Lue keskustelun säännöt.
Miksi exäni on niin ilkeä mulle jatkuvasti?
23.06.2019 |
Lasten vuoksi vietetään viikonloppuja välillä osittain yhdessä ja siksikin, kun itselläni ei ole autoa. Olen myöskin yksinäinen, eikä turvaverkkoja muuten ole, joten exäni on ainoa ihminen, jonka kanssa edes hieman olen tekemisissä työkavereiden lisäksi.
Exä nimittelee ja nälvii mulle periaatteessa täysin ilman syytä ja huomauttelee pienistä asioista (esim. siitä, miten suljen auton oven tai kuinka nopeasti kiinnitän turvavyön). Saan kuulla nimittelyä ja sellaista, että käytännössä koko arvoni ihmisenä lytätään täysin ja koetetaan masentaa mut.
Olen itse pitkäpinnainen ja ystävällinen häntä kohtaan. En yleensä edes suutu ja kysynkin, että "miksi ihmeessä käyttäydyt noin mua kohtaan?" En oikeasti käsitä hänen käytöstään lainkaan. Mikä voisi olla syynä ja miten voisin muuttua sellaiseksi, että exä kohtelisi asiallisemmin?
Kommentit (11)
Aika aikaansa kutakin. Katkeruus hälvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän myös ensin lupasi, että olisimme menneet yhdessä yhteen kotieläinpuistoon tai puuhapaikkaan, mutta perillä hän lähtikin kävelemään erilleen ilman syytä ja lopulta menikin autolle ja ajelemaan jonnekin. Kun tulimme takaisin, oli tarkoitus mennä hampurilaiselle (hän aiemmin lupasi tarjota), mutta sekin peruuntui.
Sitten sain mennä käymään itsekseni kaupassa ja hän lupasi odottaa ulkona lasten kanssa autossa. Kun tulin kaupasta, hän oli tietenkin hävinnyt ja kun soitin, oli kuulemma noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Sain sitten helposti sulavien ruokien kanssa odotella ulkona ja odottelen heitä itse asiassa edelleen.
Alan olla todella väsynyt ja uupunut hänen käytökseensä; itsetunto on jo valmiiksi niin pohjamudissa, ettei mua sinänsä loukkaa melkeinpä mikään enää. Siis hänen tapaamisensa on melkeinpä jatkuvaa ilkeilyn ja haukkumisten kuuntelua.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä ole tekemisissä sen kanssa. Pakolliset lasten asiat tekstarina vaikka.
No siis ketään muita ei ole. Ilman häntä ei olisi ketään muuta aikuista elämässäni. Olen kertonut tilanteestani vanhemmilleni, mutta he eivät joko tajua tai sitten välitä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaansa kutakin. Katkeruus hälvenee.
Mitä tarkoitat tällä? On se katkeruus avioliitosta hälvennytkin osin (päivittäistä väkivaltaa ja nöyryytystä jne.), mutta se tilanne uusiutuu aina kun näen häntä ja joskus silloinkin, kun soittelemme. Mun on pakko mennä miehen ehdoilla lasten asioissa, sillä hän on mua varakkaampi ja vaikutusvaltaisempi ja erittäin vaikea luonne. Itse olen ihan "luuseri" häneen verrattuna (ei valtaa, keskipalkkainen asiantuntijatyö ja asumisoikeusasunto -- hänellä on varallisuutta ja oikeasti ihan hyvä ura sekä joitain kavereitakin).
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ois ollut tärkeä meno tänään, mutta sinne hän ei mua päästänyt. Nyt kuluu iltapäivä kaupan parkkipaikalla häntä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten sun vaan täytyy, ei voi kyllä mitään.
Jos sulla on yhtään itsetuntoa jäljellä niin nyt hyvä nainen kasvata ne......... ja tee asialle loppu. Kysympä vaan miks sie annat että sinua kohdellaan nuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ois ollut tärkeä meno tänään, mutta sinne hän ei mua päästänyt. Nyt kuluu iltapäivä kaupan parkkipaikalla häntä odotellessa.
Aikuoselle ei tule mieleen kuin odotella
Älä ole tekemisissä sen kanssa. Pakolliset lasten asiat tekstarina vaikka.