Menisittkö naimisiin tässä tilanteessa?...
Mieheni ilmoitti minulle, että haluaa kyllä naimisiin tulevaisuudessa mutta hän ei aio kosia minua, koska kosinta on hänen mielestä täysin turhaa ja naimisiin kuuluu mennä yhteisellä päätöksellä. (Siitä olen kyllä yhtä mieltä, että naimisiinmeno on yhteinen päätös, mutta kyllä käsittääkseni miehen pitää tehdä se lopullinen aloite naimisiinmenoon eli kosinta.)
Minulla meni suoraan sanottuna vedet väärään kurkkuun. Miten ihmeessä naimisiin voi muka mennä ilman, että mies on kosinut? Nyt en ihan oikeasti tiedä haluanko jatkaa mieheni kanssa, jos hän ei kerran aio edes yhtä kysymystä esittää..
Mitä te tekisitte, jos tilanne olisi tällainen? Suostuisitteko menemään naimisiin tulevaisuudessa, jos mies ilmoittaisi ettei aio esittää kosintaa koskaan?
Kommentit (46)
Minä naisena näkisin että monelle se The kosintakysymys voi olla liian jännittävä, koska pelko torpatuksi tulemisesta. Omakin mies oli niin herkkä ja hiljainen, että varmaan pelkäsi just asiasta numeroa. Yhdessä voi päättää keskustelemalla
Jos sä teet asiasta noin vaikeen niin sittenhän te ette mene naimisiin. Oma valinta.
Tämä oli hauskinta aikoihin. Kiitos.
Ap, ensi vuonna on karkausvuosi, naisetkin saavat kosia, ota tuosta onkeesi!
Hah, ei siihen tarvita mitään "tuletko vaimokseni?" ja polvistumisia ja mitä vielä. Itse asiassa mitä yhtään tiedän läheisten ihmisteni kihlautumisista, ei siellä ole oikeastaan juurikaan tuollaisia kosintoja (kertomusten mukaan) ollut.
Me sovittiin miehen kanssa yhdessä, että mennään naimisiin. Kosintaa ei oikeastaan tapahtunut. Tai jos katsot kysymykseen mitä tehdään tulevaisuudessa ja pitäskö mennä naimisiin jos asuntokin ostetaan? Ja vastauksen, joo olishan se helpompaa vaan mennä naimisiin lauseen kosinnaksi, niin sitten toki.
Häistä on kohta 10 vuotta ja hyvin on mennyt. Tosin kumpikaan meistä ei ole uskovainen ja elettiin pitkään avoliitossa ennen naimisiinmenoa, niin se ei ollut meille niin iso juttu. Ymmärrän, että naimisiinmeno voi olla jollekin muulle aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Me sovittiin miehen kanssa yhdessä, että mennään naimisiin. Kosintaa ei oikeastaan tapahtunut. Tai jos katsot kysymykseen mitä tehdään tulevaisuudessa ja pitäskö mennä naimisiin jos asuntokin ostetaan? Ja vastauksen, joo olishan se helpompaa vaan mennä naimisiin lauseen kosinnaksi, niin sitten toki.
Häistä on kohta 10 vuotta ja hyvin on mennyt. Tosin kumpikaan meistä ei ole uskovainen ja elettiin pitkään avoliitossa ennen naimisiinmenoa, niin se ei ollut meille niin iso juttu. Ymmärrän, että naimisiinmeno voi olla jollekin muulle aivan eri asia.
Kyllähän se tarkalleen ottaen on kosinta. Kysymys: mennäänkö naimisiin -> vastaus: mennään. Vaikka ko. keskustelu käytäisiin kuinka arkisesti, kyseessä on kosinta ja myöntävä vastaus.
Karkauspäivää minäkin odottelisin.
Onko tosiaan ensi vuonna? Täytyy alkaa pohtimaan, ketä varakasta ukkelia kosaisen!
Vierailija kirjoitti:
Minä naisena näkisin että monelle se The kosintakysymys voi olla liian jännittävä, koska pelko torpatuksi tulemisesta. Omakin mies oli niin herkkä ja hiljainen, että varmaan pelkäsi just asiasta numeroa. Yhdessä voi päättää keskustelemalla
Jos yksi pieni kysymys muka on miehen mielestä liian jännittävä, niin kyllä se kertoo mielestäni jo jotain negatiivista miehestä ja hänen itsetunnostaan. Kyllä miehellä nyt mielestäni tulee edes sen verran olla itseluottamusta ja "munaa", että osaa ihan oma-aloitteisesti pyytää rakastamaansa naista viettämään loppuelämän kanssaan ja menemään naimisiin. Ei kait se nyt niin vaikeaa ole esittää yhtä kysymystä, minä kyllä ainakin antaisin heti ihan totuudenmukaisen vastauksen vetkuttelematta sen kummempia. Silloin kenenkään ei tarvitsisi vetkutella yhtään kauempaa missään suhteessa.
Jos asiasta vaan päätetään yhdessä keskustelemalla, siitä puuttuu silloin kaikki romantiikka. Ja romantiikkahan kuuluu parisuhteeseen, koska eikös se olisi muuten ihan vaan pelkkä kaverisuhde?
AP
Vierailija kirjoitti:
Ap, ensi vuonna on karkausvuosi, naisetkin saavat kosia, ota tuosta onkeesi!
En kosi itse missään tapauksessa. Kyllä se lopullinen päätös naimisiinmenosta pitää tulla mieheltä, sillä olen jo itse kertonut mitä haluan. AP
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmenosta keskustellaan .
Toki asiasta pitää keskustella sen verran, että saadaan selvyys ovatko molemmat naimisiinmenon suhteen samoilla linjoilla. Mutta vasta kosinta on se lopullinen niitti asiaan, eihän sitä nyt tuosta vain voi alkaa päättää että mennään naimisiin ajankohtana X ja alkaa pitää häitä. Siinä ei olisi parisuhteen tarvitsemaa romantiikkaa. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmenosta keskustellaan .
Toki asiasta pitää keskustella sen verran, että saadaan selvyys ovatko molemmat naimisiinmenon suhteen samoilla linjoilla. Mutta vasta kosinta on se lopullinen niitti asiaan, eihän sitä nyt tuosta vain voi alkaa päättää että mennään naimisiin ajankohtana X ja alkaa pitää häitä. Siinä ei olisi parisuhteen tarvitsemaa romantiikkaa. AP
Helposti voi. Sadat parit toimivat juuri tuolla tavalla. Eikä se tarkoita romantiikan puutetta. Romantiikka on ihan muuta kuin kysymys "Tuletko vaimokseni"
Monilla tuntuu olevan kumma käsitys, että kosinta edeltää kihlautumista, mutta eihän se niin mene. Kosinta on vanha kaunis perinne. Alkuaanhan mies pyysi naisen kättä tämän isältä. Tätä tapahtunee nykyään perin harvoin, ehkä joissakin ns. paremmissa piireissä. Koko kosinta alkaa olla pelkkä muodollisuus. Moni pari päättää avioitumisesta tyyliin "Hei, mentäskö naimisiin" ilman sen kummempaa vaimoksi pyytämistä tai mieheksi. Ensi vuosi on muuten karkausvuosi. Tämä vinkiksi ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ensi vuonna on karkausvuosi, naisetkin saavat kosia, ota tuosta onkeesi!
En kosi itse missään tapauksessa. Kyllä se lopullinen päätös naimisiinmenosta pitää tulla mieheltä, sillä olen jo itse kertonut mitä haluan. AP
Niinhän miehesikin on. Aloituksessa kerroit, että mies on ilmoittanut haluavansa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Monilla tuntuu olevan kumma käsitys, että kosinta edeltää kihlautumista, mutta eihän se niin mene. Kosinta on vanha kaunis perinne. Alkuaanhan mies pyysi naisen kättä tämän isältä. Tätä tapahtunee nykyään perin harvoin, ehkä joissakin ns. paremmissa piireissä. Koko kosinta alkaa olla pelkkä muodollisuus. Moni pari päättää avioitumisesta tyyliin "Hei, mentäskö naimisiin" ilman sen kummempaa vaimoksi pyytämistä tai mieheksi. Ensi vuosi on muuten karkausvuosi. Tämä vinkiksi ap:lle.
Millä tavoin tämä on kumma käsitys? Jos suoritetaan kosinta, niin kyllä siitä väistämättä seuraa kihlautuminen, jos kosintaan saa myöntävän vastauksen. Kihlaus kun on lupaus avioliitosta ja jos vastaa kosintaan myöntävästi lupaa avioitua sen kosijan kanssa. Useimmat myös kosinnan jälkeen vaihtavat sormuksia. "Hei mentäskö naimisiin" on kosinta siinä missä "Tulisitko vaimokseni/miehekseni" tai muu vastaavakin.
Vierailija kirjoitti:
Monilla tuntuu olevan kumma käsitys, että kosinta edeltää kihlautumista, mutta eihän se niin mene. Kosinta on vanha kaunis perinne. Alkuaanhan mies pyysi naisen kättä tämän isältä. Tätä tapahtunee nykyään perin harvoin, ehkä joissakin ns. paremmissa piireissä. Koko kosinta alkaa olla pelkkä muodollisuus. Moni pari päättää avioitumisesta tyyliin "Hei, mentäskö naimisiin" ilman sen kummempaa vaimoksi pyytämistä tai mieheksi. Ensi vuosi on muuten karkausvuosi. Tämä vinkiksi ap:lle.
Se käden pyytäminen edelsi kosintaa. Se ei ollut itse kosinta. Jotta oli sallittua kysyä naiselta, tulisiko tämä vaimoksi, piti ensin varmistaa isältä, että avioituminen on ok. Vasta isän myöntymisen jälkeen nainen oli vapaa ilmaisemaan tahtonsa avioitumisen suhteen. Nykyisinkin tiedän useamman miehen, jotka ovat ns. kysyneet puolison kättä ennen kosintaa. Ja ihan tavallisista perheistä ovat.
Miesystävänäsi en menisi naimisiin sinun kanssasi. Vaikutat tosi raskaalta ihmiseltä. Mitähän muita itse keksittyjä periaatteita, joissa ei ole yhtään joustonvaraa, sinulla mahtaa olla...
Mitä fittua