Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hain 38-vuotiaana ammattikouluun opiskelemaan
30.06.2019 |
Kun ei vaan enää kertakaikkiaan kiinnosta hoitoalan hommat :-(
Ajattelin, että amis on realistisin polku täysin uusille urille. Tavoitteeni on saada kuvataidealan perustutkinto, jonka saan toivottavasti suoritetuksi ennen kuin 40 on mittarissa. Sitten jatkan uraa eteenpäin jossain muussa opinahjossa, jos intoa riittää.
Mietin vaan, että onko kuinka tavallista, että 2. asteen opinnoissa on tällaisia liki 4-kymppisiä hamppareita? Sote-alalla jopa 5-kymppiset amisopiskelijat ovat arkipäivää, mutta mites noilla muilla aloilla..? Onko ne sitten enemmän mt-kuntoutujatyyppisiä vai vakavasti opiskelevia alanvaihtajia?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
no jopas valitsit alan jossa 0 työllisyys.. ymmärrän et hoitoala on rankka ja halutaan pois mutta olisit sentään valinnut vähän realistisemman alan jossa työllistyä...
Valitsin alan, jossa uskon, että pääni ei hajoa, vaan päinvastoin se antaa enemmän työkaluja jaksaa tätä mielettömyyttä. Täystyöttömyyden keskellä voin aina tehdä hoitoalan keikkaa, että en nyt mitenkään tyhjän päälle rahattomana jää, mutta tuon toivon antavan tukea normaaliarjesta järjissä selviämiseen. Hoitoala ei nimittäin anna mitään, vaan kuluttaa täysin loppuun..ei mitään järkeä. Joten mieluummin sitten vaikka 0-työllisyyden pariin itseään toteuttamaan kuin tätä..järjettömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikoo taiteilijaksi kannattaa ennemmin mennä metallialalle. niin osaa hitsata suunnitelmansa kokoon ja testosteroni luokassa saa sinullekin kivekset kasvuun
Mihin siitä ajattelit jatkaa?
Voithan nytkin jatkaa 3. asteelle.
Jos menet aikuisryhmään jatkuvassa haussa, siellä on aikuisia. Jos gait yhteyshaussa, siellä on nuoria, alaikäusiä. En usko että alasi houkuttelee aikuisia, kun työllistyminen on 0
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo taiteilijaksi kannattaa ennemmin mennä metallialalle. niin osaa hitsata suunnitelmansa kokoon ja testosteroni luokassa saa sinullekin kivekset kasvuun
Eeei ei ei. Haluan ryhtyä taiteilijaksi nyt näillä spekseillä. Yhtä hyvin voisin omaehtoisesti tuottaa kaikennäköistä materiaalia, mutta kun juttu on se, et haluan opetusta ja virallisen diplomin osallistumisesta tällaiseen. Toksia!
Oon itse opiskellut pari kertaa amiksessa. Molemmissa ryhmissä vanhimmat on ollut +50v :) sinne mukaan vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole millään muotoa tavatonta, että ammattitutkintoa suorittaa liki tai jopa yli 40-vuotias. Alanvaihtajia riittää joka ryhmässä.
Luokallani oli ikäisesi opiskelija, eikä siinä ollut mitään outoa vaikka ainoa ikäisensä olikin. Ikähaarukka luokalla oli hänet lukuunottamatta 18-23. Jotkut luuli häntä opettajaksi. Kyseessä media-ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no jopas valitsit alan jossa 0 työllisyys.. ymmärrän et hoitoala on rankka ja halutaan pois mutta olisit sentään valinnut vähän realistisemman alan jossa työllistyä...
Valitsin alan, jossa uskon, että pääni ei hajoa, vaan päinvastoin se antaa enemmän työkaluja jaksaa tätä mielettömyyttä. Täystyöttömyyden keskellä voin aina tehdä hoitoalan keikkaa, että en nyt mitenkään tyhjän päälle rahattomana jää, mutta tuon toivon antavan tukea normaaliarjesta järjissä selviämiseen. Hoitoala ei nimittäin anna mitään, vaan kuluttaa täysin loppuun..ei mitään järkeä. Joten mieluummin sitten vaikka 0-työllisyyden pariin itseään toteuttamaan kuin tätä..järjettömyyttä.
Mikäpä siinä, jos haluaa harrastuksena opiskella. Taidetta tosin voisi harrastaa vaikka kansalaisopistossa tai vastaavassa työn ohella.
Vierailija kirjoitti:
Mihin siitä ajattelit jatkaa?
Voithan nytkin jatkaa 3. asteelle.Jos menet aikuisryhmään jatkuvassa haussa, siellä on aikuisia. Jos gait yhteyshaussa, siellä on nuoria, alaikäusiä. En usko että alasi houkuttelee aikuisia, kun työllistyminen on 0
No, en tiedä vielä mihin jatkaisin. Yrittäisinkö Kuvataideakatemiaan tai Taikkiin, vai tyytyisinkö vain artesaanin titteliin, mutta varmaa on, että kylmiltään en kehtaa noista kumpaankaan hakea.
Hain siis jatkuvassa haussa, en yhteishaun mukana. Tiedän aivan hyvin faktan, että taiteen maisterit puolestaan hakeutuvat lähihoitaja-/sairaanhoitajakoulutukseen työllistymisongelmiensa takia, mutta siltikään en sille korvaani lotkauta. Tämä vuosikausien tylsämielisyys käy mielenterveydelle, joten koen lähes pakottavana tarpeena hakeutua taidealalle tuulettumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lukiossakin yksi yli 30-vuotias. Halusi suorittaa lukion ihan päiväopiskeluna iltalukion sijaan. Ei ollut mitään ongelmaa.
Minä opiskelin kolmekymppisenä merkonomiksi ja olin ryhmämme nuorimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo taiteilijaksi kannattaa ennemmin mennä metallialalle. niin osaa hitsata suunnitelmansa kokoon ja testosteroni luokassa saa sinullekin kivekset kasvuun
Eeei ei ei. Haluan ryhtyä taiteilijaksi nyt näillä spekseillä. Yhtä hyvin voisin omaehtoisesti tuottaa kaikennäköistä materiaalia, mutta kun juttu on se, et haluan opetusta ja virallisen diplomin osallistumisesta tällaiseen. Toksia!
Minäkin haluan ryhtyä astronautiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap, että olet lähtenyt rohkeasti uudelle uralle! Turha kuunnella noita "ei tuo työllistä" -vinkujia. Jos ei työllistä, niin sitten vain takaisin sairaanhoitajaksi. Ja esim. keikkatyötähän sairaanhoitajana voit tehdä satunnaisesti koulun ohella, kannattaa pitää taidot yllä ja pää todennäköisesti kestää paremmin osa-aika- kuin kokoaikatyötä. Yksi mitä kannattaa selvitellä, on taideterapeutin koulutus. Sairaanhoitajan pohjakoulutuksella ja kuvataideosaamisella tuohon on helppo lisäkoulutttautua nopeasti ja terapeuteille löytyy aina töitä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap, että olet lähtenyt rohkeasti uudelle uralle! Turha kuunnella noita "ei tuo työllistä" -vinkujia. Jos ei työllistä, niin sitten vain takaisin sairaanhoitajaksi. Ja esim. keikkatyötähän sairaanhoitajana voit tehdä satunnaisesti koulun ohella, kannattaa pitää taidot yllä ja pää todennäköisesti kestää paremmin osa-aika- kuin kokoaikatyötä. Yksi mitä kannattaa selvitellä, on taideterapeutin koulutus. Sairaanhoitajan pohjakoulutuksella ja kuvataideosaamisella tuohon on helppo lisäkoulutttautua nopeasti ja terapeuteille löytyy aina töitä Suomessa.
Oikeastiko terapeuteista on pulaa?
Kunhan kysyn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap, että olet lähtenyt rohkeasti uudelle uralle! Turha kuunnella noita "ei tuo työllistä" -vinkujia. Jos ei työllistä, niin sitten vain takaisin sairaanhoitajaksi. Ja esim. keikkatyötähän sairaanhoitajana voit tehdä satunnaisesti koulun ohella, kannattaa pitää taidot yllä ja pää todennäköisesti kestää paremmin osa-aika- kuin kokoaikatyötä. Yksi mitä kannattaa selvitellä, on taideterapeutin koulutus. Sairaanhoitajan pohjakoulutuksella ja kuvataideosaamisella tuohon on helppo lisäkoulutttautua nopeasti ja terapeuteille löytyy aina töitä Suomessa.
Oikeastiko terapeuteista on pulaa?
Ainakin pääkaupunkiseudulla.
Itse vaihdoin myös alaa.
Aiempi tutkintoni on taiteen maisteri. Kohta valmistun sairaanhoitajaksi.
Hoitoalan töitä olen tehnyt jo nyt Ruotsissa ja valmistumisen jälkeen lähden Norjaan töihin.
Työllistyminen tuo varmuutta taiteilijankin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin myös alaa.
Aiempi tutkintoni on taiteen maisteri. Kohta valmistun sairaanhoitajaksi.
Hoitoalan töitä olen tehnyt jo nyt Ruotsissa ja valmistumisen jälkeen lähden Norjaan töihin.
Työllistyminen tuo varmuutta taiteilijankin elämään.
Juu, minulla kuvio menee nyt toisin päin. Kuten sanottu, taiteen maisterit hakeutuvat suht hanakasti sote-alalle työllistymisen toivossa, mutta minä haluan suuntautua taidealalle puhtaasti henkisen pääoman kartuttamiseksi. Vaikka sitten palaisinkin sh:n hommiin, niin olenpahan päässyt toteuttamaan itseäni oikein kädet savessa. Hoitotyön koen tällä hetkellä mekaanisena puurtamisena, joka ainoastaan ottaa, vaan ei anna mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin myös alaa.
Aiempi tutkintoni on taiteen maisteri. Kohta valmistun sairaanhoitajaksi.
Hoitoalan töitä olen tehnyt jo nyt Ruotsissa ja valmistumisen jälkeen lähden Norjaan töihin.
Työllistyminen tuo varmuutta taiteilijankin elämään.
Juu, minulla kuvio menee nyt toisin päin. Kuten sanottu, taiteen maisterit hakeutuvat suht hanakasti sote-alalle työllistymisen toivossa, mutta minä haluan suuntautua taidealalle puhtaasti henkisen pääoman kartuttamiseksi. Vaikka sitten palaisinkin sh:n hommiin, niin olenpahan päässyt toteuttamaan itseäni oikein kädet savessa. Hoitotyön koen tällä hetkellä mekaanisena puurtamisena, joka ainoastaan ottaa, vaan ei anna mitään.
Ymmärrän sinua hyvin. Saat varmasti paljon, kun pääset opiskelemaan alaa. Minä tunnen nyt itseni kokonaisemmaksi.
Rahalla saan myös mahdollisuuksia toteuttaa itseäni.
Hyvää jatkoa sulle. :)
Alue: Aihe vapaa
no jopas valitsit alan jossa 0 työllisyys.. ymmärrän et hoitoala on rankka ja halutaan pois mutta olisit sentään valinnut vähän realistisemman alan jossa työllistyä...