Mä jaksan olla maksimissaan 10v aviossa
No viimeksi meni kitkutellen 13v mutta jotenkin pitkät liitot ei ole mun juttu.
Kommentit (32)
Aika pitkään. Minulla on jokainen suhde puolittunut edellisestä. Mitä vanhemmaksi tulee sen huonommaksi materiaali käy. Liikaa mielenterveys ja päihdeongelmia, talousongelmia, terveysongelmia. Olen jo siinä ryhmässä missä miehet etsii omaishoitajaa, joten ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Älä mene avioon sitten seuraavalla kerralla ? :D
En mene. Ei ole pelkoa että kukaan edes huolisi enkä muutenkaan jaksa enää mennä naimisiin.
Olen tunnistanut itsessäni kauhean luonteenpiirteen, eli kyllästyn ihmisiin.
En voi seurustella, saati mennä naimisiin, sillä jossain vaiheessa en enää löydä mitään uutta keskusteltavaa, ja kiinnostus lopahtaa siihen.
Kymmenen vuotta on kyllä ihan kelpo pituus parisuhteelle minun mielestäni. Se on about yhden elämänvaiheen mitta. Itse olisin aivan tyytyväinen tuon pituisiin suhteisiin. Tiedän, että tuon aikaa suhde voi pysyä erinomaisena, mutta jos se ei enää ole sitä, miksi tekohengittää?
Minä taas en jaksa tutustua uusiin ihmisiin ja aloittamaan kaikkia juttuja alusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen tunnistanut itsessäni kauhean luonteenpiirteen, eli kyllästyn ihmisiin.
En voi seurustella, saati mennä naimisiin, sillä jossain vaiheessa en enää löydä mitään uutta keskusteltavaa, ja kiinnostus lopahtaa siihen.
Voisiko olla, että teet parisuhteista liian ison osan elämääsi ja poltat ne loppuun nopeasti? Uutta keskusteltavaa tulee nimenomaan siitä, että on muutakin elämää ja itsenäisesti hankittuja kokemuksia, joita voi sitten jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tunnistanut itsessäni kauhean luonteenpiirteen, eli kyllästyn ihmisiin.
En voi seurustella, saati mennä naimisiin, sillä jossain vaiheessa en enää löydä mitään uutta keskusteltavaa, ja kiinnostus lopahtaa siihen.
Ei tuo ole mikään syy olla menemättä naimisiin.
Miksi pitäisi yrittää jotain hautaussuhdetta?
Jos harjoittelu auttaa? Olin ekassa liitossa 3 vuotta, seuraavassa 25 vuotta ja kolmannessa loppuikäni, jos sellainen tulee. En kyllä oikeastaan edes halua, eri osoitteissa asuminen on kivempaa.
Miksi parisuhteen tulisi kestää yli kymmenen vuotta? Tai ylipäätään jokin tietty ajanjakso? Eiköhän se ole niin, että parisuhteen oikea pituus on se, jonka verran parisuhde säilyy molemmille antoisana ja järkevänä. Kun näin ei ole, sittenhän se kuuluukin lopettaa.
En tekisi asiasta tämän monimutkaisempaa.
Sisareni mielestä tämä on outoa. Toinen ollut 45v naimisissa ja toinen 40v. Äiti ja isä oli 56v kunnes äiti kuoli. No, mä olen tällkainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tunnistanut itsessäni kauhean luonteenpiirteen, eli kyllästyn ihmisiin.
En voi seurustella, saati mennä naimisiin, sillä jossain vaiheessa en enää löydä mitään uutta keskusteltavaa, ja kiinnostus lopahtaa siihen.
Ei tuo ole mikään syy olla menemättä naimisiin.
Miksi pitäisi yrittää jotain hautaussuhdetta?
Mitä tarkoittaa hautaussuhde?
Kaikki parisuhteet päättyvät. Jotkin vain päättyvät kuolemaan. Onko kuolemaan päättyminen sitten jollakin tapaa parempi päätös kuin sopuisa ero?
Te, jotka ette ymmärrä pitkiä liittoja, ette vain tiedä niiden etua. Yksikään hyvä liitto ei vedä vertoja pitkälle hyvälle liitolle.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette ymmärrä pitkiä liittoja, ette vain tiedä niiden etua. Yksikään hyvä liitto ei vedä vertoja pitkälle hyvälle liitolle.
Tähän haluaisin suomennoksen.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette ymmärrä pitkiä liittoja, ette vain tiedä niiden etua. Yksikään hyvä liitto ei vedä vertoja pitkälle hyvälle liitolle.
Parisuhteen pituudella ei ole minulle mitään merkitystä. Suhde voi olla hyvä, oli sen kesto kolme kuukautta tai kolmetoista vuotta. Mutta veikkaan, että etsin parisuhteelta aika lailla eri asioita kuin sinä. En esimerkiksi halua asua yhdessä kumppanini kanssa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette ymmärrä pitkiä liittoja, ette vain tiedä niiden etua. Yksikään hyvä liitto ei vedä vertoja pitkälle hyvälle liitolle.
Parisuhteen pituudella ei ole minulle mitään merkitystä. Suhde voi olla hyvä, oli sen kesto kolme kuukautta tai kolmetoista vuotta. Mutta veikkaan, että etsin parisuhteelta aika lailla eri asioita kuin sinä. En esimerkiksi halua asua yhdessä kumppanini kanssa ollenkaan.
Sua ei haittaa aina "aloittaa alusta" uuden kumppanin kanssa?
kun on esim. väännetty rautlangasta malli jollekin ettei tällä ole sellaisia avuja, edes 2014, että miesasiakasta kiinnostaisi, senkään jälkeen ei kannata rääkyä silmät kynelissä märkänä jossain kauppakeskuksessa jotain epätoivoista kostopornoa, eikä kuolata radiolähetyksiin "se on sinun tyttösi jos haluat" kun ei vaan ole. Mutta mitä pahaa siinä on jos on niin sikatyhmä (että haluaa olla silmät kyynelissä ja pikku sydämensä rikki itse raapineena). pst. mihinse poika nyt meni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette ymmärrä pitkiä liittoja, ette vain tiedä niiden etua. Yksikään hyvä liitto ei vedä vertoja pitkälle hyvälle liitolle.
Tähän haluaisin suomennoksen.
Ihmissuhde kasvaa. Siis aina. Pitkä liitto on potenssiin kymmenen verrattuna lyhyeen. Sen syvyydellä mitattuna.
Tietty, jos ihminen ei kaipaa elämäänsä syvällisyyttä, niin sellainen ei sitä arvosta. Eikä sellainen, joka on rakastunut rakastumiseen.
Minun mielestäni on taas tosi rasittavaa aloittaa tutustuminen ja särmien hiominen. Kuka sellaista jaksaa?
Älä mene avioon sitten seuraavalla kerralla ? :D