Mieheni iloitsi että hän on onnekseen saanut maailman halvimman naisen
Meillä on kesäkuun lopussa tulossa kymmenes hääpäivä. Mies kysyi haluanko jotain lahjaa. Vastasin, niinkuin aina, että voitaisiin käydä yhdessä jossain lenkillä hääpäivän kunniaksi. Siitä mies tyytyväisenä hyräillen sanoi että hän on niin onnekas kun olen maailman halvin nainen. Tuli itselle aika "rikkaruoho" fiilis. Olen todella vaatimaton, koska onnekseni olen hyvin säilynyt ja luonnonkaunis. Käyn kerran vuodessa kampaajalla ja se siitä. Vaatteilla en koreile enkä koskaan itselle mitään osta. Olen tottunut elämään nuukasti lapsesta asti. Mieheni ei ole ostanut minulle koko suhteemme aikana kuin kaksi lahjaa, nekin oli kukkia. Toki aina sanon etten halua mitään turhaa. Ääh, vaikea selittää. Pelkään että olen itsestään selvyys. Minä ostan aina miehelleni lahjat, koska hän ei itse ostaisi mitään ja kulkisi rääsyissä. Itse kuljen koska en itselleni raaski ostaaa...
Kai se ongelma on siinä, että jos kysytään haluatko lahjan/mitä haluaisit lahjaksi (kun ei tahdota ostaa turhaa ja tarpeetonta) niin vastaat EN mä mitään tarvi. Ja pahimmassa tapauksessa, kun saat lahjan sanot EI ois tarvinut. Ja lisäksi tätä ei siis saa sinun mukaasi edes kysyä vaan pitää koko ajan ostaa lahjoja/rakkautta koska muuten se ei rakasta, kun ei halua lahjoa. Rehellisempää olisi sanoa haluan lahjan, yllätä minut.