Avioeron partaalla - pettäjä ei tiedä haluaako yrittää vai lopettaa suhteen - pitkittynyt pattitilanne

Mies petti minua kevään aikana ja hänellä oli muutaman kuukauden salasuhde, jonka aikana ovat tiivisti kirjoitelleet ja tapailleet jonkin kerran. Mies ihastui tähän tyyppiin, mutta tilanteen tultua ilmi, suhde ilmeisesti päättyi naisen päätöksestä. Mies ei olisi lopettanut tätä suhdetta ilmeisesti omaehtoisesti ja alkoi puhumaan avioerosta; lapsien takia ei kannata olla yhdessä. Väitti myös, että eroasiaan ei vaikuta tämä nainen mitenkään.

Nyt tilanne on kuitenkin jäissä tuon toisen naisen suhteen, mutta myöskin meidän eroasia seisoo. Minä haluaisin jatkaa ja mies on niin ulalla, ettei tiedä mitä haluaa. Pää on sekaisin. Miettiin erilleenmuuttoa, josko saisi pään selväksi. Mielestäni tämä ei kuitenkaa ole hyvä ajatus, koska lähentymistä me tarvittaisiin, ei lisää etääntymistä. Isompia arkielämän ongelmia ei ole, lähinnä parisuhde on käynyt arkipäiväiseksi vuosien varrella ja viime vuoden kiireiden keskellä aikaa parisuhteelle on käytetty liian vähän. Ajan järkeistykseen on saatu tehtyä muutos.

Mies väitti salasuhteen aikana, että haluaa nähdä muutakin, vielä kun on "nuori" (40v). En ymmärrä häntä yhtäkkiä yhtään 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Käyttäytyy kuin vieras ihminen. Salasuhteen kaatuminen näytti ottavan luonnonpäälle. Nainen toi kuulemma iloa hänen elämäänsä.

Onko mitään kokemuksia, kuinka kauan "pään selviäminen" voi viedä aikaa? Eikö viimeinen virhe ole muuttaa tässä tilanteessa erilleen, jos kuitenkaan ei ole varma, että eroon haluaa? Mies käyttäytyy sekavasti. Järjestää yhteisiä, kahdenkeskisiä reissuja nyt kanssani, mutta väliaikoina saattaa tokaista, että hän on katsellut asuntoja. Yhteiset tulevaisuudenhaaveet näyttää olevan jäissä, kun ei tiedä mitä haluaa. On välillä suunnitellut, että ottaisi asunnon ja miettisi asioita, ja mahdolliset eropaperit laitettaisiin vireille vasta sen jälkeen. Itselläni mielessäni siintää, että asioiden miettimiseen ei taitaisi jäädä juuri aikaa, kun hurvittelisi aikansa poikamieselämää ja vasta epämääräisen ajan päästä alkaisi miettiä, mitä tuli tehty ja millä seurauksilla. Kaikki varmaanki olisi rikottu jo siinä vaiheessa meidän väliltä.

Kerroin miehelle, että "eroaikeet" alkaa valua ulkopuolisten korviin ja sanoin, että ilmeisesti tämän vuoksi olen saanut itsekin yhtäkkiä lähestymisiä miesten puolesta ja varovaisia treffipyyntöjä, mikä onkin totta. On pyöritellyt tietoa tämän viikon päässään (omien puheiden mukaan ei ole minusta enää lainkaan mustasukkainen) ja tokaisi eilen, ettei usko minua. Sanoin, että olla uskomatta, mutta en ole treffipyyntöihin ainakaan toistaiseksi suostunut. Sanoin, että vientiä varmasti riittäisi minullakin ja ettei asiat ole siitä kiinni, mutta kun haluaisin todella saada meidän asiat kuntoon niin niin itseni, kuin perheeni vuoksi. Halu olisi siis saada parisuhde toimimaan, mutta tehdä myös tarpeellisia toimintatapamuutoksia tiettyihin asiohin, jotka olenkin hänelle kertonut.

Mitä helvettiä tässä kannattaa tehdä? Piinaava tilanne saa väliin yöunet heikoiksi ja niiden öiden jälkeen piinaava olo arvatenkin tuplaantuu. Jotkut päivät alkavat olla jo helpompia, mutta sitten taas tulee takapakkia, varsinkin näiden kummallisten letkaustusten jälkeen.