Olen väsynyt raskaaseen arkeen.

Mies tekee pitkää päivää että saa työttömän ämmänsä elätettyä. No se hakee töitä niin eihän se auta jos töitä ei saa. Onko vanhentunut koulutus tai vähäinen koulutus koulutusta ollenkaan. Pitäisi mennä uudelleen koulutukseen jotta parantaisi mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. 

Vai haluatko olla vain kotona ja käydä kuntosalilla. Saahan ne lapset päiväkotiin varhaiskasvatukseen. 

Mun tuttuni ovat vieneet heti päiväkotiin lapset varhaiskasvatukseen. Vaikka on jompi kumpi ollut työttömänä niin lapset on viety päiväkotiin. Ainakin osa aikaisesti voisi viedä jos ei sitten täyttä päivää pidä niitä siellä. 

Se kyllä vähän maksaa eikä kannata alkaa siinä säästellä. Säästä sitten niistä omista harrastusmenoista ennemmin. 

Onpa helppoa täällä mollata keskustelun aloittajaa, itse muistan parinkymmenen vuoden takaa ihan samanlaisen fiiliksen. Mies teki päätyönsä lisäksi sivuhommia, harrasti ja reissasi harrastusten ja kavereiden vuoksi paljon, itse olin kolmen pienen lapsen kanssa kotihoidontuella kotona. Kaikki lapset olivat huonoja nukkujia ja äiti tietenkin valvoi heidän kanssaan, isän piti nukkua, koska teki niin paljon töitä. Kun päivittäin laittaa kaksi ruokaa + aamu-, ilta-ja välipalat, siivoaa niiden jäljet ja tiskit, pukee kahdesti päivässä ulos, korjaa lelut paikoilleen, että pääsee imuroimaan, käy koko lauman kanssa kaupassa, pesee ja ripustaa pyykit, sovittelee riidat, käyttää iltapesulla, lukee sadut ja nukuttaa, niin kyllä sitä aika sippi sen jälkeen on ja toivoo, että joku joskus olisi apuna edes vähän. Kun erosimme lasten isän kanssa, koko rumba meni ihan eri meiningillä, kun ei ollut ketään, jota odottaa avuksi, ei vttuttanut yhtään. Tosin silloin olinkin jo töissä, isä löysi uuden piian lasten päiväkodin tädistä ja aluksi minulla oli jopa lapsivapaata välillä. Kunnes erosivat ja lapset muuttivat kokonaan minulle, mutta se on jo ihan toinen tarina se. Tsemppiä Ap, yritä jaksaa!

Vierailija kirjoitti:

Onpa helppoa täällä mollata keskustelun aloittajaa, itse muistan parinkymmenen vuoden takaa ihan samanlaisen fiiliksen. Mies teki päätyönsä lisäksi sivuhommia, harrasti ja reissasi harrastusten ja kavereiden vuoksi paljon, itse olin kolmen pienen lapsen kanssa kotihoidontuella kotona. Kaikki lapset olivat huonoja nukkujia ja äiti tietenkin valvoi heidän kanssaan, isän piti nukkua, koska teki niin paljon töitä. Kun päivittäin laittaa kaksi ruokaa + aamu-, ilta-ja välipalat, siivoaa niiden jäljet ja tiskit, pukee kahdesti päivässä ulos, korjaa lelut paikoilleen, että pääsee imuroimaan, käy koko lauman kanssa kaupassa, pesee ja ripustaa pyykit, sovittelee riidat, käyttää iltapesulla, lukee sadut ja nukuttaa, niin kyllä sitä aika sippi sen jälkeen on ja toivoo, että joku joskus olisi apuna edes vähän. Kun erosimme lasten isän kanssa, koko rumba meni ihan eri meiningillä, kun ei ollut ketään, jota odottaa avuksi, ei vttuttanut yhtään. Tosin silloin olinkin jo töissä, isä löysi uuden piian lasten päiväkodin tädistä ja aluksi minulla oli jopa lapsivapaata välillä. Kunnes erosivat ja lapset muuttivat kokonaan minulle, mutta se on jo ihan toinen tarina se. Tsemppiä Ap, yritä jaksaa!

Kiitos!

Ehkä ongelma ei olekaan kotityöt, vaan se että koen ettei mieheni osallistu juurikaan meidän (minun ja lasten) elämään. Tiukkaa palautetta olen saanut, mutta koirat ja treenaaminen saavat minut jaksamaan tätä arkea. Eniten taitaa ärsyttää tämä työttömyys, vaikka töissäkin olen ollut lasten syntymän jälkeen. Työttömän arki ärsyttää myös minua! Siksi yritän ratkaista sitäkin ongelmaa parhaani mukaan, mutta siinä en usko palstalaisten voivan auttaa.

Ap.

Onko ap miehesi töissä noin paljon omasta halustaan vai pakosta? Pystyisikö hän vähentämään työtunteja? Uskon että tuollainen arki väsyttää kun tuntuu varmaan aika yksinäiseltä. Ja myös työttömyys varmaan lisää osaltaan stressiä.

Itseäni ainakin ärsytti eniten juuri se, että tunsin olevani yksin vastuussa niin lapsista kuin kotitöistäkin. Mies eli täysin omaa elämäänsä, minä olin lasten kanssa kotona, en edes tuntenut muita äitejä, elämä pyöri ainoastaan lasten ja kodin ympärillä. Mekin erosimme ja sen jälkeen kotityöt sun muut meni ihan ok, ei ollut ketään, joka auttaisi. Eli en odottanut apua, jota en saanut, vaan tein kaiken itse ja se oli ok. Ei ollut miestä, joka piilotteli autotallissa ja joi kaljaa ja poltti röökiä "salaa" sillävälin, kun tein lasten kanssa iltatoimia ja yritin nukuttaa heitä. Parempi yksin kuin saamattoman saappaat kanssa!