Terapia ei auta, ainakaan vielä!
Takana vaikeita traumoja. Olin haastattelussa ja sain hyvän vaikutelman.
Nyt kun terapia on käynnistynyt, se on kuin ei mitään. Selitän mitä on tapahtunut.
Ei auta.
En tiedä jatkanko vielä.
Se on niin virallisen oloista se terapia.
Mikään trauma ei aukea.
Kommentit (14)
Terapiasuuntauksia on useita, mutta yhteistä niille on yleensä se, ettei se ole pika-apu. Kannattaa jutella terapeutin kanssa omista tuntemuksistaan terapian suhteen. Siitä, et on tunne, ettei se auta. Terapeutin ja asiakkaan välille on ensin synnytettävä luottamussuhde, ennenkuin paranemista voi alkaa syntyä. Tämä nyt kokemasi turhautumisen tunne voi käsiteltynä lähteä luomaan juuri sitä. Tsemppiä!!
Terapiassa yleensä ensimmäinen vuosi menee ongelmien kartoittamiseen ja syy-seuraamus -suhteiden selvittämiseen. Seuraavana vuonna asioita voidaan päästä työstämään riippuen asiakkaan omista voimavaroista ja ns psykologisesta älykkyydestä ja ennenkaikkea rehellisyydestä katsoa asioita ja tunnistaa sekä tunnustaa tosiasiat. Kolmas vuosi menee edellisten vuosien hedelmien poimimisessa ja omien käytösmallien tietoisessa muutamisessa.
Yhteiskunnan rahaa palaa ja kelassa tuskin osataan neuvoa.
Minullakin on trauma taustalla ja se on aiheuttanut masennusta ja ahdistuneisuutta. Olen nyt ollut reilun vuoden terapiassa ja välillä muistutan itseäni siitä että onhan tässä jo edistystä tapahtunut. Olen ollut tähänastisen elämäni ajan niin erossa omista tunteistani ja tarpeistani että työsarkaa riittää.
Voimia matkalle!
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa yleensä ensimmäinen vuosi menee ongelmien kartoittamiseen ja syy-seuraamus -suhteiden selvittämiseen. Seuraavana vuonna asioita voidaan päästä työstämään riippuen asiakkaan omista voimavaroista ja ns psykologisesta älykkyydestä ja ennenkaikkea rehellisyydestä katsoa asioita ja tunnistaa sekä tunnustaa tosiasiat. Kolmas vuosi menee edellisten vuosien hedelmien poimimisessa ja omien käytösmallien tietoisessa muutamisessa.
Niin. tavallisessa tapauksessa. Mulla on dissosiaatio ja terapeutilla ei ole mitään konsteja tähän.
Suojamuuri päällä.
Kyllä sen terapian pitäisi aika pian saada jotain aikaan. Ei tietenkään niin, että kaikki ongelmat ratkeavat, mutta niin että huomaat jonkin muuttuneen. Jos olet jo kuukausia käynyt terapiassa eikä yhtään mitään ole tapahtunut, niin se on merkki siitä että kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Taideterapia sitten...?
Se voisi olla ok. Ehdotin alussa piirtämistä, ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on trauma taustalla ja se on aiheuttanut masennusta ja ahdistuneisuutta. Olen nyt ollut reilun vuoden terapiassa ja välillä muistutan itseäni siitä että onhan tässä jo edistystä tapahtunut. Olen ollut tähänastisen elämäni ajan niin erossa omista tunteistani ja tarpeistani että työsarkaa riittää.
Voimia matkalle!
Onko tullut tunteita esiin?
Haastattelun aikana terapeutti istui viistosti muhun nähden ja lähempänä.
Nyt istuu monen metrin päässä, se tuntuu niin viralliselta!
Luulen että joskus huomaa vasta jälkikäteen, että terapia auttoi. Ei opiskelupaikkaakaan kannata yleensä jättää jos esim. vasta vuoden ollut siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on trauma taustalla ja se on aiheuttanut masennusta ja ahdistuneisuutta. Olen nyt ollut reilun vuoden terapiassa ja välillä muistutan itseäni siitä että onhan tässä jo edistystä tapahtunut. Olen ollut tähänastisen elämäni ajan niin erossa omista tunteistani ja tarpeistani että työsarkaa riittää.
Voimia matkalle!
Onko tullut tunteita esiin?
On, tai siis olen tajunnut että aina niitä on ollut mutten ole tunnistanut enkä osannut käsitellä niitä. Lapsuudenkodissani etenkin ikävät tunteet olivat "kiellettyjä".
Minullakin muuten on dissosiaatio-oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on trauma taustalla ja se on aiheuttanut masennusta ja ahdistuneisuutta. Olen nyt ollut reilun vuoden terapiassa ja välillä muistutan itseäni siitä että onhan tässä jo edistystä tapahtunut. Olen ollut tähänastisen elämäni ajan niin erossa omista tunteistani ja tarpeistani että työsarkaa riittää.
Voimia matkalle!
Onko tullut tunteita esiin?
On, tai siis olen tajunnut että aina niitä on ollut mutten ole tunnistanut enkä osannut käsitellä niitä. Lapsuudenkodissani etenkin ikävät tunteet olivat "kiellettyjä".
Minullakin muuten on dissosiaatio-oireita.
No mulla tuli yhtenä iltana ja seuraavana aamuna isoja tunteita mutta terapiaa ei silloin ollut.
Mistä saa tietoa ja apua tähän pulmaan?