Parisuhdepohdintaa.

Ajattelin omien ajatusten selkiyttämiseksi kirjoittaa muutaman sanan meidän suhteesta. Kommentoikaa vapaasti, mitä ajatuksia herättää.

Minulla kolme lasta ennestään, miehen kanssa yksi yhteinen. Hänellä ei muita lapsia. Koko sakki asuu meidän kanssa, talo on minun.

Mä olen alkanut kokea ongelmaksi sen, että miehen mielestä hänellä on eri oikeudet kuin muilla,monessakin asiassa.

Suurinta murhetta mun mielessä aiheuttaa miehen alkoholinkäyttö. Hän juo aina, jos seuraavana päivänä ei ole töitä. Varmaan jotain 6+ olutta illassa, en tiedä tarkkoja määriä. Mä olen nuorimmaisen syntymän jälkeen (1,5v)ollut kahdesti "viihteellä", tällöin mies siis yksin vastuussa lapsista, molemmilla kerroilla kun olen tullut kotiin, on mies ollu useamman kaljan pöhnässä. Tästä keskusteltu, ei koe tekevänsä mitään väärää.

Toinen juttu on miehen tupakointi. Mun lapsella on astma ja tupakointi samassa taloudessa on tietenkin huono asia. Ei aio lopettaa.

Kolmas asia on talous. Mä olen pienimmän lapsen hoitovapaalla vakityöstä, yhteisestä sopimuksesta. Eli rahat on tiukilla. Mä maksan kaikki juoksevat laskut, mies osallistuu ruokakustannuksiin ja maksaa lainanlyhennyksen. Hänellä menee näihin menoihin alle puolet palkasta, loppu kuluu jonnekin, ei tiedä itsekään mihin. Mulla menee kaikki pelkkiin pakollisiin. Nyt raivostui kun käytin 20e lapsen harrastusvarusteisiin, nämä lapsen olisi kuulemma pitänyt maksaa omistaan.

Mulla on tästä parisuhteesta oikeastaan kadonnut kaikki ilo. Tuntuu, että olen jatkuvan kritiikin kohteena, ja nämä yllämainitut asiat, joihin olen pyytänyt parannusta, ovat kohtuutonta nalkutusta. Hoidan lapset, kodin, pihan jne aikalailla itsekseni, isommat lapset auttavat toki. Mies tekee vapaapäivinään jotain puuhastelua, mutta hänen panostuksensa varaan ei voi mitään laskea.

Meillä on ulospäin kaikki hyvin, on fiksut muksut, uudehko talo, kaikki mukavasti. Meillä on hyviäkin hetkiä parisuhteessa ja seksi sujuu. Arki, vastuut jne ei niinkään.

Ja miksi piti tehdä lapsia tällaisen miehen kanssa? Tilanne ei ollut tällainen. Ja lapsiani en kadu, en hetkeäkään.

Mutta jos tästä lähtisin? Pärjään kyllä taloudellisesti, sitä en epäile. Mutta jotenkin surettaa se, jos toinenkin pitkä parisuhde kaatuu. Yh, jolla neljä lasta kahdelle eri miehelle, voi mikä luuseri.