Ahdistaa juhannus, pitääkö mennä mökille missä ei kukaan viihdy

Ei tosiaankaan ole pakko mennä, mutta kai sinä nyt tuon itsekin tiesit? En ihan oikeasti ymmärrä, miksi on niin vaikea sanoa "Ei" ja muuttaa rutiineja, jos ne rutiinit eivät tuota iloa vaan jotakin aivan muuta.

Minä viettäisin mielelläni osan ajasta mökillä, mutta tämä voi olla vaan mun mutua koska meillä ei ole mökkiä. Enkä toisaalta tiedä käytännössä, kuinka vaikea tuo mökkikuvion toteuttaminen esim. suvun kesken on, jos kyseessä on joku yhteisomistus.

Yhdessä kenenkään kanssa en mökkiä hankkisikaan, vaan ennen kaikkea paikan, jossa itse viihtyisin ja jota minun tulisi käytettyä. Jos Juhannus täyttyisi teinien rutinasta ja itseäni harmittaisi ajatus mökille lähdöstä, niin en vain lähtisi.

Itsehän sinä päätöksesi ap teet.

Me ei tänä juhannuksena lähdetä yhtään mihinkään! Tarkoitus oli lähteä mökille (miehen vanhempien mökille), mutta ah, ei lähdetä! Tässä muutama syy lähtemättömyyteen:

- minulla alkaa luultavasti juuri tänään (aatonaattona) kuukautiset. Eipä huvita kauheissa mahakivuissa ja turvotuksissa olla sosiaalinen ja kyykkiä jossain ulkohuussissa ja huoh.. ei kiitos.

- jäätävästi hyttysiä, ei saisi edes nukuttua

- eriävät mielipiteet nukkumaanmeno ajoista sekä heräämisistä. (Ettei vaan mee seuraava päivä pilalle kun niin myöhään nukkuu ;) )

AAHh! Kotona täysin omat herkut, ruoat, oma rauha ja voidaan perheenä mennä täälläkin kokkoa katsomaan. JES!

P.s. Se oli yksi puhelinsoitto "Kiitos kutsusta, tänä vuonna ollaan perheen kesken, kun arki vie niin mennessää, että nyt rauhoitutaan ja nautitaan keskikesästä kotona. Oikein mukavaa juhannusta teille" 

Ah, tää tunne! Suosittelen! 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nykyään alkanut kylmästi kieltäytyä mökkikutsuista. Koko mökkitouhu on minusta kornia. Ensin samat ihmiset valittaa, ettei saa olla mökillä rauhassa, kun sinne rynniin puoli sukua ja kaverit loisimaan kuukausitolkulla ja ei tuo kuin kahvipaketin. Sitten kutsutaan mökille ja kun kieltäytyy, aletaan inttämään, että miksi ei kelpaa ja sehän on ihanaa, kun saa kantaa vesiä ja uida pelata mölkkyä ja paistaa makkaraa ulkogrillissä. Loukkaannutaan, kun ei halua lähteä kenenkään mökille.

Se mökki tuntuu olevan joillekkin joku ihmeen..mikä lie. En edes keksi sanaa sille. Vikistään, kun ei saa olla rauhassa siellä ja kun saavat olla rauhassa, loukkaannutaan, kun mökki ei kelpaa vieraille ja joudutaan koko kesä viettämään siellä perheen kesken.

Olen aina inhonnut mökkeilyä ja nuorena en kehdannut kieltäytyä ja yleensä odotin vain koko ajan, että pääsisi kotiin omiin puhtaisiin lakanoihin ja suihkuun ja keittiöön tekemään ruoan. Minä en ole koskaan rakastanut sitä off.n tuoksua ja paarmojen hätyyttelyä ja jossain aitassa tai pikkukamarin kerrossängyissä nukkumista hieman kosteissa vuodevaatteissa.

Hyvin kiteytetty. Yksi asia näiden lisäksi mikä ihmetyttää suomalaisten mökkeilykulttuurissa, on vieraanvaraisuuden puute. Omassa kotona tarjotaan kahvit, katsotaan että vieraat viihtyy jne. Mutta annas olla mökillä: kenelle tahansa puolitutulle annetaan alkajaisiksi vasara käteen ja tiuskaistaan että aitan ovi pitää korjata! Ja ystävät ja sukulaiset laitetaan ihan ilmoitusasiana lapioimaan paskaa, kitkemään, hakkaamaan halkoja tai pesemään saunaa. Kiitokseksi saa sitten - niin, kenties jopa saunoa!

Ennenkuin kukaan ehtii sanomaan niin kyllä, aina kun olen jonkun mökillä (kutsuttuna, en kutsu itseäni) osallistun hommiin ja kyselen mitä voin tehdä. Eikä työn teko itsessään ihmetytä, vaan se omituinen käänteinen vieraanvaraisuus verrattuna kotona käyviin vieraisiin.

Up

Meillä sama juttu. Mökki oli isäni aarre, kaikki kaikessa. Nyt hän on niin vanha ettei sinne enää mene mutta minun pitäisi mennä. En halua alkeellisiin oloihin. En siedä sitä itikka ja ötökkämäärää. Ei myöskään ole mitään hyviä muistoja sieltä koska isä tykkäsi juoda mökillä. Se on ehkä suurin syy. Olen huomannut että itse en pysty ottamaan siellä lasillistakaan vaikka muuten en ole absolutisti. Mieluummin nauttisin juhannusviinini kaupungissa. Mutta mentävä on tai muuten tulee välirikko.

Kerrostalossa kun kuulemma ei ole mitään tekemistä niin puuha ihmiselle sellainen alkeellinen mökki voi olla sellaisen ylimääräisen energian purkauksen hyvä kohde. Laiskalle koko ikänsä kerrostalossa asuneelle ihmiselle se voi olla kauhistus. Jos asuu omakotitalossa missä on ihan tarpeeksi puuhasteltavaa niin ei kaipaa mitään työleiri mökkiä vaan pääasia sitten mikä merkkaa mökki mukavuuksilla,  johonkin korpeen pääseminen, maisemien muuttuminen tai järvi kuka sellaista tarvitsee. Kahden täysvarustettujen asuntojen pitäminen vaatii tietty rahaakin. 

Ei pidä mennä mökille missä ei viihdy. En pystyisi nukkumaan jossain itikka pesässä jossa 40 asteen kuumuus eikä saa edes tuletinta, ilman pyörittäjää, huonossa sängyssä niin että miksi rääkätä itseään vaan sen takia kun maalla on mukavaa. On kokemusta vailla mukaavuksia mökistä ja parin yön jälkeen olin niin kiukkuinen että piti lujaa päästä pois eikä taakseen kyllä katsellut. Ötököiden paukamia joka paikka täynnä joita sai raapia kaksi viikkoa sen reisun jälkeen. 

Apua!

Minua ei ikinä saisi mökille, joka on alkeellinen.

En tajua miten te muut pystytte siiheen. Haisevat wct, ummehtunut mökkihaju, hirvee homma kaikessa - ei saa rauhassa lukea tms kun pitää kantaa lämmittä vettä jne.

No onneksi mun ei tarvi.

Myös koko juhannus on mielestäni turha juhla

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu. Mökki oli isäni aarre, kaikki kaikessa. Nyt hän on niin vanha ettei sinne enää mene mutta minun pitäisi mennä. En halua alkeellisiin oloihin. En siedä sitä itikka ja ötökkämäärää. Ei myöskään ole mitään hyviä muistoja sieltä koska isä tykkäsi juoda mökillä. Se on ehkä suurin syy. Olen huomannut että itse en pysty ottamaan siellä lasillistakaan vaikka muuten en ole absolutisti. Mieluummin nauttisin juhannusviinini kaupungissa. Mutta mentävä on tai muuten tulee välirikko.

Käy siellä vain kääntymässä ja huijaa jotenkin. Esitä että olipa ihana mökki viikonloppu vaikka olisit ollut ihan muualla. Tai valehtele että olet työssä. Käykö siellä joku muu että jäisit kiinni ettet ole siellä ollut tai saatko muutkin kimppaan huijaamaan isääsi. Naurettavaa jos tuollaisen takia tulee välirikko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nykyään alkanut kylmästi kieltäytyä mökkikutsuista. Koko mökkitouhu on minusta kornia. Ensin samat ihmiset valittaa, ettei saa olla mökillä rauhassa, kun sinne rynniin puoli sukua ja kaverit loisimaan kuukausitolkulla ja ei tuo kuin kahvipaketin. Sitten kutsutaan mökille ja kun kieltäytyy, aletaan inttämään, että miksi ei kelpaa ja sehän on ihanaa, kun saa kantaa vesiä ja uida pelata mölkkyä ja paistaa makkaraa ulkogrillissä. Loukkaannutaan, kun ei halua lähteä kenenkään mökille.

Se mökki tuntuu olevan joillekkin joku ihmeen..mikä lie. En edes keksi sanaa sille. Vikistään, kun ei saa olla rauhassa siellä ja kun saavat olla rauhassa, loukkaannutaan, kun mökki ei kelpaa vieraille ja joudutaan koko kesä viettämään siellä perheen kesken.

Olen aina inhonnut mökkeilyä ja nuorena en kehdannut kieltäytyä ja yleensä odotin vain koko ajan, että pääsisi kotiin omiin puhtaisiin lakanoihin ja suihkuun ja keittiöön tekemään ruoan. Minä en ole koskaan rakastanut sitä off.n tuoksua ja paarmojen hätyyttelyä ja jossain aitassa tai pikkukamarin kerrossängyissä nukkumista hieman kosteissa vuodevaatteissa.

Hyvin kiteytetty. Yksi asia näiden lisäksi mikä ihmetyttää suomalaisten mökkeilykulttuurissa, on vieraanvaraisuuden puute. Omassa kotona tarjotaan kahvit, katsotaan että vieraat viihtyy jne. Mutta annas olla mökillä: kenelle tahansa puolitutulle annetaan alkajaisiksi vasara käteen ja tiuskaistaan että aitan ovi pitää korjata! Ja ystävät ja sukulaiset laitetaan ihan ilmoitusasiana lapioimaan paskaa, kitkemään, hakkaamaan halkoja tai pesemään saunaa. Kiitokseksi saa sitten - niin, kenties jopa saunoa!

Ennenkuin kukaan ehtii sanomaan niin kyllä, aina kun olen jonkun mökillä (kutsuttuna, en kutsu itseäni) osallistun hommiin ja kyselen mitä voin tehdä. Eikä työn teko itsessään ihmetytä, vaan se omituinen käänteinen vieraanvaraisuus verrattuna kotona käyviin vieraisiin.

Alkeellinen mökkielämä on niin rankkaa, että siellä selviytymiseen vaaditaan kaikkien työpanos, vanhan metsänraivaajakansan selviytisistot iskevät pintaan keskikesän työleirillä. Onneksi ei tarvii enää olla maaorjana mökillä.