Lue keskustelun säännöt.
Te joiden lapsilla hyvät isovanhemmat: mitä he ”saavat” sitä?
25.06.2019 |
Vähän hassu otsikko mutta tämä asia jäi taannoin mietityttämään. Mulla on tavattoman huonot, umpisurkeat ja välinpitämättömät vanhemmat jotka eivät oikein viitsineet omia lapsiaan hoitaa ja nyt sitten eivät halua olla ollenkan isovanhempia. Eivät pidä yhtetyttä eivätkä tapaa lapsiamme lainkaan. Nuorin, kolmas lapsi syntyi puoli vuotta sitten, ja kutsuin taas kerran (turhaan) vanhempani risiäisiin. (Eivät ole käyneet yksissisäkään ristiäisissä tai synttäreillä tai miutenkaan tapaa lapsia). Eivät tulleet ja soittivat tosiaan kieltäytymisensä. Koska asia harmitti niin kysyin äidiltäni suoraan että eikä heitä kiinnosta olla tekemisissä lainkaan kastenlasten kanssa? Äiti vaikeana vastasi, että ei kyllä oikein kiinnosta kun ei he saa saa siitä mitään itselleen.
Vanhempani ovat joo paskat ja itsekkään mutta mua jäi mietityttämään tuo asia että ”siitä ei saa mitään itselle”. Mun mielestä siitä just saa paljon itselle!
Vanhempani eivät tuosta muutu, sen ymmärrän ja hyväksyn, mutta kiinnostaisi kuulla miten teillä muilla isovanhemmat kokevat ”saavansa itselleen” jotain? Ovatko he ilmaiseeet asian itse? Tai sanoneet ääneen?
Itse toivon lapsenlapsia sitten joskus ja ehdottomasti haluan seurata heidän kasvuaan ja olla elämässä mukana, ihan rakkaudesta enkä siitä että laskisin ”saavani jotain”.
Kommentit (24)
Rakkautta. Suurta rakkautta saan lapsenlapsiltani. " Minä suojelen sinua mummo, kaikelta. Ihan valmasti!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on edesmenneen äitini tuttava, joka mummottaa meidän lasta.... Olen miettinyt samaa, mitä hän siitä saa?
Ainakin seuraa (lapseton, asuu yksin) näyttelyihin, leffaan, uimaan, lautapeleihin. Ollaan pyydetty lapsen harrastusesityksiin tms. ja ilmeisesti tulee mielellään.
Olen kiitollinen niistä muutamasta yökyläilystä vuodessa, ainoa mahdollisuutemme parisuhdeaikaan. Mutta kyllä sen täytyy olla luonteessa, että jaksaa kiinnostua ihmisistä ja viettää aikaa toisten seurassa, musta ei siihen olisi.
Tai no, veinhän mäkin parikymppisenä kummipoikaa lintsille yms...jotta pääsee sinne itsekin hyvällä tekosyyllä.
Kyllä siitä saa paljon itselle. Meillä oli vaihtari ja vaikka se oli työlästä, siitäkin sai valtavasti itselle.
Unohda tuollaiset sukulaiset!
He saavat rakkautta. Erilaista rakkautta kuin vanhemmiltaan, joilla on kasvatusvastuu.
He saavat luotettavan ihmissuhteen. Isovanhemmat voivat olla tärkeä tuki koko perheelle, jos lapsen murrosikä on kovin karikkoinen.
He saavat perspektiiviä elämään. Isovanhemmat voivat jakaa tietoaan, kokemuksiaan ja tarinoitaan lapsenlapsille.
Isovanhemmuudesta saa varmaankin saman kuin vanhemmuudesta (jos siis lapsiaan rakastaa), mutta siinä on vielä yleensä bonuspuolena se, että saa suhteessa enemmän niitä hyviä hetkiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei halunnut viettää lapsemme kanssa kaksin aikaa, siis esim menemällä puistoon, että saisin levätä univelkoja pois, koska 'ei saa siitä itselleen mitään'.
On nyt ex-mies...
Mun vanhempani olivat paljon lasteni kanssa näiden ollessa pieniä. Kyllä he ihan halusivatkin olla, ja varmasti saivat rakkautta lapsenlapsiltaan, seuraa ja kasvamisen seuraamisen iloa. Mutta kyllä me (minä vanhempieni tytär ja lasten isä eli vanhempieni vävy) myös auttelimme paljon heitä monissa asioissa, silloin jo ja nykyään kun vanhempani ovat iäkkäitä vielä enemmän.
Eli joo, puolin ja toisin.
Eli ei niin kuin olen joidenkin kaverien nähnyt tekevän: lapset vain nakataan isovanhemmille, sopi näille tai ei, ja siinä se. Hyvä jos kiittää viitsitään. Kun on niin kiire ja ruuhkavuodet (ruuhkavuodet on oikeasti vasta kun on sekä lapsenlapset että omat vanhemmat tarvitsemassa apua, ja lisäksi itsellä vielä viimeiset työvuodet ennen eläkeikää...)
Miten sinä jonka äidin tuttava mummottaa lastasi, mites sinä esimerkiksi autat tätä ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miun äiti sanoi mielestäni hyvin. Saa nauttia niistä parhaista hetkistä, saa rakastaa ja vastarakkautta. Ja sit saa palauttaa lapsen takas kotiin.
Suunnattomasti rakkautta. Ei oo kukaan mies itkenyt lohduttomasti mun portailla, kun joutui lähtemään kotiin 5 tuikitavallisen yhdessävietetyn päivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempien ja lastenlasten suhde on tärkeää. Jotkut vanhemmat eivät tosin sitä ymmärrä.
Ovat niin kateellisia, lapsi ei saa tykätä muista.
Jotkut tahtoo olla ja toiset ei. Ei kai "pakotettu" suhde ketään lämmitä. Mutta, kerrankin äidille 100 pistetttä, että sanoi ääneen että, ei kiinnosta,, vaikka olikin väärä vastaus tyttären mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä jonka äidin tuttava mummottaa lastasi, mites sinä esimerkiksi autat tätä ihmistä?
Viritän telkkua, asennan kännykkää, kannellaan painavia huonekaluja, mies katsoo autoa ja vastailee huoltoon liittyvissä kysymyksissä... "Mummo" on vielä reipas ja pää pelaa, ei siis tarvitse juurikaan apuja ja osaa pyytää kun tarvitsee.
Olen kiitollinen.
Ja ymmärrän kyllä vastavuoroisuuden periaatteen, kiitos huolehtimisestasi :)
Ap tässä vielä, onhan se totta että tylyt ja itsekkäät vanhempani tässä menettää, mutta eiväthän he näe mitä menettävät kun koskaan eivät mitään mahdollsuutta haluneet edes kokeilla isovanhemmuutta. Eli jos ei tiedä mitä pitäisi kaivata, sitä ei kaipaa.
Joku epäili että onko auttaminen ollut vastavuoroista: ei ole, nimittäin MINÄ olen auttanut vanhempiani paljon ja monessa asiassa, he eivät koskaan minua missään. On oikeasti sellaisia ihmisiä jotka vaan on tavattoman itsekkäitä eivätkä halua välitäö kenestäkään, edes omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Enenn vain lapsia inhoavatkin tekivät lapsia, varmaan olis sosiaalinen paine siihen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tahtoo olla ja toiset ei. Ei kai "pakotettu" suhde ketään lämmitä. Mutta, kerrankin äidille 100 pistetttä, että sanoi ääneen että, ei kiinnosta,, vaikka olikin väärä vastaus tyttären mielestä.
No ei se väärä vastaus ollut mutta erittäin loukkaava ja mitätöivä kylläkin. Olihsn minä tän nyt tiennytkin, jos ei isovanhemmat muista edes lasten nimiä ja ikiä eivätkä vuosikausiin tapaa, niin ei kai kukaan luule että niitä kiinnostaisi :)
Ap
Meillä ainakin isovanhemmat saavat rakkautta, paljon rakkautta. Seuraa ja tekemistä. Yksi isovanhempi tykkää kun on joku jonka kanssa leipoa. Toinen tykkää kun on aina kaveri automatkalle. Kolmas tykkää kun lapsi kertoo hauskoja juttuja ja naurattaa. Ja sitä rakkautta siis paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä, onhan se totta että tylyt ja itsekkäät vanhempani tässä menettää, mutta eiväthän he näe mitä menettävät kun koskaan eivät mitään mahdollsuutta haluneet edes kokeilla isovanhemmuutta. Eli jos ei tiedä mitä pitäisi kaivata, sitä ei kaipaa.
Joku epäili että onko auttaminen ollut vastavuoroista: ei ole, nimittäin MINÄ olen auttanut vanhempiani paljon ja monessa asiassa, he eivät koskaan minua missään. On oikeasti sellaisia ihmisiä jotka vaan on tavattoman itsekkäitä eivätkä halua välitäö kenestäkään, edes omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Enenn vain lapsia inhoavatkin tekivät lapsia, varmaan olis sosiaalinen paine siihen.
Ap
Eihän vanhempasi menetä yhtään mitään, äitisi vielä ääneen sanoi ettei kiinnosta. Vanhempasi varmasti avostavat omaa rauhaansa. Kummallinen tulkinta aloittajalla asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä, onhan se totta että tylyt ja itsekkäät vanhempani tässä menettää, mutta eiväthän he näe mitä menettävät kun koskaan eivät mitään mahdollsuutta haluneet edes kokeilla isovanhemmuutta. Eli jos ei tiedä mitä pitäisi kaivata, sitä ei kaipaa.
Joku epäili että onko auttaminen ollut vastavuoroista: ei ole, nimittäin MINÄ olen auttanut vanhempiani paljon ja monessa asiassa, he eivät koskaan minua missään. On oikeasti sellaisia ihmisiä jotka vaan on tavattoman itsekkäitä eivätkä halua välitäö kenestäkään, edes omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Enenn vain lapsia inhoavatkin tekivät lapsia, varmaan olis sosiaalinen paine siihen.
ApEihän vanhempasi menetä yhtään mitään, äitisi vielä ääneen sanoi ettei kiinnosta. Vanhempasi varmasti avostavat omaa rauhaansa. Kummallinen tulkinta aloittajalla asiasta.
Olen eri mieltä, menettävät paljon mutta eivät tietenkään ymmärrä itse sitä. Ap
En tiedä mitä siitä saa silloin kun lapset ovat pieniä, jos ei tykkää pikkulasten kanssa hengailusta. Mutta myöhemmin kyllä. Mulla oli todella lämmin ja vastavuoroinen suhde äidinäidin kanssa vielä aikuisenakin. Mummi oli loppuun asti selväpäinen, joten kyläilyt ja keskustelut olivat molemminpuolinen nautinto. En tiedä, olisiko sellaista suhdetta voinut syntyä ilman lapsuusvuosien hupsutteluja.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä, onhan se totta että tylyt ja itsekkäät vanhempani tässä menettää, mutta eiväthän he näe mitä menettävät kun koskaan eivät mitään mahdollsuutta haluneet edes kokeilla isovanhemmuutta. Eli jos ei tiedä mitä pitäisi kaivata, sitä ei kaipaa.
Joku epäili että onko auttaminen ollut vastavuoroista: ei ole, nimittäin MINÄ olen auttanut vanhempiani paljon ja monessa asiassa, he eivät koskaan minua missään. On oikeasti sellaisia ihmisiä jotka vaan on tavattoman itsekkäitä eivätkä halua välitäö kenestäkään, edes omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Enenn vain lapsia inhoavatkin tekivät lapsia, varmaan olis sosiaalinen paine siihen.
Ap
Tuossa viimeisessä lauseessa tuli mielestäni asian pointti. Se, että kokee saavansa isovanhemmuudesta jotakin, edellyttää mielestäni lasten seurasta nauttimista. Siis, että tykkää kuunnella juttuja, leikkiä, touhuta ja seurata ja tukea lasten kehitystä. Itse olen lapseton enkä erityisemmin lapsi-ihminen. Vietän kuitenkin sukulaislasten aikaa noin kerran viikossa ja he tykkäävät minusta. Mitäkö saan tästä? Yleensä olen lasten kanssa touhuamisen jälkeen lähinnä väsynyt, mutta toisaalta ajattelen että annoin vanhemmille apua ja lapsella oli kivaa -he avustani siis saavat jotain. Ymmärrän siis isovanhempia, jotka eivät auta usein eivätkä koe saavansa mitään, mutta kieltämättä ei olisi liikaa vaadittu että kävisivät ristiäisissä ja synttäreillä ihan lasta ilahduttaakseen. Itsekästähän tuo on, ettei 3 päivänä vuodessa voi ajatella jonkun muun kuin itsensä ilon saamista.
No päättelysi on ihan oikea. Meillä isovanhemmat saavat siitä sen, että saavat nauttia aivan ihanan tyttärentyttärensä kasvua. Isovanhemmat rakastaa lapsenlastaan ja lapsenlapsi samoin heitä.
Sitähän se aito pyyteetön rakkaus. Ei siitä kuulukaan "saada jotain". Samanlaista rakkautta kun äidin ja lapsen välinen.
Ikävä että vanhempasi eivät tätä tajua, mutta heidän häpeänsä se on jos heitä ei kiinnosta. Toki heille pitää sallia omat halunsa kuten kaikille muille mutta hehän siinä häviävät.