Valuvika

Hui! Tiedän mistä puhut! Minussa on myös jotakin tuollaista. Yritän olla ajattelematta sitä.

Sama. Olen se tyyppi, jonka avulla toinen ”ylentää itsensä alentamalla toisen”. En tajua mikä minussa laukaisee sen. Kipeä asia.

Ehkä se vika on niissä toisissa.

Minusta on tuntunut teini-iästä lähtien siltä, että kannan mukanani jonkinlaista itselleni näkymätöntä kylttiä, jossa lukee "HELPPO UHRI" tai jotain muuta, joka houkuttelee kaltoinkohtelijoita. Omituista tässä asiassa on se, että tutuksi tulleiden ihmisten mukaan minä annan itsestäni määrätietoisen ja jopa luotaantyöntävän jämäkän ensivaikutelman. Osaksi tämä kuuluu työhöni, jossa on minun oltava auktoriteetti. Olen myös hyvin pitkä ja kävelen selkä suorassa, joten en senkään vuoksi luulisi olevan alistamaan houkutteleva ihminen, mutta niinpä minua kolmekymmentä senttiä lyhyemmätkin ihmiset ovat käyneet ahdistelemaan (eivät fyysisesti sentään, mutta kaikilla muilla tavoilla).

Mutta niinpä vain kerään luokseni ihmisiä osoittelemaan minulle kaapin paikkaa. Olen kyllä hyvin sopuisa ja kärsivällinen, joten jaksan katsella nenälleni hyppimistä pitkään, ja kun en enää jaksa, suljen hyppijän kokonaan pois elämästäni. Moni on ollut tämän vuoksi ällikällä lyöty ja yrittänyt palata komentelemaan.

Mikä voi olla se ominaisuus, josta täysin tuntematon ihminen saa kimmokkeen ryhtyä päsmäröimään ja haastamaan? Kunpa tietäisin.

Mulla sama. Johtunee enemmän siitä, että moni ihminen tykkää alistaa. Itse suljen tuollaiset ihmiset elämäni ulkopuolelle. Harmi vain, että se rajaa hyvin suuren joukon porukkaa.

Vähän samankaltaisilla fiiliksillä. Tuntuu että useammin esittämiini mielipiteisiin, havaintoihin tai ajatuksiin ihmiset laittavat ihan vain periaatteesta vastaan kuin myötäilisivät yhtään. Jos toteaisin syövän olevan kamala sairaus, niin joku varmaan sanoisi eipäs ole kun on pahempiakin, tai saivartelee että riippuu millainen syöpä. Eivät vaan voi olla yksinkertaisesti samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samankaltaisilla fiiliksillä. Tuntuu että useammin esittämiini mielipiteisiin, havaintoihin tai ajatuksiin ihmiset laittavat ihan vain periaatteesta vastaan kuin myötäilisivät yhtään. Jos toteaisin syövän olevan kamala sairaus, niin joku varmaan sanoisi eipäs ole kun on pahempiakin, tai saivartelee että riippuu millainen syöpä. Eivät vaan voi olla yksinkertaisesti samaa mieltä.

Näille voi ystävällisesti vaan todeta että perustelee kantansa. " mikä esimerkiksi olisi pahempi sairaus ja miksi? "

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vika on niissä toisissa.

Vaikka olisinkin, aktivoin sen silti niissäkin ihmisissä, jotka eivät tuollaista tavallisesti harrasta. Jopa ”ammattilaisissa”. Se on surullista, kipeää ja tuottaa häpeää. Minussa on jokin pielessä mitä ei voi sanoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vika on niissä toisissa.

Vaikka olisinkin, aktivoin sen silti niissäkin ihmisissä, jotka eivät tuollaista tavallisesti harrasta. Jopa ”ammattilaisissa”. Se on surullista, kipeää ja tuottaa häpeää. Minussa on jokin pielessä mitä ei voi sanoittaa.

Ja ap lisää, että on epäkorrektisti erittäin ”iloinen” ja kiitollinen kun jaatte kokemuksen. Tämä on jotakin niin häpeällistä, että tästä on vaikea puhua edes terapiassa - etenkin, koska terapeutti itsekin on tähän käytökseen lamgennut (!)

Aika helpottavaa nähdä kuinka paljon täällä on samanlaisia asioita kokevia ihmisiä. Kokemukset ikäviä mutta helpottavaa tajuta ettei ole ainut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samankaltaisilla fiiliksillä. Tuntuu että useammin esittämiini mielipiteisiin, havaintoihin tai ajatuksiin ihmiset laittavat ihan vain periaatteesta vastaan kuin myötäilisivät yhtään. Jos toteaisin syövän olevan kamala sairaus, niin joku varmaan sanoisi eipäs ole kun on pahempiakin, tai saivartelee että riippuu millainen syöpä. Eivät vaan voi olla yksinkertaisesti samaa mieltä.

Näille voi ystävällisesti vaan todeta että perustelee kantansa. " mikä esimerkiksi olisi pahempi sairaus ja miksi? "

Se kuka on eniten oikeassa faktojen suhteen ei varmaan ole tämän pointti vaan se etteivät ihmiset yritä samaistua toisen ihmisen senhetkiseen tuntemukseen ja osoittaa näin myötätuntoa.

Näillä joilla tulee tarve alistaa on vajavainen itsetunto ja epävarmuutta itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Näillä joilla tulee tarve alistaa on vajavainen itsetunto ja epävarmuutta itsensä kanssa.

Lähes kaikilla?

Minä taas epäilen, että tässä ”tilaisuus tekee varkaan”. Jokin minussa lähettää alitajuista signaalia, että tuollainen sattuu minuun kaikkein eniten, ja toinen vain sen toteuttaa - ihan vaan koska ihmisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä joilla tulee tarve alistaa on vajavainen itsetunto ja epävarmuutta itsensä kanssa.

Lähes kaikilla?

Minä taas epäilen, että tässä ”tilaisuus tekee varkaan”. Jokin minussa lähettää alitajuista signaalia, että tuollainen sattuu minuun kaikkein eniten, ja toinen vain sen toteuttaa - ihan vaan koska ihmisyys.

Suurimmalla osalla ihmisistä on itsetunnossa parantamisen varaa. Siis myös minulla, mutta ei ole ollut silti tarvetta alistaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vika on niissä toisissa.

Vaikka olisinkin, aktivoin sen silti niissäkin ihmisissä, jotka eivät tuollaista tavallisesti harrasta. Jopa ”ammattilaisissa”. Se on surullista, kipeää ja tuottaa häpeää. Minussa on jokin pielessä mitä ei voi sanoittaa.

Olen kärsinyt samasta vaivasta pitkään. Sitten opettelin sanomaan heti ensimmäisestä alistusyrityksestä vastaan. Se toimii. :) oon kiltin näköinen ja pieni, ehkä siksi ihmiset koittaa alistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vika on niissä toisissa.

Vaikka olisinkin, aktivoin sen silti niissäkin ihmisissä, jotka eivät tuollaista tavallisesti harrasta. Jopa ”ammattilaisissa”. Se on surullista, kipeää ja tuottaa häpeää. Minussa on jokin pielessä mitä ei voi sanoittaa.

Olen kärsinyt samasta vaivasta pitkään. Sitten opettelin sanomaan heti ensimmäisestä alistusyrityksestä vastaan. Se toimii. :) oon kiltin näköinen ja pieni, ehkä siksi ihmiset koittaa alistaa.

Niin minäkin sanon - ja pahasti nykyisin sanonkin. Silti sattuu että herätän tällaisia fiiliksiä. Ja minä en ole pieni enkä kiltti - edes näköinen.

Mulla on jäänyt se alistetun asema päälle kun on kasvanut öykkäri isosiskon kanssa.

Apua! Täällä aivan sama ”ongelma”! Oikein vihlaisi kun avasin tämän ketjun!

Minä. Tämän seurauksena välttelen ihmisiä. Ei jaksa. Eikä ole kuvitelmaa, toistunut lapsuudesta saakka, jopa ns ”kaikille mukavat” henkilöt saattavat minun kohdallani tehdä tätä. En ole millään tavalla ärsyttävä tai provosoiva persoona, joten ”se jokin minussa on” - eikä se ole mitään ”hyvää”.

Up!