Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menisittkö naimisiin tässä tilanteessa?...
29.06.2019 |
Mieheni ilmoitti minulle, että haluaa kyllä naimisiin tulevaisuudessa mutta hän ei aio kosia minua, koska kosinta on hänen mielestä täysin turhaa ja naimisiin kuuluu mennä yhteisellä päätöksellä. (Siitä olen kyllä yhtä mieltä, että naimisiinmeno on yhteinen päätös, mutta kyllä käsittääkseni miehen pitää tehdä se lopullinen aloite naimisiinmenoon eli kosinta.)
Minulla meni suoraan sanottuna vedet väärään kurkkuun. Miten ihmeessä naimisiin voi muka mennä ilman, että mies on kosinut? Nyt en ihan oikeasti tiedä haluanko jatkaa mieheni kanssa, jos hän ei kerran aio edes yhtä kysymystä esittää..
Mitä te tekisitte, jos tilanne olisi tällainen? Suostuisitteko menemään naimisiin tulevaisuudessa, jos mies ilmoittaisi ettei aio esittää kosintaa koskaan?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ensi vuonna on karkausvuosi, naisetkin saavat kosia, ota tuosta onkeesi!
En kosi itse missään tapauksessa. Kyllä se lopullinen päätös naimisiinmenosta pitää tulla mieheltä, sillä olen jo itse kertonut mitä haluan. AP
Niinhän miehesikin on. Aloituksessa kerroit, että mies on ilmoittanut haluavansa naimisiin.
Mutta hän ei ole osoittanut sitä mitenkään konkreettisesti, kuten vaikkapa kosimalla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla tuntuu olevan kumma käsitys, että kosinta edeltää kihlautumista, mutta eihän se niin mene. Kosinta on vanha kaunis perinne. Alkuaanhan mies pyysi naisen kättä tämän isältä. Tätä tapahtunee nykyään perin harvoin, ehkä joissakin ns. paremmissa piireissä. Koko kosinta alkaa olla pelkkä muodollisuus. Moni pari päättää avioitumisesta tyyliin "Hei, mentäskö naimisiin" ilman sen kummempaa vaimoksi pyytämistä tai mieheksi. Ensi vuosi on muuten karkausvuosi. Tämä vinkiksi ap:lle.
Se käden pyytäminen edelsi kosintaa. Se ei ollut itse kosinta. Jotta oli sallittua kysyä naiselta, tulisiko tämä vaimoksi, piti ensin varmistaa isältä, että avioituminen on ok. Vasta isän myöntymisen jälkeen nainen oli vapaa ilmaisemaan tahtonsa avioitumisen suhteen. Nykyisinkin tiedän useamman miehen, jotka ovat ns. kysyneet puolison kättä ennen kosintaa. Ja ihan tavallisista perheistä ovat.
Minusta tuo on tosi älytön tapa enkä tykkäisi, jos mies puhuisi avioitumisaikeistaan ensin isäni ja vasta sitten minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla tuntuu olevan kumma käsitys, että kosinta edeltää kihlautumista, mutta eihän se niin mene. Kosinta on vanha kaunis perinne. Alkuaanhan mies pyysi naisen kättä tämän isältä. Tätä tapahtunee nykyään perin harvoin, ehkä joissakin ns. paremmissa piireissä. Koko kosinta alkaa olla pelkkä muodollisuus. Moni pari päättää avioitumisesta tyyliin "Hei, mentäskö naimisiin" ilman sen kummempaa vaimoksi pyytämistä tai mieheksi. Ensi vuosi on muuten karkausvuosi. Tämä vinkiksi ap:lle.
Se käden pyytäminen edelsi kosintaa. Se ei ollut itse kosinta. Jotta oli sallittua kysyä naiselta, tulisiko tämä vaimoksi, piti ensin varmistaa isältä, että avioituminen on ok. Vasta isän myöntymisen jälkeen nainen oli vapaa ilmaisemaan tahtonsa avioitumisen suhteen. Nykyisinkin tiedän useamman miehen, jotka ovat ns. kysyneet puolison kättä ennen kosintaa. Ja ihan tavallisista perheistä ovat.
Minusta tuo on tosi älytön tapa enkä tykkäisi, jos mies puhuisi avioitumisaikeistaan ensin isäni ja vasta sitten minun kanssani.
No, jos ei ymmärrä vanhoja perinteitä, niin silloin varmasti pitääkin sitä älyttömänä. Joillekin ne perinteet ovat tärkeitä ja niitä halutaan kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmenosta keskustellaan .
Toki asiasta pitää keskustella sen verran, että saadaan selvyys ovatko molemmat naimisiinmenon suhteen samoilla linjoilla. Mutta vasta kosinta on se lopullinen niitti asiaan, eihän sitä nyt tuosta vain voi alkaa päättää että mennään naimisiin ajankohtana X ja alkaa pitää häitä. Siinä ei olisi parisuhteen tarvitsemaa romantiikkaa. AP
Helposti voi. Sadat parit toimivat juuri tuolla tavalla. Eikä se tarkoita romantiikan puutetta. Romantiikka on ihan muuta kuin kysymys "Tuletko vaimokseni"
Itse ainakin romanttisena ihmisenä en voisi mennä naimisiin ilman miehen suorittamaa kosintaa. Meillä kyllä on muutenkin romantiikkaa suhteessamme, mutta jos menisimme naimisiin ilman kosintaa yhteisellä päätöksellä siitä jäisi jotain puuttumaan, nimittäin se kosinta. Enkä todellakaan edellytä kosinnalta mitään sen suurempia seremonioita, kalliita timanttisormuksia, polvistumisia tai muutakaan vaan ihan pelkkä kysymys suoraan miehen sydämestä riittäisi.
AP
Sittenhän asia on selvä. Et mene naimisiin. Samalla voit myös erota miesystävästäsi ja päästää hänet etsimään naista, jolla ei ole älyttömiä pakkomielteitä kosinnan suhteen.
No, jos minun mieheni sanoisi että haluaa naimisiin, mutta ei aio kosia, se olisi minulle ok. Mun mies ei oo mitenkään hirmu romanttinen. Se kyllä suostuu mun romanttisiin hömpötyksiin, mutta ei se niitä itse järjestä. Mun unelmakosinta tällä hetkellä olisi että mies lainaisi jotakin mun rihkamasormusta ja kysyis kesken ruoanlaiton, että miten ois. Ja vähän luulen, että sekin ois liian romanttinen mun miehelle. Että yhdessä sopiminen kävis mulle ihan hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Itse ainakin romanttisena ihmisenä en voisi mennä naimisiin ilman miehen suorittamaa kosintaa. Meillä kyllä on muutenkin romantiikkaa suhteessamme, mutta jos menisimme naimisiin ilman kosintaa yhteisellä päätöksellä siitä jäisi jotain puuttumaan, nimittäin se kosinta. Enkä todellakaan edellytä kosinnalta mitään sen suurempia seremonioita, kalliita timanttisormuksia, polvistumisia tai muutakaan vaan ihan pelkkä kysymys suoraan miehen sydämestä riittäisi.
AP