Onko muiden 2-vuotiaat järkyttäviä?

Meillä on tuo 2,5 v. monta vuotta nuorempi kuin kaksi vanhempaa, eikä ole mitään kirkumisia tai pahempaa uhmaa. Roikkuu puntissa, ja pitäs joka muurahaista mennä mukaan tutkimaan tai alkaa vieressä mankuminen, mutta muuten osaa leikkiä ihan nätisti. Ja aikuiset eivät saisi puhua ollenkaan, etenkään kun isi tulee kotiin. Eilen sanoikin mulle, että sitten kun isi tulee kotiin, niin sinä et puhu!

kellekään tai edes katsoa mihinkään muualle kuin häneen itseensä.. ap

Nyt tällä hetkellä 2v poika on ihan toista maata. Välillä tietty tulee kiukkukohtauksia, mutta onneks harvemmin. Edellisellä meni järkyttävän kiukuttelun vaihe ohi parissa kuukaudessa. Sitä aikaa ei voi olla muistamatta. Minneen ei voinnu mennä, mitään ei voinu tehä.

Nostan hattua sulle, ap. ;)

että uskallanko enää yksinäni viedä lapsia ulos, helposti siinä loppuu kädet ja jalatkin kesken! :( ap

Minneen ei voinnu mennä, mitään ei voinu tehä.

ja on kyllä melkoinen tapaus hänkin. Oma tahto on erittäin kova, kaikki pitäisi saada tehdä itse vaikkei osaisikaan eikä neiti tunnu välillä tietävän itsekään, mitä haluaa. Pyytää vaikka porkkanaa ja kun sen saa, huutaa, ettei haluakaan porkkanaa. Kun porkkanan ottaa pois, huutaa haluavansa porkkanaa. Ja tätä rataa. :) Lisäksi osaa puhua todella hyvin, pitkin lauseita, joten verbaalisestikin on usein aika mahdoton - esim. jäähypaikalta huutelee kiukkuisena: "Äiti on tyhmä, en tykkää äitistä" ym.



Mutta olen kuullut, että vaikea uhmaikä tietää helppoa murrosikää, ja hyvähän se on, että lapselta löytyy luonnetta, eikö?

omalla 2-vuotiaalla oli eilenkin vaihtoehtoina joko että hän räkii äidin naamalle ja nauraa räkäisesti päälle tai sitten huutaa hysteerisesti kun kielletään kun äiti lähtee pois maalitaulun paikalta. Valitsin vaihtoehdon b) vaikka siinä ensimmäisessä olisi periaatteessa päässyt vähemmällä. Eiköhän ne kaikki ole jossain vaiheessa yhtä mahdottomia.... kai?

mutta kohtuus kaikessa kuitenkin. Meidän tyttö jos ei enää muuta keksi, sanoo kakkaavansa housuun. Ei raukka hoksaa että itselleenhän sillä hallaa tekisi.



Ja kiitokset seiskalle! :) Kyllä ne munki hermot on menneet jo ajat sitten.. ap

kyllähän se kuuluu kehitykseen olla joskus lähes sietämätön. Tuntuu vaan että tästä ei tule ikinä loppua ja että vain pahenee päivä päivältä. No jospa se tästä joskus! Jaksamista kohtalotovereille!! :) ap