En lähesty kauniita naisia

Tämä ei ole valitusviesti. Olen tyytyväinen siihen, kuinka asiat ovat naisten kanssa sujuneet. Kunhan kerron tilanteen omasta näkökulmastani.

-Kasvoni ovat siedettävät, mutta monille naisille kaiketi liian pienipiirteiset, liian naiselliset.
-Vartaloni on vääränmallinen. Minulla on mieheksi erittäin iso peppu ja leveä lantio ja hyvin kapeat hartiat, kun pitäisi olla toisin päin.
-Käsivarteni ovat kuin spagettia, koska en tee niillä mitään. Liikun runsaasti, mutta teen kaiken jaloilla.
-Puheääneni on epäselvä, monotoninen ja pieni puhevikakin on. En osaa oikein ilmaista itseäni, vaan ilmaisuni on kömpelöä.
-En ole erityisen älykäs, mikä näkyy tietynlaisena hitautena. Siksi jään sosiaalisissa tilanteissa tarkoituksella taka-alalle, koska tyhmäkin käy viisaasta, kun ymmärtää pitää suunsa kiinni.

Suurin vahvuuteni lienee realismi, kyky nähdä tilanteeni ulkopuolelta ja sovittaa itseni siihen. Tähän myös perustuu se, etten ole joutunut elämään pitkiä aikoja ilman naista.

Kiistaton tosiasia on, että melkein kaikki kauniit naiset tietävät arvonsa. Se ei tarkoita välttämättä epäystävällisyyttä tai töykeyttä, mutta eivät he minusta lämpenekään. Miksi ottaa vähemmän komea ja sosiaalisesti kömpelö, kun voi saada komean ja sosiaalisesti sujuvan?

Siksi olen siirtänyt katseeni ulkoisesti vähemmän viehättäviin. En tarkoita, että nämä naiset olisivat varsinaisesti rumia, mutta kuitenkin sitä porukkaa, johon miehet eivät ensisijaisesti selvin päin ollessaan huomiota kiinnitä. Näiden naisten kanssa uskallan jutella kömpelöllä tavallani ja siitä se juttu sitten lähtee etenemään.

Täällä törmää silloin tällöin miehiin, jotka valittavat, etteivät saa naista. Suosittelen ensiavuksi kokeilemaan tason laskemista. Täytyy olla nöyrä ja tunnustaa omat puutteensa, niin ymmärtää, ketä kannattaa lähestyä.