Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa pelastamaan parisuhde
20.06.2019 |
Nyt alkamassa taas huono jakso. Tunnistan itsestäni ne "kyllästymisen merkit".
Meillä kaksi lasta, toinen jo 11v. Halusimme vielä iltatähden, joka nyt on puoli-vuotias. Esikoinen oli saman ikäinen kun olimme mieheni kanssa vuoden asumis erossa, koska minä masennuin, ja tunsin itseni todella yksinäiseksi ja täysin arvottomaksi. Sen jälkeinen yhdessä elo onkin ollut hyvää, ja vauvaa molemmat odotimme innolla. Sovimme asioita jotka teemme nyt toisin kuin ensimmäisellä kertaa. Ja ei... Tässä sitä taas ollaan. Olen todella onneton, saamaton ja surullinen, tätä on kestänyt nyt kaksi viikkoa. Kaikki lähti oikeastaan siitä että mies joutui perua meidän yhteisiä menoja, ja kahden keskiset reissut joita olen yrittänyt suunnitella. Silti päässyt viettämään useamman sauna-illan ja ulkomaan reissun. Yhdessä ei vauvan syntymän jälkeen olla käyty kaupassa/syömässä tai missään muuallakaan. Mies ei tarkoituksella halua pahaa mutta muhun sattuu. Haluan kylmettää kaikki tunteeni ettei sattuisi enää. Olen vain rikki.
Kommentit (5)
No pitikö se toiben seksin tappaja tehdä 11v jälkeen. Juuri olisitte pääsemässä eroon tuosta. 11 vuotiaan voi jo lähettää pariksi viikoksi mummolaan, leirille tai kavereiden mökille. No ei kait auta muuta kuin vaihdella vaippoja taas 5 vuottaja sitten kituuttaa reilut toinen mokoma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla.
Ero on monesti parempi ratkaisu kuin yrittää väkisin kehitellä jotain sankaritarinaa siitä ”kuinka me taistelimme ja teimme töitä parisuhteen eteen..”
Halusitte siis kaksi lasta, mutta ette uskaltaneet tehdä pienemmällä ikäerolla koska esikoisen vauvavuosi oli niin rankka? Eihän lapsista ole toisilleen seuraa enää noin isolla ikäerolla. Halusitte kuitenkin kaksi? Varmasti heille jonkinlainen sisarussuhde muodostuu kuitenkin. Ajattelitte, että nyt selviäisitte paremmin kuin esikoisen kanssa, olitte varautuneet?
No joka tapauksessa. Sinun täytyy hakeutua ihmisten ilmoille tänä vauvavuonna vaikka mies peruisikin treffejä ja parisuhdelomia. Miehesi taitaa olla vähän yksinkertainen tässä asiassa. Ehkä hän ei halua muhinoida masentuneen ja lannistuneen naisensa kanssa. Ei vain tajua, että vaihtelu virkistäisi sinuakin niin, että olisit enemmän haluttava. Sun on pakko päästä ulos!
Vauvavuosi on juuri siksi rankka, että jo hormonienkin vuoksi äidin on vaikea olla erossa vauvasta. Ei vain saa lähdetyksi kotoa koska side vauvaan voisi kärsiä (vaikkei se tietenkään kärsi ravintolaillallisesta, äiti saa vain akkuja ladattua). Suunnittele uusia menoja miehesi kanssa. Jos ei meinaa suostua niin selitä, että tarvitset niitä, happea! Ja jos ei vieläkääm innostu lähtemään kanssasi niin suunnittelet sitten ihan omia menoja. Mies saa sitten katsoa vauvaa jos ei halua kanssasi ulos.
Muista säännöllinen ulkoilu, hyvä ruoka ja muiden mammojen (toivottavasti ystävienkin) seura. Ota masennus puheeksi neuvolassa. Parisuhde terapiasta voisi olla teille apua.
Oletko läheisriippuvainen? Tee omii juttuja ja anna miehes tehä omii
Pariterapia, tai sitten vaan annat olla, tiedät ettei asiat muutu, erokaan ei tuottanut tulosta joten niele kiukkusi, nauti juhannuksesta ja perheestäsi. Ei kaikkea voi saada.