Naapurin äiti haluaa että lapset leikkii aina niillä

Oletteko ns tavallinen perhe vai onko jompikumpi vanhemmista esim. alkoholisti? Sotkuinen koti? Jostain syystä naapuri ei halua lapsiaan teille.

Onko sillä äidillä mt ongelmia?

Sinun tehtäväsi on itse sanoa, milloin lapsillasi on aika olla kotona ja milloin saavat lähteä kyläilemään. Naapuri tekee ihan oikein, kun määrää omilleen kotiintuloajat.

Naapurin äiti haluaa ehkä tietää mitä lapsensa puuhaavat, pitää heidän puoliaan ja ruokkia kun tarve ja siksi haluaa lasten leikkivän kotonaan.

Tai sitten ei syystä tai toisesta vain halua lapsiaan juuri teille.

Ei alkoholiongelmaa tms ja olemme ihan kavereitakin äidin kanssa.

Kyse ei ole siitä että äiti käskisi lapset kotiinsa vaan kutsuu minunkin lapset niille.

Sanoo aina ettei haittaa jne.

Mutta ei taas kunnioita minun antamiani ohjeita omille lapsille. Ap

Jos naapuri ajattelee tekevänsä "hyvän teon" kun lapset on heillä. Valitatko ikinä oman ajan puutetta tmvs?

Jos olette kavereita, tästä asiasta pitäisi voida keskustella ihan avoimesti. Esitä omat toiveesi kaverillesi.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä että äiti käskisi lapset kotiinsa vaan kutsuu minunkin lapset niille. Ap

Mikä sinua estää sanomasta, että tänään ei käy, meillä on muuta ohjelmaa.

Jos sinun lapsesi eivät halua tehdä sinun ohjeittesi mukaan, niin vika ei ole sinussa, ei lapsissa, vaan naapurissa? Popparit tulelle, tästä tulee vielä hauskaa.

Olenkin kertonut toiveestani ensimmäisen kerran jo yli vuosi sitten. Vastaus oli ympäripyöreä, omien lasten kanta eikä mitään vaikutusta käytöntöön.

Heidän omat lapset haluaa olla kotonaan.

Minun lapset tekevät kaiken heidän aikataulujen mukaan. Tulevat syömään kun heilläkin ruoka. Hakevat rahaa kun heidänkin lapset saavat jne.

Omillani on puhelimet aina jossain muualla etten saa puhelimella kiinni enkä jaksa monta kertaa päivässä juosta naapuriin hakemaan niitä.

En ole itse niin kontrollifriikki että jaksaisin pitää kaikkia lankoja kokoajan käsissä ja siksipä omat lapseni orjailevat naapuria.

Naapurin äiti taas pystyy hallinnoimaan kaikki pelkän puhelimenkin päästä. Jos ei ole itse kotona mutta lapset ovat siellä.

Omaa aikaa saan ja osaan nauttia. En usko että on kyse mistään hyvistä teoista. Sen verran pitkään tilanne jo jatkunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos sinun lapsesi eivät halua tehdä sinun ohjeittesi mukaan, niin vika ei ole sinussa, ei lapsissa, vaan naapurissa? Popparit tulelle, tästä tulee vielä hauskaa.

Minun kanta on se ettei lapset sitten leiki yhdessä. Koska naapurin lapset ei suostu leikkimään täällä kuin pieniä hetkiä.

Kuopus leikkii parin kaverinsa kanssa vain meillä koska hänen kavereidensa perheissä 5-vuotiaat pelailee K12 pelejä ja trampalla voi sujuvasti olla yhtä aikaa seitsemän lasta ja kolme palloa. Lisäksi perheissä suhtaudutaan varsin leväperäisesti turvallisuusasioihin (päiväkoti-ikäiset ulkoilevat yksin ilman kypärää pyöräillen jne.) joten en ole varma katsotaanko siellä lapseni perään riittävästi. Eli juu, olen se kontrollifriikki äiti joka keksii aina tekosyitä kun lasta kutsutaan sinne päin.

Esikoiseni kavereissa taas on yksi jonka luokse kaikki haluaa aina mennä koska siellä on hyvä piha, isoin tramppa, ei puututa kollektiiviseen kännykkäkoomaan (kyseessä tokalle menevät lapset), aina herkkuja välipalaksi ja ei pikkusisaruksia sähläämässä. Näitä kaikkia perusteluja ei toki avoimesti vanhemmille kerrota vaan syy on että "kun Ville haluu että ollaan niillä" :D Myös kuopuksen kavereissa on havaittavissa että erityisesti pelikoneinnostuneet leikkisivät mieluummin kotonaan kuin meillä (mikä on ymmärrettävää, pelaaminen on kivaa ja meillä ei ole laitteita kun omat eivät vielä ole osanneet kaivata).

Siinä kaksi potentiaalista syytä, joko tosiaan vanhemman valvonnan tarve tai se että naapurissa on jostain syystä erityisen mukavaa. Mun on pitänyt alkaa joustaa omista linjoista että meilläkin olisi kivaa, tähän asti lapset ovat kasvaneet varsin onnellisina ilman sokeriviilejä ja vanukkaita arkisena välipalana, mutta kavereille ei tunnu pelkkä leipä ja hedelmät kelpaavan vaan sitten mennään mieluummin jonkun toisen luokse iltapäiväksi.

Pienet lapset, pienet murheet

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset, pienet murheet

Suuri suu, suuri kyky mitätöidä toisia.

Meillä on niin, että vanhimman peliriippuvaiset kaverit ei halua tulla meille, koska minä rajoitan pelaamista. Heille taas en usein päästä juuri siksi, että pelaamista ei valvota ja pelit voi olla ihan mitä tahansa. Ongelmaksi on nyt muodostunut vasta tänä kesänä, että nämä kaverit ei tule ulos ollenkaan tai ovat 20min ja menevät sisälle. Kyse 10-vuotiasta.

Sitten toinen ääripää on keskimmäisen paras kaveri, jonka luo ei ikinä saa mennä, vaan on aina meillä ja tulossa mukaan mihin ikinä keskimmmäiseni olisi menossa. Ei mitään vastavuoroisuutta, ei mitään. Sekin ärsyttävää.

No, ollaan kohta muuttamassa ja kamalana ihmisenä toivon, että löytyisi niitä normaaleja perheitä noiden omituisten tilalle.

Kummassakaan kodissa ei pelata pelejä. Naapurissa on tramppa, meillä ei. Se on yksi iso asia ja olkoon. Itse en taas ostaisi trampoliinia, olen siinä asiassa kontrollifriikki. En haluaisi että harjoittelevat siellä voltteja. Mutta en voi siihenKÄÄN asiaan vaikuttaa koska ovat naapurissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuopus leikkii parin kaverinsa kanssa vain meillä koska hänen kavereidensa perheissä 5-vuotiaat pelailee K12 pelejä ja trampalla voi sujuvasti olla yhtä aikaa seitsemän lasta ja kolme palloa. Lisäksi perheissä suhtaudutaan varsin leväperäisesti turvallisuusasioihin (päiväkoti-ikäiset ulkoilevat yksin ilman kypärää pyöräillen jne.) joten en ole varma katsotaanko siellä lapseni perään riittävästi. Eli juu, olen se kontrollifriikki äiti joka keksii aina tekosyitä kun lasta kutsutaan sinne päin.

Esikoiseni kavereissa taas on yksi jonka luokse kaikki haluaa aina mennä koska siellä on hyvä piha, isoin tramppa, ei puututa kollektiiviseen kännykkäkoomaan (kyseessä tokalle menevät lapset), aina herkkuja välipalaksi ja ei pikkusisaruksia sähläämässä. Näitä kaikkia perusteluja ei toki avoimesti vanhemmille kerrota vaan syy on että "kun Ville haluu että ollaan niillä" :D Myös kuopuksen kavereissa on havaittavissa että erityisesti pelikoneinnostuneet leikkisivät mieluummin kotonaan kuin meillä (mikä on ymmärrettävää, pelaaminen on kivaa ja meillä ei ole laitteita kun omat eivät vielä ole osanneet kaivata).

Siinä kaksi potentiaalista syytä, joko tosiaan vanhemman valvonnan tarve tai se että naapurissa on jostain syystä erityisen mukavaa. Mun on pitänyt alkaa joustaa omista linjoista että meilläkin olisi kivaa, tähän asti lapset ovat kasvaneet varsin onnellisina ilman sokeriviilejä ja vanukkaita arkisena välipalana, mutta kavereille ei tunnu pelkkä leipä ja hedelmät kelpaavan vaan sitten mennään mieluummin jonkun toisen luokse iltapäiväksi.

Haluaako joku avata miksi tätä negapeukutetaan? Koska äiti ei päästä lasta naapuriin, vai koska päästää, vai koska ostaa vanukkaita, vai koska ei ole aiemmin ostanut?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin, että vanhimman peliriippuvaiset kaverit ei halua tulla meille, koska minä rajoitan pelaamista. Heille taas en usein päästä juuri siksi, että pelaamista ei valvota ja pelit voi olla ihan mitä tahansa. Ongelmaksi on nyt muodostunut vasta tänä kesänä, että nämä kaverit ei tule ulos ollenkaan tai ovat 20min ja menevät sisälle. Kyse 10-vuotiasta.

Sitten toinen ääripää on keskimmäisen paras kaveri, jonka luo ei ikinä saa mennä, vaan on aina meillä ja tulossa mukaan mihin ikinä keskimmmäiseni olisi menossa. Ei mitään vastavuoroisuutta, ei mitään. Sekin ärsyttävää.

No, ollaan kohta muuttamassa ja kamalana ihmisenä toivon, että löytyisi niitä normaaleja perheitä noiden omituisten tilalle.

Kerro mistä löydät niin mekin muutetaan sinne.

Yritä tässä sitten tarjota omille lapsille muutakin kuin ruudulla öllötystä, kun se on se mitä kaverit tekee, mitä kavereiden luona tehdään ja mitä meillä ruikutetaan jos meille tullaan käymään. (Toki teen itse lasteni kanssa vaikka mitä, mutta jotenkin tuntuisi suotavalta että kouluikäinen tekisi kavereidenkin kanssa muutakin kuin pelaisi kännykällä tai pelikoneella.)

Vierailija kirjoitti:

Olenkin kertonut toiveestani ensimmäisen kerran jo yli vuosi sitten. Vastaus oli ympäripyöreä, omien lasten kanta eikä mitään vaikutusta käytöntöön.

Heidän omat lapset haluaa olla kotonaan.

Minun lapset tekevät kaiken heidän aikataulujen mukaan. Tulevat syömään kun heilläkin ruoka. Hakevat rahaa kun heidänkin lapset saavat jne.

Omillani on puhelimet aina jossain muualla etten saa puhelimella kiinni enkä jaksa monta kertaa päivässä juosta naapuriin hakemaan niitä.

En ole itse niin kontrollifriikki että jaksaisin pitää kaikkia lankoja kokoajan käsissä ja siksipä omat lapseni orjailevat naapuria.

Naapurin äiti taas pystyy hallinnoimaan kaikki pelkän puhelimenkin päästä. Jos ei ole itse kotona mutta lapset ovat siellä.

Omaa aikaa saan ja osaan nauttia. En usko että on kyse mistään hyvistä teoista. Sen verran pitkään tilanne jo jatkunut.

Ap

Meidän lapsilla on muitakin kavereita kuin naapurin lapset. Lounaan jälkeen lähdetään uimaan, joten tiedän hyvin, missä omat lapset on. Olisiko teillä ongelmana se, että sinä et tee lasten kansa mitään tai mahdollista mitään tekemisiään, siksi menevät naapuriin.

En minäkään päästäisi lasta kyläilemään paikkaan, jossa on äiti, joka sitten haukkuisi netissä selän takana. Vai että ihan trampoliinikin pihassa.

Lapset eivät ole tyhmiä, sillä he kyllä aistivat, jos joku on kovin kontrollifriikki.

AP ei taida itse tehdä mitään kivaa lastensa kanssa.

Koita keksiä päiväohjelma: tänään mennään rannalle piknikille, huomenna lähdetään leikkipuistoon, ylihuomenna tehdään pyöräretki jne