Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?

Olen asunut aina kerrostalossa enkä osaa kaivata muuta. Sisällä teen ja harrastan kaikkea mitä tekisin omakotitalossakin. Parvekkeella saa raitista ilmaa, ja asun metsän ja kuntopolkujen lähellä. Ulkoilen melkein päivittäin. Omakotitalossa tykkäisin omasta pihasta ja puutarhasta, mutta muuten en kaipaa mitään talon kunnostustöitä. Asuin lapsenakin kerrostalossa. Silloin olin enemmän pihalla. Talossamme oli hyvät leikkipaikat, iso piha ja paljon lapsia. 

Vihaan kaikkia "ulkotöitä" kuten puutarhanhoitoa, kasvimaan hoitoa, "puiden tekemistä" (eli polttopuiden kärräilyä ja kokoamista pinoiksi), remontointia, ruohonleikkuuta, lumenluontia. Kerrostaloasunnossani on kolme pientä viherkasvia ja ne riittävät loistavasti. En ole sen tyylinen ihminen, että edellä mainitut "ulkoaktiviteetit" olisivat jotain mitä menetän kerrostalossa asuessani.

No mutta itse kysymykseen, mitäkö konkreettisesti vapaa-ajallani / kotona teen jos töitä ei lasketa.

- käyn lenkillä metsässä (kyllä, asun varsin lähellä hyviä ulkoilumaastoja joissa parasta on se, että siellä voi juoksennella joko ihan oikeita hyväkuntoisia polkuja pitkin tai sitten lähteä pidemmälle rymyämään oikeaa metsää)

- käyn "ulkosalilla"

- luen kirjoja (sisällä/parvekkeella ja jos ilma on hyvä, ulkona. Eihän kukaan omakotitaloasujakaan lue ulkona XD)

- kirjoitan (sisällä/parvekkeella/ulkona/kaupungilla kahviloissa)

- rentoudun ja löhöilen joko sängyllä sisällä tai ruohikolla lähipuistossa (käytännössä parikymmentä metriä ulko-ovelta, ei okt:ssakaan aina jäädä siihen suoraan oven eteen vaan etsitään mukava paikka pihalta :D paitsi jos se piha on joku metri kertaa metri...)

- tapaan kavereita koska kaikilla lyhyet matkat toistemme luo, jutellaan, syödään, hengaillaan, mennään jonnekin aktiviteettiin.

- olen tietokoneella/kännykällä muuten vaan, roikun palstalla... (älkää kehdatko väittää että omakotitaossa ei roikuta vauvafi:ssä :D)

- ulkoilemme kissan kanssa. Kissa on valjaissa sillä kaupunkiympäristössä on vastuutonta pitää kissaa vapaana. Kissa ei kärsi vaikkei joudu tappelemaan hengestään kuten maalla.

- käyn kaupungilla kävelemässä, pysähdyn drinkille tai kahville muistikirjani kanssa ja tarkkailen ihmisiä ja heidän elämäänsä siinä hetkessä. Kiinnostavaa ja maailma avartuu kotikulmillakin aina vähän lisää ja oma pienuus koko yhteiskunnassa muistuu mieleen (postiivisessa mielessä). Elämä ei ole niin vakavaa.

- käyn kirjastossa, leffassa, rannalla, museoissa, kaupungin pienissä ilmaistapahtumissa, konserteissa, keikoilla... joissa varmasti ne kaupungin omakotitaloasujatkin käyvät.

Ihan tavallista elämää siis. Ihan niin kuin joku tuossa kommentoi, meistä on moneen junaan. Itse en ole koskaan ollut siinä junassa, jossa tulee äkillinen mielihalu hihhuloida alasti ympäri kyliä, kaataa viisi puuta tai maalata kaikki talon seinät eri väreillä. Jos tuollaisia mielihaluja tulee usein, kannattaa ehkä opetella vähän oman impulsiivisuuden kontrollia. :)

Asun kerrostalossa. Kukkia saa laittaa pihaan niinpaljon kuin kukkapenkkeihin mahtuu, niitä saa myös kitkeä ja hoitaa muutenkin jos vain haluaa. Ulkona voi myös lukea kirjaa, katsella kuin lapset leikkii ja jutella muille naapureille. Parvekkeella voi hyvin kasvattaa niin potut kuin porkkanatkin. Mukavinta on se että ei ole sitä omakotitalon huoltoja itsellä, vaan huoltoyhtiö korjaa jos on jokin sellainen mikä niille kuuluu.

Sadesäällä voi olla parvekkeella tai pelata pleikkaa, lähteä naapurille kahville tai johonkin muualle.

Vierailija kirjoitti:

- luen kirjoja (sisällä/parvekkeella ja jos ilma on hyvä, ulkona. Eihän kukaan omakotitaloasujakaan lue ulkona XD)

Siis, lue ulkona pihalla (ei koske parveketta) silloin jos on ihan kauhea sää, esim. sataa järjettömästi tai on kylmä talvi ja pimeää. Veikkaan että tuolloin sisälle /terassille menevät myös ne omakotiunelmassa asuvat...

edellinen

Meillä on yhteisöllinen talo. Mua ei puutarhajutut kiinnosta, mutta taloyhtiön eläkeläisrouvat kyllä hoitavat yhteisiä kesäkukkia ja kasvattavat tomaatteja. Yhteisellä grillipaikalla istutaan monesti iltaisin naapureiden kesken. Grillataan, syödään, juodaan, pelataan pihapelejä jne... Välillä vieraillaan jonkun kotonakin.

Täällä on uimaranta tien toisella puolella. Toisella puolella taloa lähtee lenkkipolut ja hiihtomaasto. Taloyhtiöllä on oma kuntosali. Lenkkeilen, käyn salilla ja uimassakin.

Sisällä teen mitä lystään. Olen kyllä saanut tapetoida ja maalata mielin määrin, vaikka vuokralla asunkin. Harrastan käsitöitä, sisustamista, joogaa, musiikkia jne.

Mä asun omakotitalossa lähinnä koirieni ja kissojeni takia. En tykkää puuhailla pihalla puutarhassa. Lumityöt on ainoa ulkopuuha josta nautin, jota kerrostalossa ei voi tehdä. Mutta muuten jos menen ulos, lähden aina johonkin pihan ulkopuolelle, kuten tekisin kerrostalossa asuessakin. Omakotitalon etuihin kuuluu toki se, että metsä alkaa heti tontin reunalta.  

Minä olen muusta kuin omasta halustani asunut ikäni ok-talossa, ensin vanhempieni takia ja sitten mieheni takia. Nyt on vuosi takana kerrostalossa kaupungin keskustassa kun odotellaan seuraavan kodin valmistumista, enkä ole IKINÄ ollut yhtä onnellinen ja tyytyväinen elämääni :) On superihanaa, kun vapaa-aikaansa ei tarvitse käyttää mihinkään mistä ei tykkää! Vapaa-ajallani teen samoja sisähommia kuin tekisin ok-talossakin eli luen, leivon ja kokkaan, katson telkkaria jne. Tykkään tosin olla ulkoilmassakin, ja silloin lähden lenkille (metsät ja lenkkipolut eivät ole monen sadan metrin päässä, pikkukaupungissa kun asutaan). Tai sitten lueskelen parvekkeella. Sen olen sisustanut nätiksi ja viihtyisäksi, mutta yhtä ainutta elävää kasvia siellä ei ole. Mulle piha on aina merkinnyt ikäviä velvollisuuksia: aina on jotain nypittävää, kerättävää, istutettavaa, ruohoa leikattavana ja lehtiä haravoitavana ja lunta luotavana... yök. En tykkää tuommoisesta hommailusta sitten pätkääkään. Ruumillista iloa mulle tuottaa urheilu ja syöminen, henkistä iloa taas lukeminen. 

On kyllä totta, että naapureista on välillä kiusaa. Joskus joku alkaa päryyttää poralla viikonloppuaamuna kun kerrankin voisi nukkua pitkään, ja yläkerrassamme tömistelee ja kiljuu kakara välillä puolille öin arki-iltoina kun haluaisi itse päästä nukkumaan.  Mutta nämä ovat pieni murhe sen rinnalla, jos joutuisi stressaamaan pihanhoidosta ja talon ylläpidosta joka hemmetin päivä, ja jättää tekemättä kivoja juttuja sen takia kun pitää tehdä ikäviä hommia. 

Seuraava kotimme on rivitalo. Sen pienen takapihan haluan ensitöikseni muuttaa jättisuureksi terassiksi. Jossa ei ole tupsuakaan ruohoa! 

Ei kai kukaan ulkoile muutenkaan vain omalla pihallaan? Itse käyn viereisillä lenkkipoluilla/metsässä kävelyllä, hiihdän kaupungin ylläpitämillä laduilla, käyn kuntosalilla, soitan pianoa hyvin äänieristetyssä kerrostalossa. Kesällä ollaan myös paljon mökillä.

Asun kerrostalossa. Vapaa-ajalla kotona maalaan, luen, pelaan jne. Kodin ulkopuolella harrastan, käyn lenkillä koirien kanssa, uimassa, vesillä, istun kavereiden kanssa kahviloissa. Hoidan parvekkeella ruukkupuutarhaa, grillataan ja istun siellä välillä tekemässä töitä tai lukemassa jne. En ole juurikaan tekemisissä naapureiden kanssa, mitä nyt pihalla törmätään ja vaihdetaan muutamia sanoja, joskus auttelen naapurin vanhaa rouvaa. Itse tykkäisin kyllä suuresta puutarhasta, mutta kerrostaloasuminen on tässä elämäntilanteessa hyvä ja stressittömämpi vaihtoehto. 

Olen suurimman osan aikuisuudestani asunut kerrostalossa. Syystä, että haluan asua lähellä palveluja. Keväisin ja kesäisin kaipaan välillä omakotitaloon, mutta syksyisin ja talvisin en. Meillä on kiva parveke, jossa oleillaan paljon - vastaa sitä terassiasi. Kasvattelen kukkia ja yrttejä parvekkeella - vastaa kukkapenkkeilyäsi. Remppaa teen välillä, omistusasunto.

Kotona pyykkään, imuroin, luen, roikun netissä, jumppaan, saunon ja vietän aikaa perheeni kanssa. Teen myös osan työstäni. Asumme metsän reunassa ja käymme paljon metsäkävelyillä ja muutoinkin kävelyillä. Teemme pyöräretkiä. Kerrostalossa asuessa pitää tosiaankin lähtemällä lähteä ulos. Enää se ei rasita, mutta lasten ollessa pieniä rasitti. Toisaalta lapsilla oli aina kavereita omassa pihassa eikä tarvinnut lähteä kauemmas.

Kuten joku aiempikin kommentoi: sijainti on tärkeää kerrostaloasumisessa. Meidän metsän reunassa ja 15 min kävelyn päässä juna-asemalta ja muista palveluista sijaiseva asuntomme on toimiva arjen ja virkistyksen kannalta.

Asun pienkerrostalossa, jossa kiva terassi ja aidattu piha. Aurinkoisella säällä istuskelen terassilla ja pihalla. Teen myös kahvakuulatreenejä pihalla. Talon vierestä lähtee metsälenkki ja siellä tulee ulkoiltua tosi paljon. Minusta tämä on luksusta, kun ei tarvitse itse tehdä pihatöitä.

Kaikki mukavuudet talossa ja lisäksi palvelut lähellä. En vaihtaisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ulkoile muutenkaan vain omalla pihallaan? Itse käyn viereisillä lenkkipoluilla/metsässä kävelyllä, hiihdän kaupungin ylläpitämillä laduilla, käyn kuntosalilla, soitan pianoa hyvin äänieristetyssä kerrostalossa. Kesällä ollaan myös paljon mökillä.

Ei VAIN omalla pihalla, mutta paljon kyllä. Tänäänkin olen viettänyt klo 10 alkaen päivääni tässä omalla pihalla. Välillä käveltiin vain lähikauppaan hakemaan ruokatarvikkeita, tehtiin muurikalla kanawokkia, kuopus läträä vähän väliä uima-altaassa, kaksi vanhempaa kavereineen puuhaa leikkimökissä, väliin trampalla ja mitä nyt tuossa puuhaavat.

Myöhemmin illalla käydään rannalla koiraa uittamassa, saa toki ihmisetkin pulahtaa. Mut oikeestaan tämän päivän ulkoilut muualla kuin kotipihassa on varmaankin pikku kauppareissu ja uimaretki :D Mä en oikeesti ees jaksais koko ajan olla jossain ihmisten ilmoilla. Lapsillekin tää on mukavampaa kun voivat turvassa ja rauhassa leikkiä ulkona kavereiden kanssa ja on ihan eri tavalla tekemistä kuin ankeissa kerrostalojen pihoissa. Ja juu, onhan niitä huippupihojakin, mut mitä nyt tuossa oon nähnyt niin ei mitään ihmeellistä niissä ole lapsille.

Ap.

Nyt on kerrostalossa asuvat ihmiset unohtaneet kaikkein oleellisimman!

Eli kaikki "turhat harrastukset" voi nyt unohtaa tyystin.

Parasta ajankulua kerrostaloissa on tietenkin KERROSTALOKYTTÄYS!

Mikä onkaan palkitsevampaa kuin tehdä Exel-taulukkoja naapurien

rikkeistä. Meluamisesta. Autojen pysäköinnistä. Roskien viennistä.

Vieraiden määrästä, juhlista, Poliisien - ja sairasautojen käynneistä,

roskaamisesta ja mitä kaikkea muuta kuin kaljaa ostavat viikonlopuksi.

Todellisella kerrostalokyttääjältä eivät aiheet pääse koskaan loppumaan!

Kyllähän ap kerrostalossa saa grillata parvekkeella, kunhan savua ei muodostu liikaa. Ja harvoinpa sitä grillatessa muodostuu.

"Vaikka grillailu parvekkeella saattaa herättää naapurissa ristiriitaisia tunteita, ei sitä ole kielletty laissa. Näin kertoo Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen."

https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/201804272200907543

Asun Helsingissä kerrostalossa. Meillä on oma terassipiha jossa saa grillata kaasugrilillä. Hoidan terassilla kukkia, luen ja ratkon ristikoita. Otan aurinkoa, otan terassipihalla kesäisin päiväunia. Leikin koirien kanssa.

Käyn uimassa, käyn kuntosalilla ja lenkillä.

Kaupungilla käyn usein kävelyllä, toisinaan hyppään ratikkaan ja kiertelen niillä ympäri kaupunkia.

Koskaan ei ole tylsää.

Olen asunut myös okt ja rivitalossa. Tämä on ollut ehdottomasti elämäni paras koti.

Rouva 50v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tippaakaan kiinnostunut puutarhanhoidosta tai muusta kotinikkaroinnista. Vapaa-aikanani käyn urheilemassa, erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja kirjastossa. Matkustan, käyn patikoimassa ja pyöräilemässä. Tapaan ystäviä kaupungilla, käyn syömässä ja konserteissa, leffassa, teatterissa. Olen töidenkin jälkeen vielä aktiivinen, ja käyn ulkona iltaisin n. kolme neljä kertaa viikossa. Kotona ollessani teen kotitöitä, kuuntelen musiikkia ja piirrän, soittelen kitaraa, katselen ohjelmia, puuhailen valokuvien kanssa, kirjoitan ja luen. Tekemistä on vaikka kuinka paljon.

Eli sullakin se kotona oleminen kuitenkin rajoittuu sinne sisätiloihin. Juuri tätä tarkoitinkin, kotona kun ollasn niin se on sisällä olemista :/

Ap.

Asuin nuoruuteni maalla omakotitalossa, ja kyllä sielläkin kotona oloni rajoittui sisätiloihin. En ole ollenkaan kiinnostunut mistään puutarhanhoidosta tai pihatöistä, ja nykyisinkin jos haluan olla ulkona, menen kadun toiselle puolelle puistoon (jota pitää yllä joku muu).

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa ajalla kotona joogaan, laitan ruokaa, leivon, luen, kuuntelen musiikkia, tanssin, katson telkkaria, maalaan, leikin kissan kanssa ja kutsun ystäviä kylään. Ja hei, on minullakin yrttejä ja chilejä kasvamassa sekä parvekkeella kukkia.

Tämän lisäksi käyn ulkona syömässä, kahvittelemassa, lenkillä, keikoilla, elokuvissa, uimassa, teatterissa, museossa, erilaisissa tapahtumissa (juuri viikonloppuna oli keskiaikamarkkinat), piknikillä, terassilla, kirjastossa, keilaamassa, pyöräilemässä ja skeittaamassa. Tylsää harvoin on.

Joopa joo, tosiasiassa hakkaat pelikonetta ja räpläät tietsikkaa, puhelinta kaiket päivät. Ei tuollaista ole.

Masentuneen fantasioita. Rehellisesti tilanteestaan kertovan sanoma on toisenlainen. Siihen mahtuu jotain huonoakin.

Ap kysyi mitä harrastan vapaa-ajalla niin mitähän huonoa siihen olisi pitänyt laittaa?:D Tietenkin kaikilla on huonoja päiviä mutta en minä koe esim menkkakivuissa lattialla vaikerointia harrastuksekseni vaikka sitäkin on joskus pakko tehdä. Tietsikkaa räplään lähinnä töissä, nytkin niin hiljaista että avllä kulunut aamupäivä. Vapaa-ajalla onneksi on kivempaakin tekemistä ja näin lapsettomana myös aikaa.

Minä asuin opiskeluaikoina kerrostalossa kantakaupungissa. Ei edes parveketta ollut ja välillä tuntui melko ahdistavalta. Silloin se vielä meni, kun ei tarvinnut viettää paljoa aikaa kotosalla. Nykyisin on ihana asua ok-talossa ja nauttia omasta pihasta. Helsingin keskustaankin pääsee vartissa, jos tarvetta on.

Me asumme kerrostalossa keskustassa mutta meillä on kiva sisäpiha jossa saa puuhailla niin paljon kuin haluaa. Meillä on oma terassi missä on kukkia ja yrttejä ym. Terassin edessä on pari marjapuskaa ja lisää kukkia. Talkkari tekee lumityöt, hoitaa nurmikon ja leikkaa pensasaidat. Naapurit laittaa ja hoitaa myös pihaa. Tämä on vähän kuin salainen puutarha. Kun menee portista kadulle niin torille kävelee 5min.

Pihassa saa grillata ja muutenkin voi elää ihan normaalisti. Hiljaisuus on 23-07 joten silloin ei tietenkään voi tehdä remppaa, imuroida tai huudattaa musaa.

Kun lapset oli pieniä niin oli keinut, hiekkaloota, riippukeinu ja kahluuallas. Pelattiin mölkkyä, sulkapalloa ja heitettiin tikkaa ym ym. ihan samoja juttuja kuin voi tehdä omakotitalokin pihalla. Ei kerrostalossa ole pakko sisällä nysvätä ellei halua.

En mitään. Makoilen ja kattelen uutisia ja luen.

Miksi vapaa-ajalla pitäisi jotain tehdä...

Asuin lapsena ok:ssa. Muistan että faijalla oli koko ajan joku huoli jostain asiasta.

Ja talo oli sentään brand new - itse tehnyt 200m2 kivitalo Hgissä.

Ajattelin aikuisena, että ei oo mun heiniä.

Asun siis kerrostalossa - ja makoilen vapaa-ajat.