Voisitteko olla parisuhteessa miehen kanssa, joka sanoo haluavansa panostaa suhteeseen eikä erota koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kutakuinkin sanoi noin ja nyt 26. Vuosi menossa.

Eli asettiko hän ehdon sinulle? Mitäs jos et olisi suostunut, vaan empinyt?

Vierailija kirjoitti:

En tule olemaan yhdenkään naisen takia onneton. Joten jos tuo on yritys saada minut sitoutumaan huonoon suhteeseen, reisille menee. Haluan olla suhteessa sen vuoksi, että suhde on rakastava ja siinä on hyvä olla enkä mistään muusta syystä.

Amen.

Minun mies sanoi vastaavalla tavalla. Edelleen ollaan onnellisia, oltu 16 vuotta, 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se Sika !!!!

Miksi? Mies ei ole sika vaan herrasmies joka rakastaa ja suojelee minua. Ap

Kyllä, voisin olla mielelläni suhteessa tällaisen henkilön kanssa.

Pakko on kuitenkin ottaa esille elämän realiteetit.

Puoliso nro 1 oli sairaallollisen mustasukkainen akateeminen mies: yhteiselo ei aikuisten oikeasti ollut mahdollista.

Puoliso nro 2 oli egoistinen, impotentti, juopottelija, ei-akateeminen: yhteiselo ei ollut mahdollinen.

Puoliso nro 3 esitti olevansa ns. kiltti mies, mutta luonteeltaan piikittelevä ja nalkuttava. Yhteiselo loppui nopeasti tähän ja pakattiin tenniskassit ja lähdettiin eri suuntiin ennen hääkutsujen lähettämistä.

Puoliso nro 4. Nyt kun kaikki paskavariaatiot on jo koettu. Miehen luonne ja älykkyys ovat ne ratkasevat tekijät. Nykyinen mies edustaa sitä, että hän haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssani. Ei ole liian mustasukkainen. Ei nalkuta. Hieman juoppo mutta täydellistä miestä tai naista ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kutakuinkin sanoi noin ja nyt 26. Vuosi menossa.

Eli asettiko hän ehdon sinulle? Mitäs jos et olisi suostunut, vaan empinyt?

Miten voikin yksinkertaisen asian kääntää noin?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mitä tällä suhteeseen panostamisella tarkoitetaan. Yleensä, kun joku selittää tuon auki, sillä tarkoitetaan esimerkiksi hyvää seksiä, romantiikkaa, syvällisiä keskusteluja ja laatuaikaa yhdessä. Minulle tällaisett asiat eivät kuitenkaan ole mitään suhteeseen panostamista, vaan ne ovat sitä parisuhdetta. Niiden vuoksi olen toisen kanssa.

Mun mielestä panostaminen on sitä, että jos/kun parisuhteessa tulee kriisi, niin se pyritään yhdessä selvittämään. Kaikkihan ei näin tee, vaan laittaa pään pensaaseen tai lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa persoonallisuushäiriöisen eksäni puheelta.

Millähän tavalla? Väitteet olisi hyvä aina perustella eikä solvata noin vain. Mies ei ole persoonallisuushäiriöinen vaan terveellä itsetunnolla varustettu, herkkä ja rakastava. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa persoonallisuushäiriöisen eksäni puheelta.

Millähän tavalla? Väitteet olisi hyvä aina perustella eikä solvata noin vain. Mies ei ole persoonallisuushäiriöinen vaan terveellä itsetunnolla varustettu, herkkä ja rakastava. Ap

Millä tavalla? Sillä tavalla, että hän sanoi minulle suurin piirtein noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mitä tällä suhteeseen panostamisella tarkoitetaan. Yleensä, kun joku selittää tuon auki, sillä tarkoitetaan esimerkiksi hyvää seksiä, romantiikkaa, syvällisiä keskusteluja ja laatuaikaa yhdessä. Minulle tällaisett asiat eivät kuitenkaan ole mitään suhteeseen panostamista, vaan ne ovat sitä parisuhdetta. Niiden vuoksi olen toisen kanssa.

Mun mielestä panostaminen on sitä, että jos/kun parisuhteessa tulee kriisi, niin se pyritään yhdessä selvittämään. Kaikkihan ei näin tee, vaan laittaa pään pensaaseen tai lähtee.

Tällaista määritelmää en olekaan kuullut. Toisaalta eipä minun parisuhteissani mitään parisuhdekriisejä ole varmaan ollutkaan. Vai mitä kriisit tässä tapauksessa tarkoittavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se Sika !!!!

Miksi? Mies ei ole sika vaan herrasmies joka rakastaa ja suojelee minua. Ap

Suojelee sinua? Miltä? Kuulostaa koko ajan ikävämmältä tarinalta.

Ei, en jatkaisi, vaan katoaisi tuon tyypin elämästä ja etsisin miehen, joka rakastaa pyyteettömästi ja jota minä rakastaisin niin, ettei minun tarvitsisi kysyä neuvoa av:lta.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai, tosin pitäisin vähän outona sanoa asia ääneen. Kyllä mä lähdin suhteeseen sillä asenteella, että tämä kestää, koska olin korviani myöten rakastunut, eli oli ilmiselvää että aikomus oli olla yhdessä aina. Ja toisaalta sitten en suostuisi mihinkään konkreettiseen "emme sitten koskaan eroa" -sopimukseen, koska ei sellaista mielestäni voi tehdä.

Yllätysero ei olekaan enää yllätysero, koska pidät outona asioista puhumista ja naisille tyypilliseen tapaan kuvittelet että asiat hoituvat itsestään ja mies lukee täydellisesti ajatuksesi. Miksei sopimusta voi tehdä? En tiedä onko sinulla tapana elää mykässä suhteessa tai sitten töksäytellä lujaa kaikki. Oudompaa on se ettei asioista ja toiveista keskustella tai niitä ei tuoda esiin.

Eihän tuollaista "ei erota" -sopimusta tarvita, ellei parisuhteen odoteta muuttuvan huonoksi. Hyvästä suhteesta kun harvemmin lähdetään. Jos joku ehdottaisi"ei erota" -sopimusta, tuosta voi päätellä, että parhaimmillaankin hän aikoo nostaa jalat pöydälle ja alkaa välinpitämättömäksi ja huonoimmillaan hän tulee tekemään elämästäsi helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni meistä on pyhästi päättänyt ettei eroa. Vain nuori tai tyhmä ihminen kuvittelee noiden lupausten merkitsevän tosipaikassa. Lopulta edes itselleen. Huomisesta ei tiedä. Kukaan.

Miksi ihmiset sitten ovat parisuhteessa, menevät kihloihin, naimisiin ja perustavat perheen jos eivät tahdo olla yhdessä niin hyvinä kuin pahoina päivinä? Mitä järkeä on parisuhteessa jos kumpikin osapuoli sahaa toistaan jalkaan? Ei niin yhtään mitään!! Tiedämme huomisesta ja haluamme olla yhdessä.

Mitä jalkaan sahaamista lainaamassasi minun tekstissäni oli? Taisi kolahtaa ja kovasti, kun joku totesi sen, miten asiat ovat. Elämä on monin eri tavoin haurasta.

Olet elämänkokemattomuuttasi kai noin naiivi, maailmankuvasi ehkä yksinkertaisuuttasi kovin itsekeskeinen ja asenteesi sangen ylimielinen. Luuletko sinä pieni ihminen tosiaan ihan itse, omin pikku kätösin hallitsevasi omaa ja läheistesi elämää?

You're in for a rough ride. Esimerkiksi juuri nyt saattoi esimerkiksi bakteeri mennä jostakin näkymättömästä rikkeestä verenkiertoosi ja olet lähitunteina teholla.

Aina jostakusta tulee alkoholisti, aina joku huomaa olevansa impotentti ja jonkun meistä lapsi jättäytyy junan alle jne. Ei se ole heikkoutta, tyhmyyttä, huonoa elämänhallintaa? Ei se ole aina joku muu.

Etkö ymmärrä, että täällä kärsitään yhtä lailla kuin rakastetaan? Ja se suurinkin rakkaustarinasi elää monimutkaisessa ihmissuhteiden verkostossa, kaoottisessa hauraassa maailmassa.

Eivät suinkaan elämän vaikeudet ole aina niitä, että ollaan itse kusipäitä, petetään ja hakataan sitä puolisoa. Ihan huvikseen.

Ihminen ei kestä ihan mitä tahansa. Kuinka paljon tahansa. Kullakin meistä on särkymispisteensä. Oireilunsa - johon se elämänlumppani reagoi tavalla, jota et voi ennustaa taikka hallita itse.

Ja ihan varmaa on se, että aina se vilpittöminkään parisuhde ja kauneinkaan rakkaus ei vain kestä kaikkea.

Tämä ei tarkoita sitä, että tekisin esim itse tietoisesti huonoja päätöksiä. Rakastan miestäni, suojelen rakkauttamme. Mutta olen vain yksi ainoa ihminen. Minun uhoni ja varmuuteni on yks hailee tässä universumissa.

Jotkut selviävät, jotkut eroavat. Paljon voi tehdä suhteen eteen, mutta esimerkiksi yksin parastakaan parisuhdetta ei voi kukaan pelastaa. Sen tiedostaminen, että hyvä rakkaussuhde on todellakin lahja elämältä, pitää nöyränä ja kiitollisena.

Elämä ei ole vain mustaa ja valkoista. Eikä tuo värikäs kudos suinkaan lepää vain pienen ihmisen omissa käsissä. Ihan jo se puoliso, hän on oma ihmisensä. Ei mitenkään voi tietää, kuinka hän kasvaa ja muuttuu kokemustensa myötä. Hänellä on oikeus lähteä, hän voi rakastua. Hän ei ole sinun jatkeesi.

Voi vain pyrkiä rakastamaan toista ihmistä aivan juuri sellaisena kuin hän kussakin tilanteessa on. Muuttamatta häntä, vaatimatta, edes odottamatta mitään itselle. Ollen joustava, itsestään vastuullinen, aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa persoonallisuushäiriöisen eksäni puheelta.

Millähän tavalla? Väitteet olisi hyvä aina perustella eikä solvata noin vain. Mies ei ole persoonallisuushäiriöinen vaan terveellä itsetunnolla varustettu, herkkä ja rakastava. Ap

Miksi ap kirjoitit aloituksesi tänne? Jos kerran olet niin varma miehestä ja hänen täydellisestä rakkaudesta sinuun, niin miksi minulle tulee olo, että oletkin hyvin epäileväinen? Tuntuu, että sinulla ei ole tervettä itsetuntoa ja etsit miehessä jotakin suojelevaista isän korviketta lapsuuden traumojen paikkaamiseen.

Kirjoitit, että mies suojelee sinua. Miksi hänen pitää niin tehdä? Etkö ole aikuinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuollaista "ei erota" -sopimusta tarvita, ellei parisuhteen odoteta muuttuvan huonoksi. Hyvästä suhteesta kun harvemmin lähdetään. Jos joku ehdottaisi"ei erota" -sopimusta, tuosta voi päätellä, että parhaimmillaankin hän aikoo nostaa jalat pöydälle ja alkaa välinpitämättömäksi ja huonoimmillaan hän tulee tekemään elämästäsi helvettiä.

Näin normaalit aikuiset ihmiset ajattelevat, eli tuollaiset sopimukset ovat joko sairaita tai lapsellisia.

En usko, että voisin olla. Kuulostaa siltä, että arvomme olisivat hyvin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se Sika !!!!

Miksi? Mies ei ole sika vaan herrasmies joka rakastaa ja suojelee minua. Ap

Suojelee sinua? Miltä? Kuulostaa koko ajan ikävämmältä tarinalta.

Ei, en jatkaisi, vaan katoaisi tuon tyypin elämästä ja etsisin miehen, joka rakastaa pyyteettömästi ja jota minä rakastaisin niin, ettei minun tarvitsisi kysyä neuvoa av:lta.

Rakkautemme on pyyteetöntä ja aitoa. Onko kumppanisi koskaan rakastanut sinua? Mies on hyvä ja suojelee minua niin kuin miehen pitää suojella rakkaitaan. Mitä ikävää on rakkaansa suojelemisessa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni meistä on pyhästi päättänyt ettei eroa. Vain nuori tai tyhmä ihminen kuvittelee noiden lupausten merkitsevän tosipaikassa. Lopulta edes itselleen. Huomisesta ei tiedä. Kukaan.

Miksi ihmiset sitten ovat parisuhteessa, menevät kihloihin, naimisiin ja perustavat perheen jos eivät tahdo olla yhdessä niin hyvinä kuin pahoina päivinä? Mitä järkeä on parisuhteessa jos kumpikin osapuoli sahaa toistaan jalkaan? Ei niin yhtään mitään!! Tiedämme huomisesta ja haluamme olla yhdessä.

Mitä jalkaan sahaamista lainaamassasi minun tekstissäni oli? Taisi kolahtaa ja kovasti, kun joku totesi sen, miten asiat ovat. Elämä on monin eri tavoin haurasta.

Olet elämänkokemattomuuttasi kai noin naiivi, maailmankuvasi ehkä yksinkertaisuuttasi kovin itsekeskeinen ja asenteesi sangen ylimielinen. Luuletko sinä pieni ihminen tosiaan ihan itse, omin pikku kätösin hallitsevasi omaa ja läheistesi elämää?

You're in for a rough ride. Esimerkiksi juuri nyt saattoi esimerkiksi bakteeri mennä jostakin näkymättömästä rikkeestä verenkiertoosi ja olet lähitunteina teholla.

Aina jostakusta tulee alkoholisti, aina joku huomaa olevansa impotentti ja jonkun meistä lapsi jättäytyy junan alle jne. Ei se ole heikkoutta, tyhmyyttä, huonoa elämänhallintaa? Ei se ole aina joku muu.

Etkö ymmärrä, että täällä kärsitään yhtä lailla kuin rakastetaan? Ja se suurinkin rakkaustarinasi elää monimutkaisessa ihmissuhteiden verkostossa, kaoottisessa hauraassa maailmassa.

Eivät suinkaan elämän vaikeudet ole aina niitä, että ollaan itse kusipäitä, petetään ja hakataan sitä puolisoa. Ihan huvikseen.

Ihminen ei kestä ihan mitä tahansa. Kuinka paljon tahansa. Kullakin meistä on särkymispisteensä. Oireilunsa - johon se elämänlumppani reagoi tavalla, jota et voi ennustaa taikka hallita itse.

Ja ihan varmaa on se, että aina se vilpittöminkään parisuhde ja kauneinkaan rakkaus ei vain kestä kaikkea.

Tämä ei tarkoita sitä, että tekisin esim itse tietoisesti huonoja päätöksiä. Rakastan miestäni, suojelen rakkauttamme. Mutta olen vain yksi ainoa ihminen. Minun uhoni ja varmuuteni on yks hailee tässä universumissa.

Jotkut selviävät, jotkut eroavat. Paljon voi tehdä suhteen eteen, mutta esimerkiksi yksin parastakaan parisuhdetta ei voi kukaan pelastaa. Sen tiedostaminen, että hyvä rakkaussuhde on todellakin lahja elämältä, pitää nöyränä ja kiitollisena.

Elämä ei ole vain mustaa ja valkoista. Eikä tuo värikäs kudos suinkaan lepää vain pienen ihmisen omissa käsissä. Ihan jo se puoliso, hän on oma ihmisensä. Ei mitenkään voi tietää, kuinka hän kasvaa ja muuttuu kokemustensa myötä. Hänellä on oikeus lähteä, hän voi rakastua. Hän ei ole sinun jatkeesi.

Voi vain pyrkiä rakastamaan toista ihmistä aivan juuri sellaisena kuin hän kussakin tilanteessa on. Muuttamatta häntä, vaatimatta, edes odottamatta mitään itselle. Ollen joustava, itsestään vastuullinen, aikuinen ihminen.

Huh olipa vuodatus. Näen kärsimystä päivittäin ja kärsin itsekin, olen kokenut paljonkin mutta en ole tilivelvollinen avautumaan herkkyyspisteistäni sinulle tai muille. En elä pilvilinnassa mutta näet itse maailman pahana ja synkkänä. Voit itse valita kuljetko elämän valoisammalla vaiko synkällä puolen. Tiedän ettei elämässä tiedä mitä tulee eteen, mutta en halua negatiivista ja epäilevää asennetta elämääni ja mies tekee minut onnelliseksi, rakastaa minua hyvine ja huonoine puolineen. Emme omista kumppaniamme, mutta en olisi miehen kanssa jos emme ahattelisi asioista samalla tavalla, rakastaisi toisiamme. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa persoonallisuushäiriöisen eksäni puheelta.

Millähän tavalla? Väitteet olisi hyvä aina perustella eikä solvata noin vain. Mies ei ole persoonallisuushäiriöinen vaan terveellä itsetunnolla varustettu, herkkä ja rakastava. Ap

Millä tavalla? Sillä tavalla, että hän sanoi minulle suurin piirtein noin.

Tuomitset kaikki miehet narsisteiksi ja epävakaisiksi mielenterveyspotilaiksi exäsi takia? En seurustele exäsi kanssa ja mies on tasapainoinen ja terve.