Onko totta että osa vanhemmista hylkää seksuaalisesti poikkeavan lapsensa?

Tuskin kehtaavat ilmottautua täällä, jos lapsensa hylkäävät.

Minä en hylkäisi.

Tuntevat varmaan häpeää ja hylkäävät sen takia. Ovat ehkä riekkuneet asialla ja kun napsahtaa omaan perheeseen niin ei ole vahvuutta muuttaa syhtautumista.

Kuka nyt oman lapsensa hylkäisi :o

Ehkä joissain tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä, mutta ei ns. normaaleissa perheissä.

Enpä usko.

Olikohan jotain 5% suomalaisista vanhemmista kuin hylkää. Minun vanhemmat on hyvin vanhoillisia. Äiti uskovainen ja isä ei muuten vaan hyväksy. On tullut kuultua homojen haukkumista ja paheksuntaa. Ei olla kerrottu vanhemmille että kummatkin heidän lapsistaan kuuluu seksuaalivähemmistöön ja toinen sukupuolivähemmistöön. Siitä tuleekin mielenkiintoista kun se selviää. Olemme aina pitäneet vanhempiamme noloina ja junttimaisina tässä asiassa, mutta olkoon. Kunhan eivät ala ajatuksistaan ääntä pitää julkisesti.

Tietysti on totta. Suomessakin on paljon tunteettomia vanhempia, jotka mieluummin hylkää kuin hyväksyy. On paljon muitakin syitä miksi hylätään, jotkut lapset syntyvät ei-toivottuina ja heistä halutaan päästä eroon, mikä onnistuu kun haukutaan ja vahingoitetaan niin että lapsi häviää elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joissain tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä, mutta ei ns. normaaleissa perheissä.

Mikä uskonto hyväksyy lapsensa hylkäämisen?  Islam-uskonto?

ap.

Hylkäsin lapseni, josta tuli hetero. Mikä häpeä, erityisesti tällaisella viikolla.

Miksei olisi? Omasta perheestäni broidini hylkäsi minut kun tulin osittain julki siitä että kuulun sukupuolivähemmistöön.

Minä ainakin laitoin homopojan pihalle kun täytti 18.

Onhan niitä. Sen lisäksi on iso joukko jotka torjuvat lapsensa henkisesti, eivät hyväksy lapsensa seksuaalisuutta, häpeävät sitä, ohjaavat piilottelemaan sitä (esim. sukulaisilta), saavat lapsen tuntemaan itsensä huonoksi, vialliseksi, likaiseksi. Ihan ns. tavallisissa perheissä.

T. psyk. sh nuorten polilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joissain tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä, mutta ei ns. normaaleissa perheissä.

Mikä uskonto hyväksyy lapsensa hylkäämisen?  Islam-uskonto?

ap.

No esim. vl-perheessä voi saada valmiiksi pakatut kassit tästä syystä.

Ystäväni tapasi täällä Suomessa nuoren miehen jonka perhe oli heittänyt ulos kun kertoi homoudestaan. Ystäväni oli britti ja nuori mies oli nimeltään Johan. Mietin usein mitä hänelle kuuluu. Tästä on melkein 20 vuotta.

Kyllä niitä on. Joillakin homomiehillä on tosi kummallisia sukunimiä kun isä (?) on ilmoittanut ettei sovi hänen nimellään kulkea enää.

Traagisia asioita ja ihmiskohtaloita puolin ja toisin.

Miksi lasta ei voisi hylätä tuosta syystä? Onhan niitä hylätty väärän sukupuolen, mielisairauden, huumeidenkäytön, rikollisuuden ja vanhemmille ällittelyn takia. Jos lapsi viettää aikansa kiukutellen vanhemmilleen koko ajan, niin miksi sitä pitäisi kestää pelkän sukupuolisen suuntautumisen takia?

Ei se mikään poikkeuksellinen tilanne ole. Lapsia hylätään milloin mistäkin syystä. Joku promille näin tekee ja motiivit on laidasta laitaan.

On niitä lapsia hylätty siksikin, että ne tulee vaikka uskoon. Joillekin se on valtava häpeä. Mitä ihmisetkin ajattelevat.. jne.

Traaginen biisi, joka liittyy tähän aiheeseen:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joissain tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä, mutta ei ns. normaaleissa perheissä.

Mikä uskonto hyväksyy lapsensa hylkäämisen?  Islam-uskonto?

ap.

No esim. vl-perheessä voi saada valmiiksi pakatut kassit tästä syystä.

On synti hylätä lapsensa.

Luulen, että enemmän kyse on pelko reaktiosta ja ikävistä keskusteluista kuin todella se, että vanhemmat hylkäisivät oikeasti. Näin siis 99% vanhemmista kohdalla, myös meidän uskovaisten. Toki häiriintyneitä yksilöitä aina on, mutta hyvin vähän. Mutta minusta suvaita pitää molemmin puolin. Vanhemman pitää hyväksyä se, että lapsi on mitä on, ja lapsen pitää hyväksyä se, että aikuinen ei edelleenkään välttämättä lähde marssimaan vihkioikeuksien puolesta, vaikka lastaan edelleen rakastaa.