Olen taas pettynyt terapeuttiin
Ei olla puhuttu vaikeimmista asioista ja näin se sitten jatkunee loppuun asti. Lupasi että on valmis ottamaan vastaan nämä kipeät asiat.
Mitään tekniikkaa ei ole miten avataan nämä vaikeimmat asiat.
Puhuminen kun ei välttämättä auta.
Selustan muistojani mutta mitä sitten?
Tekis mieli lopettaa tai vaihtaa terapeuttia.
Tarvitsen sellaisen menetelmän jolla päästään kiinni vaikeisiin asioihin.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on se käsitys että terapeuteilla ei oikeasti ole keinoja. Nyt viime vuosina on viimeikin tullut työkalu joka oikeasti auttaa, mindfulnes-tyyppinen ajattelu mutta sekin taitaa olla vielä lapsenkengissään. Ei siitä niin monta vuosikymmentä ole kun tunne-elämältään epävakaan ajateltiin ihan ilkeyttään temppuilevan. Nykyään on kai joku melko toimiva terapiamuoto saatu kehitettyä.
Minusta nämä koko epävakaat diagnoositkin ovat ihan hömpötystä ja paskapuhetta. Kuka tahansa käyttäytyy epätasapainoisesti, jota on kohdeltu lapsena väärin. Ei se ole inkään diagnoosin paikka, vaan on tervettä ja normaalia reagoida epätasapainoisesti kohteluun, joka on sellaista. Tuo dg vain antaa ihmiselle oikeuden olla korjaamatta apua ja auttaa juurikin näitä surkeita terapeutteja ja psykiatreja olemaan tekemättä paremmin. Heidän ei tarvitse enää yrittää auttaa ihmistä, kun tälle annetaan diagnoosi. Sen jälkeen voidaan vain opetella elämään sen kanssa, että ihmistä on loukattu satutettu ja kohdeltu väärin. Hänen ei tarvitse enää tervehtyä.
Toki voi olla niin, että jos ihminen ei lainkaan tiedosta oikeuksiaan ja uskoo itsekin olleeensa syypää kohteluunsa, tuo muovaa persoonallisuuden ja auttamaan lähteminen on nykyosaamisella täysi mahdottomuus.
Silti en lainkaan usko näihindiagnooseihin. Ne ovat väärinkohdeltujen ihmisten terveitä reaktioita ja piste.
Joo, ne on väärin kohdeltujen ihmisten terveitä reaktioita mutta kyllä niissä tiettyjä lainalaisuuksia on mahdollista havaita, ja eri ihmiset reagoivat samaan kaltoinkohteluun genetiikkansa perusteella hyvinkin eri lailla, suorastaan päinvastaisesti. Samahan tässä on kun taudeissa että kaikkien tauti on vähän erilainen mutta ajan säästämiksi samantyyppisille fyysisille häiriötiloille on keksitty yhteinen nimi.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutilleni esim. kilahtaneeni täysin, kun mies ei tullut ekalla tapaamisella, jolla oli tulossa mun luokseni ajoissa, vaan kaksi tuntia myöhässä. Mies selitti ettei ollut löytänyt osoitetta. Hän oli kuulemma kaksi tuntia kierrellyt lähistöllä autolla. Silloin oli jo kännytkät, ei voinut soittaa, että missä osoite on! Loukkaannuin tuosta välinpitämättömyydestä todella paljon tai ainakin ajattelin, että mies on ihan vtun aivokääpiö. Niin sen sijaan, että terapeutti olisi tosiaan sanonut, että mies ei arvosta minua ja suhdettamme tmv hän sanoi, että ehkä miestä jännitti. No, molemmat saattavat olla totta, mutta mua ei KIIINNOSTA, jos joku on noin vellihousu, että jännittää (mies oli paljon mua vanhempi, ei siis mikään poikanen) ja LOUKKAA minua sillä! Terapeuttia ei yhtään kiinnostanut miettiä sitä, että asia ja käytös tosiaan loukkasi minua, eikä mua huvita olla sellaisten kanssa, jotka eivät uskalla mitään. Hän ei tajunnut, että tässä ois terapoinnin paikka.
Minä, minä, minä..
Terapian tarkoitus on mm. auttaa asiakasta vastavuoroisempaan vuorovaikutukseen. Sinä olet tässä nyt hyvin itsekeskeinen, terapeutti nimenomaan yritti johdatella sinua miettimään asioita myös muiden ihmisten kannalta, eikä vain omasta kapeasta näkökulmasta. Saada sinut miettimään sitä, miltä muista tuntuu, eikä sitä miltä sinusta tuntuu. Tutustu aiheeseen mentalisaatio teoria.
Itsekeskeiset ihmiset voivat huonosti juuri siitä syystä, että ovat itsekeskeisiä. Alat voimaan paremmin, kun opettelet empatiaa muita kohtaan.
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko kertonut siellä, että sulla on jotain sydämellä, mitä ei ole käsitelty?
Vai oletko puhunut vaikeista asioista ja ne on vain jotenkin sivuutettu?Kerroin jo ennen kuin aloitettiin. Viimeksi sivusin tuota aihetta mutta semmonen vaikutelma tulee ettei tämäkään terapeutti halua ottaa niitä esiin.
Pitäisin tuota huonona asiana ja mieleeni tulisi sekin, että terapeutti ei jaksa / uskalla / koe pystyvänsä niihin tarttumaan.
Minusta hyvä terapeutti on sellainen, joka aktiivisesti kysyy ja menee syvemmälle, jos asiakas näyttää vihreää valoa. Olet kuitenkin maininnut tuosta vaikeimmasta asiasta eli terapeutti tietää siitä.
Viime kerralla otit sen puheeksi. Ehkä ensi kerralla terapeutti kysyy siitä?
Ei ole takeita. Tällä viikolla on vielä aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä apua kun kelan terapia loppuu? Pahimmat asiat siis käsittelemättä.
Mä oon samassa tilanteessa. Oma terapeuttini laskuttaa 20e vähemmän jos ei saa kelan tukea, joten aion jatkaa käymistä omalla kustannuksella ja vain hiukan harvemmin.
Aika jännä. Voisin käydä omalla kustannuksella joskus jossakin jos tiedän että terapia auttaa. Nyt kyllä ei ole rahaa.
Ja älkää menkö terapeutilla S.L. Surkea.
Olisi noloa lopettaa terapia kun se ei auta.
Saanko sitten enää kelan terapioita?
Minusta nämä koko epävakaat diagnoositkin ovat ihan hömpötystä ja paskapuhetta. Kuka tahansa käyttäytyy epätasapainoisesti, jota on kohdeltu lapsena väärin. Ei se ole inkään diagnoosin paikka, vaan on tervettä ja normaalia reagoida epätasapainoisesti kohteluun, joka on sellaista. Tuo dg vain antaa ihmiselle oikeuden olla korjaamatta apua ja auttaa juurikin näitä surkeita terapeutteja ja psykiatreja olemaan tekemättä paremmin. Heidän ei tarvitse enää yrittää auttaa ihmistä, kun tälle annetaan diagnoosi. Sen jälkeen voidaan vain opetella elämään sen kanssa, että ihmistä on loukattu satutettu ja kohdeltu väärin. Hänen ei tarvitse enää tervehtyä.
Toki voi olla niin, että jos ihminen ei lainkaan tiedosta oikeuksiaan ja uskoo itsekin olleeensa syypää kohteluunsa, tuo muovaa persoonallisuuden ja auttamaan lähteminen on nykyosaamisella täysi mahdottomuus.
Silti en lainkaan usko näihindiagnooseihin. Ne ovat väärinkohdeltujen ihmisten terveitä reaktioita ja piste.