Lue keskustelun säännöt.
Avioeron partaalla - pettäjä ei tiedä haluaako yrittää vai lopettaa suhteen - pitkittynyt pattitilanne
affect
03.07.2019 |
Mies petti minua kevään aikana ja hänellä oli muutaman kuukauden salasuhde, jonka aikana ovat tiivisti kirjoitelleet ja tapailleet jonkin kerran. Mies ihastui tähän tyyppiin, mutta tilanteen tultua ilmi, suhde ilmeisesti päättyi naisen päätöksestä. Mies ei olisi lopettanut tätä suhdetta ilmeisesti omaehtoisesti ja alkoi puhumaan avioerosta; lapsien takia ei kannata olla yhdessä. Väitti myös, että eroasiaan ei vaikuta tämä nainen mitenkään.
Nyt tilanne on kuitenkin jäissä tuon toisen naisen suhteen, mutta myöskin meidän eroasia seisoo. Minä haluaisin jatkaa ja mies on niin ulalla, ettei tiedä mitä haluaa. Pää on sekaisin. Miettiin erilleenmuuttoa, josko saisi pään selväksi. Mielestäni tämä ei kuitenkaa ole hyvä ajatus, koska lähentymistä me tarvittaisiin, ei lisää etääntymistä. Isompia arkielämän ongelmia ei ole, lähinnä parisuhde on käynyt arkipäiväiseksi vuosien varrella ja viime vuoden kiireiden keskellä aikaa parisuhteelle on käytetty liian vähän. Ajan järkeistykseen on saatu tehtyä muutos.
Mies väitti salasuhteen aikana, että haluaa nähdä muutakin, vielä kun on "nuori" (40v). En ymmärrä häntä yhtäkkiä yhtään 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Käyttäytyy kuin vieras ihminen. Salasuhteen kaatuminen näytti ottavan luonnonpäälle. Nainen toi kuulemma iloa hänen elämäänsä.
Onko mitään kokemuksia, kuinka kauan "pään selviäminen" voi viedä aikaa? Eikö viimeinen virhe ole muuttaa tässä tilanteessa erilleen, jos kuitenkaan ei ole varma, että eroon haluaa? Mies käyttäytyy sekavasti. Järjestää yhteisiä, kahdenkeskisiä reissuja nyt kanssani, mutta väliaikoina saattaa tokaista, että hän on katsellut asuntoja. Yhteiset tulevaisuudenhaaveet näyttää olevan jäissä, kun ei tiedä mitä haluaa. On välillä suunnitellut, että ottaisi asunnon ja miettisi asioita, ja mahdolliset eropaperit laitettaisiin vireille vasta sen jälkeen. Itselläni mielessäni siintää, että asioiden miettimiseen ei taitaisi jäädä juuri aikaa, kun hurvittelisi aikansa poikamieselämää ja vasta epämääräisen ajan päästä alkaisi miettiä, mitä tuli tehty ja millä seurauksilla. Kaikki varmaanki olisi rikottu jo siinä vaiheessa meidän väliltä.
Kerroin miehelle, että "eroaikeet" alkaa valua ulkopuolisten korviin ja sanoin, että ilmeisesti tämän vuoksi olen saanut itsekin yhtäkkiä lähestymisiä miesten puolesta ja varovaisia treffipyyntöjä, mikä onkin totta. On pyöritellyt tietoa tämän viikon päässään (omien puheiden mukaan ei ole minusta enää lainkaan mustasukkainen) ja tokaisi eilen, ettei usko minua. Sanoin, että olla uskomatta, mutta en ole treffipyyntöihin ainakaan toistaiseksi suostunut. Sanoin, että vientiä varmasti riittäisi minullakin ja ettei asiat ole siitä kiinni, mutta kun haluaisin todella saada meidän asiat kuntoon niin niin itseni, kuin perheeni vuoksi. Halu olisi siis saada parisuhde toimimaan, mutta tehdä myös tarpeellisia toimintatapamuutoksia tiettyihin asiohin, jotka olenkin hänelle kertonut.
Mitä helvettiä tässä kannattaa tehdä? Piinaava tilanne saa väliin yöunet heikoiksi ja niiden öiden jälkeen piinaava olo arvatenkin tuplaantuu. Jotkut päivät alkavat olla jo helpompia, mutta sitten taas tulee takapakkia, varsinkin näiden kummallisten letkaustusten jälkeen.
Kommentit (42)
Öö täh, siis joku sun tuttu on kuullut, että olet ehkä eroamassa, ja kysyy sua sitten treffeille????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap joko miehesi on todella sekaisin tai sitten ei vaan kehtaa sanoa että haluaa erota. Toivoo että sinä olet se pahis joka tekee lopullisen päätöksen ja siksi venkoilee. Ja mahdollisesti ajattelee että sitten asumuserosta on helpompi päätyä kokonaan eroon kuin erota samantien.
Niin tai näin niin sanot miehelle että nyt on x päivää/viikkoa aikaa saada pää kuntoon ja päätös tehtyä ja jos ei päätöstä silloin ole tehty niin eroatte. Sano että sinä laitat eropaperit silloin menemään mutta pidät yhä sitä miehen päätöksenä kun ei ole päättänyt haluta olla yhdessä kanssasi. Mitään "asutaan erikseen ja katsotaan" ei kannata harrastaa eikä jäädä ihmettelemään miehen päämäärätöntä menoa kuukausitolkulla. Kylmästi vaan ero jos ei mies saa päätään kuntoon. Kyllä sitä pääsee takaisin yhteen ja naimisiin jos niikseen on tulevaisuudessa.
Minä sanoisin miehelle, että nyt kaipaan itse tuulettumista ja kävisin treffeillä, mies voi katsoa lapsia. Kävin sitten miehen kanssa tai en. Paras olisi jos joku hakisi autollaan pihasta, se näky jää miehelle verkkokalvolle ikuiseksi ajaksi. Riippuu miehestä alkaako kostonkierre vai selkeneekö pää kertalaakilla.
Niin kauan kun mies tuntee sinun (ja lapsien) elämän olevan kiinni hänen päätöksestään on/off hän venkoilee ja tavallaan käyttää valtaa, sinun kiintymystäsi, sinun aikaisempaa oharia, päätös vaan suurenee tyyliin elämä ja kuolema, ja pitkittyy. Jos saat miehelle kaaliin, että sinun ja lasten elämä ei ole riippuvainen miehen päätöksestä niin hänen valokeilansa pienenee ja tuo päätökseen tarvittavaa tervettä järkeä. Nyt hän on haihattelijoiden kuningas ja nauttii huomiosta, käsittämättä että hän on lähellä rikkoa perheensä itsekkäiden syidensä pohjalta.
AP.
Kuinka kauan luulet pääsi kestävän löysässä hirressä roikkumista?
Ei kukaan pysty kovin pitkään tuommoisessa tilanteessa elämään täysjärkisenä.
Mies pitää sua varalla. Ja onhan se tietysti kiva kun on kodinhoitaja valmiina kotona. Työläämpäähän se olisi poikamiehenä asustella. Ja siinä on myös sellainen riski, että jääkin kokonaan ilman naista. Eihän sitä vanhaa vaimoa kannata pois heittää jos suostuu tuossa kuviossa elämään.
Oman hyvinvointisi takia sinun kannattaa etsiä uusi asunto ja lähteä rakentamaan siitä oman näköistä kotia.
Jos vielä toivot, että suhde miehen kanssa jatkuisi, niin menkää pariterapiaan. Mutta etsi silti se uusi asunto. Se varmasti selkeyttää miehenkin ajatuksia
Eli olet huolestunut koska mies lähtee lompakko taskussaan ja sinä et halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino on pelata upporikasta tai rutiköyhää ja lempata mies. Mies sitten tulee kohta takaisin ja on motivoitunut tai pääsitte eroon nopeammin kuin tuolla jahkailulla.
Tämä. Prosessia voi nopeuttaa potkaisemalla äijä pellolle. Pistää kasvokkain tilanteen kanssa ja kumpikin saa päänsä kasaan. Kun turhasta painolastista on päästy, voi kumpikin jatkaa elämäänsä kevyin mielin.
Mies toivoo ja odottaa että ap tekee ratkaisun erota joten ei ole se paha perheen rikkoja sen jälkeen.
Näin toimii selkärangattomat pelimiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sana alkaa levitä eroaikeista".
Hmm tämähän se on jota niin monet pelkäävät. Kulissit sortuu.
No minun exä oli sitä mieltä, että ei tästä tule yhtään mitään kun ehdotin, että kyllä me tästä yhdessä selvitään ja kun hommasin eropaperit niin hän oli sitä mieltä, että eikö me voida yhdessä jatkaa. Mulla meni vaan hermo siihen poukkoiluun ja draamaan, sanoin, että on parempi erota niin saadaan homma selväksi. Minä olen uusissa naimisissa ja asiat on paremmin, exäkin meni uusiin naimisiin mutta kuvioissa on molemmilla muitakin ihmisiä. Toiset etsii aina vaan parempaa vaikka eivät voi sitä itse tarjota, parempaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole taloudellisesti miehestä riippuvainen. Tuloni on samaa tasoa kuin hänelläkin, noin 60 000 euroa vuosi ja tulevaisuudessa oletan palkkakehityksen jatkuvan. Uskoisin, että tämä on yksi monien asioiden joukossa, miksi voisin olla ihan varteenotettava "vaimovaihtoehto" jollekin muullekin. Huolehdin ulkonäöstäni ja olen kait muutenkin aivan "mukiinmenevä". Saan hoidettua asiani ja hoidettua lapset, huollettua talon ja juoksevat asiat, arkipäivän asioiden takia en ole miehestä ollut riippuvainen ikinä; enkä myös ihmisenä ole "heikko". Heikkoukseni on ennemminkin selvitä kaikesta, vaikka väkisin. Jos periksi olisin omassa elämässäni tottunut antamaan, olisin menettänyt vaikka mitä hyviä asioita. Kämpässä ei ole myöskään tarvinnut vankina elää eli omaa aikaakin on ollut molemmille. Nyt vain näyttää, että tuo oma aika on viimeaikoina käytetty vääriin tarkoituksiin.
Pienin murheistani on, mitä kukanenkin tietää tai ajattele meistä. Olen lakannut näiden asioiden miettimisen joitakin vuosia sitten, ja halunnut vain itse tietää, missä minä tai me menemme. Tämän asian takia, en ole myöskään piilotellut tätä asiaa, vaan asiasta on puhuttu suoraan myös luotettavien ystävien ja sukulaisten kesken. Ketään näissä keskusteluissa ei ole lähdetty mollaamaan, mutta tietenkin tilanne on herättänyt suurta ihmetystä, koska nämä henkilöt tuntee meidät molemmat todella hyvin, eikä ole olleet uskoa korviaan. Miehellä on siis polla niin sekaisin kuin olla ja voi ja tavanomaiseen käyttäytymiseen nähden tämä on aivan uskomatonta käytöstä. On siis ollut varsin hyvä aviopuoliso tähän saakka ja senpä takia tämän ihmeellisen hulluilun takia, en haluaisi menettää tätä kaikkea. En varsinkaan, kun näen niin selvästi, ettei kertakaikkiaan ole omillaan nyt.
Kyse ei ole nyt siis siitä, että minä raukka roikun miehessä, vaan siitä, että tiedän että meillä on kaikki edellytykset edelleenkin hyvään avioliittoon ja elämään, ja periksi en tässä asiassa halua antaa, koska nään tuon toisen sekavuuden. Itse lähinnä uskon, että vaikeiden asioiden voittaminen tuo aina jotakin uutta ja hyvää, jota ei olisi tullut ilman vaikeuksia. Uskon siis edelleenkin, että jos tästä vain halutaan selvitä, liitto vahvistuu. En tiedä onko nämä masokistisia ajatuksia, mutta näin rehellisesti sanottuna ajattelen.
Jos kerran olet puhunut asiasta luotettavien ystävien kanssa, niin jatka sillä tiellä!
Kysy mielipidettä sellaisilta ystäviltä, jotka ovat tunteneet teidät jo pitkään ja tietävät taustoista enemmän kuin vauvapalstan mammat, jotka kehittävät mielessään omia päätelmiään kuvioon ja vastaavat tuon vakion: "JSS".
Eihän ne ystävätkään ihan täysin osaa asiaan ottaa kantaa, kun eivät pysty teidän ajatuksianne lukemaan, niin että kuitenkin joudut päätöksesi tekemään itse, mutta ehkä heiltä saat kuitenkin vähän punnitumpaa vertaistukea kuin tuntemattomilta, joilla ei ole mitään käryä tilanteestanne.
Yhdellä meidänkin tuttavapariskunnalla taitaa olla aika samanlainen tilanne päällä. Itse en niinkään hyvin koko tilannetta tunne, mutta vaimo on heidän tilannettaan miettinyt paljonkin ja mitä sitä nyt olen sivusta kuunnellut, niin eipä ole helppo ratkaisu - tekee sitten niin tai näin.
Koeta nyt ainakin lasten etua miettiä pidemmän päälle, mikä ikinä sitten teidän tilanteessanne sekin on.
Lapsetkin kun ovat yksilöitä ja elämäntilanteet niin erilaisia.
Tsemppiä pohdintaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roikut löysässä hirressä rakkauden ja riippuvuuden takia, olen kokenut saman. Kuten muutkin neuvoivat, ryhdistäydy ja lähde lomalle. Mies todennäköisesti kummastelee jämäkkyydestäsi, ja seuraa joko a. Hän alkaa soitella/viestitellä kyselee perääsi (mikä tarkoittaa että on ehkä vielä halukas jatkamaan kanssasi), tai b. ei ota mitään yhteyttä, josta voit itsekin päätellä mitä hän haluaa. Tee tämä testi. Lopeta tarrautuminen ja näytä ettet jaksa enää.
Miksi jatkaa suhdetta, jossa molemmat ovat kokeneet tarpeelliseksi pettää? Eropaperit menemään maistraattiin ja siitä alkaa puolen vuoden harkinta-aika, jonka voi käyttää terapiassa käyntiin tms. Mikäli muuta ratkaisua ei löydy tuona aikana niin siihteella on jo sitten se viimeinen dead LINE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen samassa tilanteessa, mieheni meni uuteen työpaikkaan ja alkoi yht’äkkiä viihtyäkin ylitöissä ja välit kylmenivät minuun, minulla on vahva epäilys että jotain vispiläkauppaa on työpaikan naisen kanssa, mutta en ole 100%varma, katselin kuukauden moista venkoilua, yritin puhua ja kysyin asioita suoraan. Mitään konkreettista ei myöntänyt, eikä pystynyt sanomaan suoraan että haluaa avioeron, noh päätin arvostaa itseäni senverran että heivasin äijän pihalle(hänellä ei ole kun vaatteensa, kaikki muu on minun). Odotan innolla mitä tulevanpitää, en siltikään usko välttämättä että voisin enää luottaa kyseiseen ihmiseen, jos hän tulisi häntä koipienvälissä ja myöntäisi virheensä, harkitsisin tilannetta tarkkaan, mutta niinkuin sanottu, en enää paljoa laita uskoa tähän avioliittoon. Jokaisen täytyy kunnioittaa itseään, ja laittaa kova kovaa vasten.
Mies ei näe sussa mitään mielenkiintoista koska olet liian helppo.
Riskillä eteenpäin, ilmoita että haluat erota. Ja ala elää omaa elämääsi. Näytä miehelle että pärjäät mainiosti ilman häntäkin. Sellainen "kostomekko"-mode päälle nyt. Mies joko huokaisee helpotuksesta tai sitten alkaa kerjätä sua takaisin.
(Itse lemppaisin tuollaisen epäluotettavan lapamadon kuin miehesi.)
Lähde. Itselläni on pettämisen suhteen periaate, että se on kerrasta poikki.
N39
Siis kuka lähettää treffikutsuja, vieläpä perheelliselle ihmiselle, kuultuaan huhuja että tämä saattaisi olla eroamassa!?!? Harvemmalle juuri eronnutkaan on se mieluisin vaihtoehto.
Ap et kai oikeasti aio jatkaa tuollaisen miehen kanssa. Tuskin sullakaan on enää todellisia tunteita jäljellä, jos kuitenkin jo mietit mahdollisia tulevia kumppaneita.
Miksi et ole harkinnut pariterapiaa - tai hankkinut sitä?
Olemme käyneet kerran perheterapiassa ja asian käsittely oli kuulemma täyttä paskaa.
Eilen mies alkoi jälleen puhumaan pään selvityksestä ja että vielä olisi jokin asunto vapaana ja että voisi olla yhteydessä siitä. Sanoin, että erilleenmuutto tarkoittaa sitten käytännössä avioeroa. Hän tähän vastasi, että eihän hän sitä tarkoittanut. Minä suomensin hänelle, että jos hän on valmis muuttaamaan pois, jättämään asiat selvittämättä, se on ero. Jos haluaa jatkaa parisuhdetta, sitten tekee päätöksen, että jättää pettämishommat sikseen ja alkaa elämään, kuten avioliitossa eletään. Paluuta entiiseen en halua, vaan sitä että jos yhdessä ollaan, aletaan vaalia toisia enemmän kuin aikaisemmin ja kunnioitetaan toista. Kerroin, että olen ollut valmis seisomaan hänen rinnalla hankalatkin ajat ja oletan, että kumppanini tekee samoin. Paskakauden jälkeen tulee vääjämättä ylösnousu, siihen uskon. Mikään ei ole kiinni siitä, etteikö asioita saataisi kuntoon, mutta siihen tarvitaan molempien tahto ja työtä.
Saapa nähdä, joko tänään laittaa tuulemaan ja hommaa asunnon ja eron. Mulla on kutina, että olisi venynyt vielä tuuliajolla ja odottanut, että mitä tämä kakkonen aikoo tehdä hänen suhteensa. Sanoin, että sitä en ala odottamaan, en halua olla kakkosvaihtoehto, vaan vaadin päätöksen ja arvostusta.
Tämä!