onko lapselta kysytty miksei tottele sinua? Haluaako lapsi mennä mieluummin isälleen asumaan? Hänenkin mielipidettään pitäisi kysyä ja kunnioittaa. Eihän isällä asuminen kai tarkoita että menettäisit lapsen. Hän voi olla luonasi 50:50 tai joka toinen viikonloppu tai jotain siltä väliltä. Vielä voit rakentaa hyvän suhteen häneen, älä luovuta tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi isälleen kun tulee paremmin toimeen sen kanssa. Mä oon jo menettänyt sen. Ei ole aikoihin käynyt ns kotona kuin kääntymässä. Ei puhu mulle mitään eikä ota kontaktia. Mä masennun tästä hyvästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä se tekee lapselle hyvää ja saa uusissa ympyröissä uuden otteen elämästään?
Vierailija kirjoitti:
Siksi isälleen kun tulee paremmin toimeen sen kanssa. Mä oon jo menettänyt sen. Ei ole aikoihin käynyt ns kotona kuin kääntymässä. Ei puhu mulle mitään eikä ota kontaktia. Mä masennun tästä hyvästä
No hae apua, masentuminen tuosta kertoo jo sen, että olisit tarvinnut sitä hankkiessasi lapsen. Ei lapset ole mitään nukkeja, joilla leikitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla vanhemmilla on sellainen olo, että kaikki on lopullisesti pielessä, kun on teinin kanssa pitkään etäiset välit ja jatkuvasti riitoja. Se on teini-ikä. Osoita ja kerro monella eri tavalla tytölle, että välität hänestä ja rakastat häntä kaikesta huolimatta. Kun pahin kuohunta on ohi, tilanne paranee kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Monilla vanhemmilla on sellainen olo, että kaikki on lopullisesti pielessä, kun on teinin kanssa pitkään etäiset välit ja jatkuvasti riitoja. Se on teini-ikä. Osoita ja kerro monella eri tavalla tytölle, että välität hänestä ja rakastat häntä kaikesta huolimatta. Kun pahin kuohunta on ohi, tilanne paranee kyllä.
Ei sitä kiinnosta mun yhteydenotot. Vaikka oon kyllä sanonu että on mulle tärkeä. Se haluaa olla vaan isänsä kanssa tekemisissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan mun siskolta. Sisko oli 13-vuotias, kun muutti perhekotiin. Sen jälkeen äiti yritti paikkailla välejä ostamalla siskolle viinaa (siskolla alkoi alkoholiongelma 11-12-vuitiaana, 13-vuotiaana huostaanotettiin). Nyt äidillä ja siskolla on läheiset välit. Äiti tekee kaiken mitä sisko haluaa ja sisko on tyytyväinen.
Ehkä tämä voisi olla varoittava esimerkki miten sun ei ainakaan kannata yrittää niitä välejä paikkailla.
Anna tilanteen rauhoittua. Tytär arvostaa tulevaisuudessa enemmän kasvattajaa. On varmasti vielä kiitollinen sulle.
Kyllä kaikki vielä järjestyy, kun aikaa kuluu.
Toisten pitää vaan päästä aikaseen itsenäistynämään, sellanen olin itsekin ja nyt on taas välit äitiin paremmat ku ikinä!
Up