Parisuhteen jatkaminen lasten vuoksi

Ap. Kuvasit perinteisen parisuhteen, mikä on suurimmalla osalla edessä kun vuodet vierii.

Menkää hoitamaan parisuhdettanne vaikka johonkin viikonloppuleirille. Niitähän järjestetään edelleen pareille, jotka tahtovat saada vanhaa kipinää.

Ak Ulpu kirjoitti:

Nimenomaan näitä ajattelen minäkin. Pitkään yhdessä oltu ja sitouduttu. Nykyään suurin osa eroavista tosiaan ajattelee omaa etuaan ja onneaan. Mun mielestä ei ole marttyyrimäistä kantaa vastuuta teoistaan. Jos oon hankkinut lapset perheeseen, jonka yhdessä pysymisestä lapset hyötyy varmasti enemmän kuin siitä, että alkaisivat ajaa viikko rallia vanhemmalta vanhemmalle, niin yritän kaikkeni tehdä perheen koossa pysymiseksi. Välillä meilläkin ns. Parempia vaiheita ja molemmat tosiaan tekee työtä yhteisen hyvän eteen. En vaan tiedä tuleeko niitä nk. Hyviä vaiheita tarpeeksi.

En oo koskaan ajatellutkaan, et parisuhde on yhtä ilotulitusta, etenkään kun on monia vuosia yhdessä oltu. (yli 10v).

Huono äiti en ole, sen kyllä tiiän. Olisin huonompi, murheellisempi, äreämpi ja masentuneempi äiti, jos olisin yh.

" Tilanne siis ihan ok, mutta jotkut asiat vaan tietää, vaikka ei ääneen sano. Kuten sen, että rakkautta ei ole. " Lisäksi sanoit että tilanne on uuvuttava.

En minäkään väitä että parisuhteen pitäisi olla yhtä ilotulitusta, mutta jos voi jo pokerina sanoa ettei rakkautta ole, niin ei siinä nyt hirveästi enää pelastettavaa ole. Minä sentään rakastin exääni loppuun saakka ja rakastan edelleen tavallaan. Mutta edes se ei aina riitä, jos yhteiselo on pelkkää riitaa, ja kun siinä vuosien mittaan kertyy liikaa painolastia ja pahaa mieltä sydämeen puolin ja toisin. Anteeksihan voi melkeinpä kaiken antaa, mutta kun niitä asioita harvemmin voi unohtaa. Esim. henkinen väkivalta jättää jokaiseen meistä jäljet jonnekkin tuonne syvimpään, ei niitä ehkä aina tiedosta, mutta kyllä ne hyvin todennäköisesti hiertää sitä suhdetta lopun ikää. KAIKKEA EI VOI KORJATA. 

Toki kirjoituksistasi näkee että olet vasta eroprosessin ekassa vaiheessa. Eli et valmis vielä eroamaan, mutta kypsyttelet jo päätöstä, ja olet antanut itsellesi luvan erota esim. muutaman vuoden päästä. Se on toki ihan ok, ottaa aikaa. Itselläkin siihen meni useampi vuosi. Jälkeenpäin mietin että olisinpa lähtenyt aiemmin, mutta ehkä silläkin oli sitten tarkoituksensa. 

Ja on joo totta että Suomessakin on tuhansia ja taas tuhansia tälläisiä parisuhteita. Missä ollaan jotain vihamiesten ja kaverien välimaastoa. Ja sen mallin parisuhteesta lapset vie sitten omiin suhteisiin ja niin edespäin. Haitalliset parisuhdemallit voi periytyä useammankin polven päähän. Niin on ollut myös meidän suvussa, mutta minä päätin toimia toisin. Jos liiton olisi voinut pelastaa, olisin sen tehnyt. Mutta kun sitä ei voinut. 

T. eronnut äiti

Jaaha, palstalla ei ilmeisesti kellään hyvää kokemusta parisuhteessa jatkamisesta, vaan sen sijaan eroista on hyvät kokemukset.

Onko teidän eroon päätyneiden lapset yleisesti ottaen mitä mieltä erosta? Ikävöivätkö toista vanhempaa? Miten suhtautuvat elintason romahtamiseen? Muuttoon? Yksin toisen vanhemman kanssa vietettyihin lomiin/juhlapyhiin jne.? Miten itse selviää siitä, että on oltava erossa omista lapsista 50% elämästä, jos aiemmin on ollut niiden kanssa 100% elämästä? Miten selviää kamalasta romahduksesta, joka väistämättä erosta seuraa? Millon ne eron hyvät vaikutukset alkaa näkyä...?

Ak Ulpu kirjoitti:

Jaaha, palstalla ei ilmeisesti kellään hyvää kokemusta parisuhteessa jatkamisesta, vaan sen sijaan eroista on hyvät kokemukset.

Onko teidän eroon päätyneiden lapset yleisesti ottaen mitä mieltä erosta? Ikävöivätkö toista vanhempaa? Miten suhtautuvat elintason romahtamiseen? Muuttoon? Yksin toisen vanhemman kanssa vietettyihin lomiin/juhlapyhiin jne.? Miten itse selviää siitä, että on oltava erossa omista lapsista 50% elämästä, jos aiemmin on ollut niiden kanssa 100% elämästä? Miten selviää kamalasta romahduksesta, joka väistämättä erosta seuraa? Millon ne eron hyvät vaikutukset alkaa näkyä...?

Ikävöivät, mutta siihen yleensä auttaa esim. kuvien katselu, soitto, videopuhelu tai ex-tempore vierailut. Lasten elintaso ei erossa romahtanut, pystytään tarjoamaan sama kuin ennen eroa. Lapset oli pieniä kun erottiin (4v ja 6v). Muuttoon suhtautuivat hyvin, tosin pitävät meidän kodista enemmän kuin heidän ja isän kodista. Lomat ja juhlat on mennyt tosi hyvin, lapsista on ollut pikemminkin kivaa kun saa viettiä joulua x2, juhannusta x2, vappua x2. Yleensä ovat nuo siis meillä puoliksi. 

Meillä minä olen lähivanhempi, joten lapset on minulla ehkä n. 80%. Jos minun olisi pitänyt erota kun lapset oli vauva- / taaperoikäisiä niin en olisi pystynyt. Mutta 4v ja 6v on jo sen verran isoja, että napanuora oli sen verran katkennut ettei joku viikonloppu heistä erossa ole ylivoimaista. Mies taas ei ollut lasten kanssa ennenkään paljoa työstään johtuen, joten ei siinäkään tapahtunut isoa muutosta. 

Romahduksesta en osaa sanoa, koska minä en romahtanut erosta. Ekan puoli vuotta olin tosi väsynyt, mutta siinäpä se. Meillä eron hyvät vaikutukset näkyi heti meidän kodin ilmapiirissä. Lapset oireili meidän vanhempien riitaisaa suhdetta (vaikka koitettiin sitä peitellä, eli lapsille se näkyi lähinnä esim. hiljaisuutena ja siinä ettei osoitettu toisillemme helliä tunteita miehen kanssa, hoidettiin vain asioita kuin robotit). 

Meillä oli kotona myrkyllinen ilmapiiri ja äitini on aina tuntunut inhoavan isääni. Ihana ajatus, että he olisivat eronneet aikanaan. Eivät siis ole edelleenkään eronneet, vaan nyt jo lapsenlapset joutuvat todistamaan jääkylmää ilmapiiriä mummolassa. Toki on parempia ja on huonompia ajankohtia ja on parempia ja huonompia tapoja erota. Eroa mutta tehkää se siististi ja lapsia ajatellen.

Sitä kannattaa miettiä todella tarkkaan, millainen käsitys parisuhteesta lapsille tuossa muodostuu.

Otantani on rajallinen, mutta havainnot eivät ole kovin mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kannattaa miettiä todella tarkkaan, millainen käsitys parisuhteesta lapsille tuossa muodostuu.

Otantani on rajallinen, mutta havainnot eivät ole kovin mukavia.

Nykymaailman erokäytäntö antaa mallin myös lapsille tuleviin parisuhteisiinsa. Ero vaan heti, kun ei tunnu enää kivalta. Parisuhteen eteen ei kannata satsata mitään vaan uutta putkeen. Eläköön uusioparit niin kauan kun virtaa siinä riittää ja kun sammuu heti uutta metsästämään. Se on oikeaa elämisen mallia.