Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kadehditko ystäviäsi ja mistä asioista?
01.07.2019 |
Minulla on ikään kuin 2 kaveriporukkaa. Toiset on se varsinainen ystäväpiiri ja toinen porukka syntynyt saman elämäntilanteen myötä. En viihdy tässä jälkimmäisessä porukassa enää kovin hyvin, koska tuntuu että porukassa on ihmeellistä kilpailua ja myös kateutta. Onko tällainen ystävien välinen kateus yleistä? Ootko itse kateellinen jostain ystävällesi tai onko sinulle oltu kateellisia?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yleistä ainaki mun kokemuksien mukaa 😂 ite en ainakaan lähe sekottamaan asioita inhottqvalla käytöksellä tahalteen, eli en oo niin kateellinen. Toki on ominaisuuksia mistä ajattelen et oispa kiva jos itekki esim jaksais noin paljon tehdä tms.. Silti en välttämättä tee... Joskus nuorena oon kerran piikitelly kaunista ystävää. Olin sillon 16v.😂
En oikeastaan, vaikka monilla heistä on asioita joita voisin itsekin haluta. Minulla on kuitenkin ihan hyvä tilanne elämässäni ja ymmärrän, että kaikilla ihmisillä on omat surunsa ja vastoinkäymisensä, myös minulla. Yhdellä ystävälläni on ihana ja läheinen suku, ja siitä olen "hyvällä tavalla" kateellinen. Minusta se on ihanaa, ja olisin halunnut oman sukuni olevan samanlainen. Olen myös hyvällä tavalla kateellinen joidenkin ihmisten energisyydestä, että miten voi olla niin aikaansaava ja jaksava. Mutta sellaista pahaa, musertavaa kateutta en ole kokenut vuosikausiin.
Vierailija kirjoitti:
Saatan olla välillä jostain kateellinen, ihan normaalia. Esimerkiksi olin kateellinen kun eräs ystäväni pääsi opiskelemaan Oxfordiin. Tiedostan toki että ystäväni teki valtavasti töitä sen eteen, on fiksu ja 110% ansainnut opiskelupaikan huippuyliopistossa. Onnittelin ystävää, sanoin että onpa huippusuoritus ja että olen vähän kateellinen. Eipä siinä sen kummenpaa. Päälimäisenä tietysti silti ilo siitä että ystävän elämässä tapahtuu hyviä juttuja.
Tämä kuulostaa ihan terveeltä eikä varmaan vahingoita teidän ystävyyssuhdetta. Tarkoitan sellaista pahansuopaa kateutta, että lytätään ikään kuin huomaamatta toisen saavutuksia tai piilokehutaan itseä kaikessa. Ikään kuin ohimennen mainitaan että meidänpä sohva oli näin kallis tai jotain muuta yhtä lapsellista. T.Ap
Kadehdin tuttujen lapsiperheiden tukiverkkoja, heidän vakaita suhteitaan ja sen sellaista. Itse olen väsynyt, huonossa liitossa ja tukiverkoton.
Eikä ole ystäviäkään, lähinnä siksi että koen aina olevani huono-osaisempi kuin muut ja muille lähinnä ilmainen terapeutti enkä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin tuttujen lapsiperheiden tukiverkkoja, heidän vakaita suhteitaan ja sen sellaista. Itse olen väsynyt, huonossa liitossa ja tukiverkoton.
Eikä ole ystäviäkään, lähinnä siksi että koen aina olevani huono-osaisempi kuin muut ja muille lähinnä ilmainen terapeutti enkä muuta.
Ja siis en todellakaan lyttää ketään enkä edes mainitse puolella sanalla omaa tilannettani, jos ja kun hehkutetaan kun isovanhemmat auttaa ja hoitaa jne. Olen hiljaa ja kuuntelen ja itken sitten kotona.
Olen kaitekkin kateellinen entiselle itselleni. Syytä en varmaksi osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan, vaikka monilla heistä on asioita joita voisin itsekin haluta. Minulla on kuitenkin ihan hyvä tilanne elämässäni ja ymmärrän, että kaikilla ihmisillä on omat surunsa ja vastoinkäymisensä, myös minulla. Yhdellä ystävälläni on ihana ja läheinen suku, ja siitä olen "hyvällä tavalla" kateellinen. Minusta se on ihanaa, ja olisin halunnut oman sukuni olevan samanlainen. Olen myös hyvällä tavalla kateellinen joidenkin ihmisten energisyydestä, että miten voi olla niin aikaansaava ja jaksava. Mutta sellaista pahaa, musertavaa kateutta en ole kokenut vuosikausiin.
Juuri näin itsekin koen. Eli tottakai jollain ystävällä voi olla joku asia mitä itsellä ei ole ja mielelläni sen haluaisin. Mutta en silti yritä lytätä tai toivo ystävälleni pahaa. Ja toisaalta ajattelen, että on vaan kiva jos ystäväni ovat menestyneitä. Sehän on vaan plussaa minullekin!
Tässä kaveriporukassa se vaan tuntuu menevän niin että jos esim yksi on vaikkapa työelämässä menestyneempi kun muut, niin muut piilovittuilevat siitä miten hyvä äiti on lasten kanssa kotona eikä tee uraa. Tai jos yksi on paremman näköinen kun muut, niin muiden ulkonäköä kehutaan paitsi tämän paremmannäköisen. Ja se muiden kehuminen tehdään aina niin että tämä hyvännäköinen sen varmasti kuulee. Eli ikään kuin yritetään lytätä sitä alaspäin jolla menee paremmin kuin muilla. Ja se taas tekee inhottavan kilpailuasetelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kateellinen ystävilleni. Elän omannäköistäni elämää ja olen elämääni tyytyväinen. En ole koskaan ollut erityisen kilpailuhenkinen. Työelämässä yrittäjänä joutuu toki kilpailemaan, mutta olen aina ajatellut, että asiakas äänestää jaloillaan ja niin kauan, kun asiakas on tyytyväinen, kaikki on kunnossa. Vapaa-ajallani ja ihmissuhteissa en kilpaile kenenkään kanssa. Ei ole mitään syytä eikä tarvetta tehdä niin.
En tiedä, onko joku ystävistäni ollut joskus mulle kateellinen. Ei ainakaan ole sanonut tai muutenkaan osoittanut olevansa.
Olen kateellinen yhdelle tuttavalleni, jolla elämä on ollut sellaista josta itse olen vain lapsena haaveillut. Hän on erittäin rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta. Kaunis kuin missi, rikas mies, kaksi ihanaa kaunista lasta (mies vähemmän komea, mutta tietysti lapset perivät vain äidin ulkonäön), ihana talo, pari huvilaa, valtavat perinnöt nurkan takana. Elämä tuntuu olevan yhtä juhlaa. Tämä ihminen ei kuuluisi ystäväpiiriini muuten, mutta kuulumme samaan porukkaan. Tuntuu, että pakahdun kateuteen hänen juttuja kuullessani enkä voi asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan, vaikka monilla heistä on asioita joita voisin itsekin haluta. Minulla on kuitenkin ihan hyvä tilanne elämässäni ja ymmärrän, että kaikilla ihmisillä on omat surunsa ja vastoinkäymisensä, myös minulla. Yhdellä ystävälläni on ihana ja läheinen suku, ja siitä olen "hyvällä tavalla" kateellinen. Minusta se on ihanaa, ja olisin halunnut oman sukuni olevan samanlainen. Olen myös hyvällä tavalla kateellinen joidenkin ihmisten energisyydestä, että miten voi olla niin aikaansaava ja jaksava. Mutta sellaista pahaa, musertavaa kateutta en ole kokenut vuosikausiin.
Juuri näin itsekin koen. Eli tottakai jollain ystävällä voi olla joku asia mitä itsellä ei ole ja mielelläni sen haluaisin. Mutta en silti yritä lytätä tai toivo ystävälleni pahaa. Ja toisaalta ajattelen, että on vaan kiva jos ystäväni ovat menestyneitä. Sehän on vaan plussaa minullekin!
Tässä kaveriporukassa se vaan tuntuu menevän niin että jos esim yksi on vaikkapa työelämässä menestyneempi kun muut, niin muut piilovittuilevat siitä miten hyvä äiti on lasten kanssa kotona eikä tee uraa. Tai jos yksi on paremman näköinen kun muut, niin muiden ulkonäköä kehutaan paitsi tämän paremmannäköisen. Ja se muiden kehuminen tehdään aina niin että tämä hyvännäköinen sen varmasti kuulee. Eli ikään kuin yritetään lytätä sitä alaspäin jolla menee paremmin kuin muilla. Ja se taas tekee inhottavan kilpailuasetelman.
Miksi otat tuon piilovittuiluna? Mun äitini oli kotiäiti ja voin sanoa käsi sydämellä, että mulla oli ihana lapsuus. Muistan edelleenkin asioita 50 vuoden takaa, mitä äidin kanssa tehtiin pävisin, kun siskoni oli koulussa ja isä töissä. Jos olisin parikymmpisenä voittanut lotossa jättipotin, olisin minäkin heittänyt hyvästit työnteolle. En voittanut, joten olen käynyt töissä ja luonut uraa. Ihmiset nyt vaan tekevät omaan elämäänsä sopivia valintoja ja joillekin sopii paremmin kotiäitiys ja joillekin uraäitiys.
Mitä taas tulee ulkonäköön, niin näkeehän sen oman naamansa peilistäkin. Nuorena sen näki siitäkin, miten miehet suhtautuivat. Kun baariin saapuessa miesten päät kääntyivät katsomaan etkä ehtinyt edes baaritiskille asti, kun joku tuli jo tekemään tuttavuutta, ei tarvinnut ystävien kommentteja omasta ulkonäöstään. Ulkonäön kehumista tarvitsevat ehkä enemmän ne, jotka ovat epävarmoja omasta viehätysvoimastaan?
Tollanen piilovittuilu on kaikista ärsyttävintä 😁Ai että mä en pidä sellaista ihmisistä. Suuri osa harrastaa tätä. Ei oo kanttia sanoa asioita niinku ne on (loukkaamatta ketään). Ite tykkään ihmisistä jotka ei kieroile ja piilottele, se tekee ihmisestä kummajaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh... Ulkonäön kehumista tarvii jokainen.. Riippuu ihmisen persoonallisuudesta että paljonko tarvii. Ja kauneus ei välttämättä liity esim siihen, että näyttääkö nainen ns easy going ja helpolta 😁ei oo kovin paljoo sen kans tekemistä et onko joku tosi kaunis jos tulee tekee tuttavuutta. Monesti ihan kiva ulkonäkö riittää siihen et miehii tulee baarissa jonoksi asti. Tietenki jos ei esim tunne paljon ihmisiä tai ei oo seurustellut 10 vuoteen, nii tottakai sillon on tarve kuulla olevansa kaunis, etenki jos on huonoja kokemuksia ollut. Vs jos joka pvä heruttaa baarissa, miesten kanssa niin siinähän rumempiki nainen alkaa luulla Itestään et on maailman kaunein nainen
Olen kateellinen vanhalle kaverilleni. Hänellä on uusi omakotitalo, pitkäaikainem työpaikka, hän on itsevarma ja taitava myyjä, hänellä on tukiverkkoja, hän osaa olla kaveriporukan ykkönen. Ennen en ollut hänelle kateellinen, mutta välirikon jälkeen olen joutunut jättämään kaveriporukan. Olen katkera hänen täydellisestä elämästään ja siitä, että hän saa kaveritkin aina puolelleen.
En kadehdi. Minulle on oltu kateellisia (ja ehkä joku voi olla vieläkin) mutta näiden ihmisten kanssa en ole tekemisissä, enää. Surujen summa taustalla on niin valtava, ettei minua kadehtiva voi olla ihan täysillä käyvä.
Mä olen kuullut tapauksen jossa raukkamainen, narsistinen henkilö yritti tuhota kaverinsa elämän sairaalloisen kateuden vuoksi.
Onneksi hän ei onnistunut siinä!!!
Hänellä menee nykyään vielä huonommin mitä tuhoamis yrityksen aikana.
Vs jos joka pvä heruttaa baarissa, miesten kanssa niin siinähän rumempiki nainen alkaa luulla Itestään et on maailman kaunein nainen.
Tää on varmaan se todellisuus joillekin, tai vaikka ikää kertyy, käydään vanhempia miehiä läpi ja kerätään kehuja:
Ei edes tiedetä niitä huonoja puolia itsessään, vaan nähdään itsensä nuorena, napakkana neitsyenä. 😁
Jopa säälitään muiden samanikäisten ulkonäköä tai elämää muuten.
Alue: Aihe vapaa
Saatan olla välillä jostain kateellinen, ihan normaalia. Esimerkiksi olin kateellinen kun eräs ystäväni pääsi opiskelemaan Oxfordiin. Tiedostan toki että ystäväni teki valtavasti töitä sen eteen, on fiksu ja 110% ansainnut opiskelupaikan huippuyliopistossa. Onnittelin ystävää, sanoin että onpa huippusuoritus ja että olen vähän kateellinen. Eipä siinä sen kummenpaa. Päälimäisenä tietysti silti ilo siitä että ystävän elämässä tapahtuu hyviä juttuja.