Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurista ikäluokista osa täysin rakkaudetonta, ilkeää ja tunnelylmää?
18.06.2019 |
Mulla on huonot vanhemmat ja huono lapsuus, vanhemmat välinpitämättömiä ja kylmiä, hylkäsit lapsensa kun ikää tuli 18, sen jälkeen eivät ole yhteyksiä pitäneet eivätkä kiinnostuneet mitenkään lasten elämästä, esim eivät tapaa lapsenlapsiaan lainkaan.
Luulin aina että tämä on poikkeustapaus - jollekin aina ne paskat vanhemmat sattuu. Mutta vanhemmiten (olen 42v) aloin huomaamaan että yllättävän monella on samaa. Esim puolisollani, työyt ja kylmät vanhemmat. Työlavereillani, useampikin tuskailee ilkeiden vanhempien kanssa. Parilla ystävälläni samanlainen tausta kuin minulla.
Kaikkien tilanteesta en tietenkään tiedä taustaa mutta esim omat isovanhempani olivat aivan ihania ja lämpimiä. Samoin miehen isovanhemmat jotka auttoivat ja hoitvat lapsenlapsiaan.
Mikä näillä suurilla ikäluokilla on? En puhu nyt kaikista mutta isosta osasta. Lapsistaan eivät välitä, lapsenlapset aivan se ja sama, ei viitsitä oitää yhteyttä, ei haluta tavata, halutaan itsekkäästi vain elää itselle ilman mitään kiinnostusta muita kohtaan.
Ymmärtäisin tän jos heidän lapsuus olisi paska, mutta kun ei ollut!
Minusta itsestäni tuli onneksi lämmin ja välittävä ja rakastava äiti ja tästä kiitos isovanhemmille jotka hoitivat minua paljon (kun ne omat ltsekkäät vanhemmat eivät viitsineet hoitaa itse lapsiaan). Mun vanhemmat eivät ole ”vastavuoroisesti” käyneet yhdenkään lapseni yksissäkään ristiäisissä tai synttäreillä ja ehkä 7 v sitten joku pihaus niistä kuului (soittivat vaatiakseen itselleen apua mökillä).
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mun äitin sisko oli sairaanhoitaja eläkkeellä. Minä oleen perinyt hyvänsydämen tai ainakiin näin koen. Se on yli satakilonen naiinen.
Tämä oli tän päivän syväluotaavin vastaus :)
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahne ja kova itsekäs ilmapiiri 60-70 luvuilla. Tunnistan ilmiön ja suvussani useita tuollaisia (kaikilla ei tosin ole lapsia).
Suuret ikäluokat ovat ainakin saaneet niskaansa sodan kokeneiden vanhempiensa traumat. Isovanhemmat olivat minua kohtaan mukavia, mutta tiedän että kaikki heistä eivät todellakaan olleet sitä lapsilleen. Tätä näytelmää on seurattu vuosia, kun vanhus on esittänyt myötätuntoisia ja huolehtivia kommentteja lapsestaan, mutta kyseistä lastaan kohti käyttäytyykin aivan eri tavalla. Tällainen sisarusten eriarvoisuus aiheutti myös sen, että osasta tuli ylikilttejä ja pompoteltavia, osasta muita jyrääviä mollaajia. Traumat ja opitut mallit sitten sysätään seuraavan sukupolven niskaan.
Suuret ikäluokat on tällä hetkellä kyllä 1963 syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat ainakin saaneet niskaansa sodan kokeneiden vanhempiensa traumat. Isovanhemmat olivat minua kohtaan mukavia, mutta tiedän että kaikki heistä eivät todellakaan olleet sitä lapsilleen. Tätä näytelmää on seurattu vuosia, kun vanhus on esittänyt myötätuntoisia ja huolehtivia kommentteja lapsestaan, mutta kyseistä lastaan kohti käyttäytyykin aivan eri tavalla. Tällainen sisarusten eriarvoisuus aiheutti myös sen, että osasta tuli ylikilttejä ja pompoteltavia, osasta muita jyrääviä mollaajia. Traumat ja opitut mallit sitten sysätään seuraavan sukupolven niskaan.
Juuri tämä, sodan kokeneiden vanhempien vaikutusta se pitkälti on. Veteraaneissa on paljon henkisesti haavoittuneita, alkoholisteja jne. ja monien perheessä ollaan sitten kärsitty tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat ainakin saaneet niskaansa sodan kokeneiden vanhempiensa traumat. Isovanhemmat olivat minua kohtaan mukavia, mutta tiedän että kaikki heistä eivät todellakaan olleet sitä lapsilleen. Tätä näytelmää on seurattu vuosia, kun vanhus on esittänyt myötätuntoisia ja huolehtivia kommentteja lapsestaan, mutta kyseistä lastaan kohti käyttäytyykin aivan eri tavalla. Tällainen sisarusten eriarvoisuus aiheutti myös sen, että osasta tuli ylikilttejä ja pompoteltavia, osasta muita jyrääviä mollaajia. Traumat ja opitut mallit sitten sysätään seuraavan sukupolven niskaan.
Juuri tämä, sodan kokeneiden vanhempien vaikutusta se pitkälti on. Veteraaneissa on paljon henkisesti haavoittuneita, alkoholisteja jne. ja monien perheessä ollaan sitten kärsitty tästä.
Se kaikki periytyy suvussa eteenpäin niin kauan, kun ei herää ja paranna niitä "omia" lukkojaan.
Suuret ikäluokat ovat tottuneet patriarkaattisempaan yhteiskuntaan kuin huomattavasti heitä nuoremmat. Heillä on ollut myös luultavasti enemmän aikaa kiinnittää huomiota lapsiinsa kuin heidän omilla vanhemmillaan. Kasvatusmalli on peritty omasta lapsuudesta mutta aikaa siihen on enemmän. Eli myös aikaa tylyttää, ilkeillä, kyseenalaistaa jne. Jostain syystä siitä ei malteta luopua vaikka lapset muuttavat omilleen. Yksinasuva lapsi katsotaan olevaksi vanhempien vaikutusvallan alla, ja perheellinen on sitä alempaa sukupolvea. Molempien kohdalla voi sitten ylentää itsensä kun on vanhempaa sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yleistä. Kaikkinensa ennen ihmisistä huolehdittiin ja välitettiin enemmän kuin nykysillään.
Ihmiset asuivat paljolti maaseudulla, ja siellä kaikki ” kuuluivat joukkoon ” vaikka tuskin tunnettiin pitäjän laitamilla asujaa.
Niihin aikoihin kukaan ei kuollut eikä mädäntynyt kotiinsa. Aina oli joku, joka käväisi ja seurasi missä mennään.
Nykyisin tuntuu, ettei kukaan välitä kenestäkään. Kerrostaloissa saa huoletta kuolla ja mädäntyä, ainoastaan karmea haju voi herättää kiinnostuksen.
Ennen oli yhteisöllisyyttä, nyt ei enää ole.
Tuntuisi loogisimmalta, että olisi sodan peruja?
Heidän vanhempansahan eivät välttämättä ole olleet niin ihania vanhempia, kuin ovat olleet myöhemmin isovanhempina.
Ja mikä on ollut yhteiskunnallinen ilmapiiri suurten luokkien lapsuudessa?
Joutuivatko pärjäämään avain kaulassa kyynärpäätaktiikalla suurissa lapsiporukoissa joita kukaan ei oikein ehtinyt kaitsea jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisessa kulttuurissa ei ole normaalia hymyillä valhetelijoille, manipuloijille, tunkeileville tai yleensä epäluotettaville ihmisille. Se ei ole tunnekylmää, että pelotat muita töykeällä käytökselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitin sisko oli sairaanhoitaja eläkkeellä. Minä oleen perinyt hyvänsydämen tai ainakiin näin koen. Se on yli satakilonen naiinen.
Tämä oli tän päivän syväluotaavin vastaus :)
-ohis
Älä naura sairaille. Ja tänne voivat kirjoittaa esim. kehitysvammaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä. Kaikkinensa ennen ihmisistä huolehdittiin ja välitettiin enemmän kuin nykysillään.
Ihmiset asuivat paljolti maaseudulla, ja siellä kaikki ” kuuluivat joukkoon ” vaikka tuskin tunnettiin pitäjän laitamilla asujaa.
Niihin aikoihin kukaan ei kuollut eikä mädäntynyt kotiinsa. Aina oli joku, joka käväisi ja seurasi missä mennään.
Nykyisin tuntuu, ettei kukaan välitä kenestäkään. Kerrostaloissa saa huoletta kuolla ja mädäntyä, ainoastaan karmea haju voi herättää kiinnostuksen.
Ennen oli yhteisöllisyyttä, nyt ei enää ole.
Ennen oli yhteisöllisyyttä, mutta ei ollut maaseudulla hirveästi valinnanvaraakaan. Suurissa perheissä lapset selvittivät itse nokkimisjärjestyksen, joka oli nähtävissä myöhemminkin. Nimenomaan vanhimmat sisarukset käyttäytyivät nuorempia kohtaan ylempiarvoisesti loppuun saakka. Tarkoittaen tässä siis suurten ikäluokkien vanhempien ikäpolvea.
Myös tuossa yhteisöllisyydessä oli rakenteita, joista ei keskustelua käyty. Esim isovanhempia hoitivat lapsenlapsista nimenomaan kotona asuvat tytöt. Ei se mikään valintakysymys ollut, eikä siitä keskusteltu. Yksin kerrostaloon kuoleminen ei kuulosta mukavalle, mutta ei kuulosta sekään että oman elämän tehtävät on päätetty jo etukäteen.
Mun äiti ainakin traumatisoitui koulussa, opettaja kiusasi ja oli väkivaltainen. Isä taas sisarusten takia, hirveä taistelu kaikesta ja väkivaltaa sisarusten kesken. Kummastakin tuli törke ja ilkeä, pahantahtoinen ja aggressiivinen ahne rohmuaja.
Kyllä silloin oli elämä kovaa.
Ja suuret ikäluokat on v 45-55 syntymeet eikä mitään v1963 syntyneet niinkuin joku neropatti väittl!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ainakin traumatisoitui koulussa, opettaja kiusasi ja oli väkivaltainen. Isä taas sisarusten takia, hirveä taistelu kaikesta ja väkivaltaa sisarusten kesken. Kummastakin tuli törke ja ilkeä, pahantahtoinen ja aggressiivinen ahne rohmuaja.
Kyllä silloin oli elämä kovaa.Ja suuret ikäluokat on v 45-55 syntymeet eikä mitään v1963 syntyneet niinkuin joku neropatti väittl!
Suuret ikäluokat terminä käsittää sodan jälkeen 1940'luvulla syntyneet ikäluokat, jolloin Suomeen syntyi vuosittain yli 100.000 lasta. 1950-luvulla lapsiluku putosi, eikä silloin syntyneitä suuriin luetakaan.Nuorimmat suuret täyttävät tänä vuonna 70.
Totta on, että nykyisin suurin ikäluokka on 1963 syntyneet.
Kyyniseksi voisin osin sanoa äitiäni ja sukulaistani. Äitini oli kyllä kovia kokenut elämässään. Tuhahteli minulle että "rakkaudesta nyt ei ainakaan kannata naimisiin mennä" eikä koskaan sanonut rakastavansa minua eikä juuri lapsena ottanut syliin eikä halannut ikinä tms.. Oli silti hyvä ja luotettava vanhempi mutta mitään lämpöä hän ei ainakaan sanoin koskaan oikein osoittanut. Joskus teoin. Ehkä johtui hänen omista lähtökohdistaan ja lapsuudestaan.
Itsestäni tuli arka, herkkä ja hyvin empaattinen ihminen. Juu ja rakkaudesta olen ollut jo 15 vuotta yhdessä avomieheni kanssa.
Kaikissa ikäluokissa noita on, mutta usein seurausta lapsuudesta (=vanhemmista). Sodan jälkeen Suomi oli täynnä traumatisoituneita ihmisiä, mutta apua ei saanut joten sitä pahaa oloa purettiin usein mm väkivallalla ja päihteillä. Tämä tietysti koski perhettä ja lapsia, usein niitä suurten ikäluokkien jäseniä.
Tuntemani suurten ikäluokkien edustajat olivat tulleet rintamamiestiloilta jostain metsän keskeltä. Heidän vanhempansahan raivasivat näitä tiloja ja kituuttivat siellä yötä päivää töitä tehden. Lapsia oli kymmenkunta joka talossa. Ei siinä paljon herkkyys kasvanut, kun isä oli traumatisoitunut sodassa ja ehkä joku kranaatinsirpale selässä, mutta peltoa oli raivattava. Lapset heti, kun kynnelle kykenivät matkaan ja isommat pienempiä hoitamaan.
Oppikouluun olisi moni halunnut, mutta mistäpä sitä rahaa. Pojat pääsi metsureina tienaamaan leipää ja tytöt piioiksi ja kuka mihinkin.
Suuret ikäluokat ovat nyt n. 70 vuotiaita ja ei se heidän elämänsä niin helppoa lapsena ollut, että olisi sitä herkkyyttä ehditty kovin harjoitella. Onneksi nuoremmat sukupolvet ovat empaattisia ja osaavat syyttää heitä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat ainakin saaneet niskaansa sodan kokeneiden vanhempiensa traumat. Isovanhemmat olivat minua kohtaan mukavia, mutta tiedän että kaikki heistä eivät todellakaan olleet sitä lapsilleen. Tätä näytelmää on seurattu vuosia, kun vanhus on esittänyt myötätuntoisia ja huolehtivia kommentteja lapsestaan, mutta kyseistä lastaan kohti käyttäytyykin aivan eri tavalla. Tällainen sisarusten eriarvoisuus aiheutti myös sen, että osasta tuli ylikilttejä ja pompoteltavia, osasta muita jyrääviä mollaajia. Traumat ja opitut mallit sitten sysätään seuraavan sukupolven niskaan.
Juuri tämä, sodan kokeneiden vanhempien vaikutusta se pitkälti on. Veteraaneissa on paljon henkisesti haavoittuneita, alkoholisteja jne. ja monien perheessä ollaan sitten kärsitty tästä.
Ei unohdeta evakkojen traumoja. Niilläkin jotka eivät joutuneet rintamalle jäi trauma. Tästä on vain puhuttu vähän tai ei ollenkaan.
Toinen on köyhyys josta ei sikiä mitään hyvää. Suomi vaurastui oikeastaan vasta 80-luvulla. 50-70 luvulla Suomi oli vielä köyhä ja ankea maa. Pahimmat ajat olivat 40-60 lukujen aika.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat tottuneet patriarkaattisempaan yhteiskuntaan kuin huomattavasti heitä nuoremmat. Heillä on ollut myös luultavasti enemmän aikaa kiinnittää huomiota lapsiinsa kuin heidän omilla vanhemmillaan. Kasvatusmalli on peritty omasta lapsuudesta mutta aikaa siihen on enemmän. Eli myös aikaa tylyttää, ilkeillä, kyseenalaistaa jne. Jostain syystä siitä ei malteta luopua vaikka lapset muuttavat omilleen. Yksinasuva lapsi katsotaan olevaksi vanhempien vaikutusvallan alla, ja perheellinen on sitä alempaa sukupolvea. Molempien kohdalla voi sitten ylentää itsensä kun on vanhempaa sukupolvea.
Juurikin toisinpäin. Sota toi Suomeen armottomuuteen heikkoutta kohtaan ja yksin pärjäämisen pakon. Tämä yhdistyi jo sotaa edeltävään lohduttamattomuuden kulttuuriin.
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/suomalaisissa-edelleen-soda…
Mun äitin sisko oli sairaanhoitaja eläkkeellä. Minä oleen perinyt hyvänsydämen tai ainakiin näin koen. Se on yli satakilonen naiinen.