Kun sanotaan että 1% äideistä ei PYSTY imettämään...

Kyse on siitä, että Suomessa synnytyksen jälkeen kaikki keskittyvät vauvaan ja äiti jää taka-alalle. Ensin äiti vauvoineen sullotaan ahtaaseen huoneeseen pahimmillaan 5 muun äiti&vauvaparin kanssa. Joten se siitä stressittömyydestä ja riittävästä levosta, jotka ovat niin tärkeitä maidonerityksen kannalta. Kotiin päästessä saattaa pahimmillaan olla edessä uusi työmaa kun mies on elänyt kuin pellossa (kenties juhlinut varpajaisia) ja mahdolliset vanhemmat lapset vaativat äidin huomiota. Imetä siinä sitten rauhassa kun miljoonat muut kotityöt kaatuvat niskaan.



Mutta jos äidillä sattuu olemaan fiksu mies ja avuliaita läheisiä niin mikäs siinä. Näin ei kuitenkaan aina ole, isovanhemmat asuvat usein kaukana ja nuoret lapsiperheet ovat aika yksinäisiä vailla kunnon tukiverkkoja. Tuoreet isät vielä joutuvat niska limassa raatamaan töissä, jotta pk-seudun sikakalliit asumismenot tulisi katetuiksi. Niinpä sitä lepoa ei saa ja imetys tyssää siihen (älkää nyt sanoko, että imetettiinhän ennenvanhaankin, silloin lapsikuolleisuus oli hiukan toista luokkaa kuin tänä päivänä).



Kiinassa tuoreen äidin ei odoteta tekevän mitään imettämisen lisäksi ekan kuukauden synnytyksen jälkeen. Kotia ym. arkea pyörittävät sukulaiset tai tarkoitusta varten palkattu apuvoima. Varmaan imetys sujuisi itse kultakin paremmin noissa oloissa, vai mitä?

osittain juu...



mutta pakko sanoa :) että ennen vanhaan:



Isäntä oli töissä, äiti oli kotona 10 lapsen kanssa. Kotiin ei tullut lämmintä vettä, ei ollut mikroa tai oppikirjaa, ei pyykkikonetta eikä edes jääkaappia... Äidit tekivät kaiken yhdessä lasten ja isovanhempien kanssa. Hommaa on siinäkin ollut.



Kyllä se on helppo pelkkää ympäristöä syyttää kun itsekin voisi jotain tehdä asennoitumiselleen...



Mutta turha oikeastaan etsiä syitä ja jahkailla. Ne jotka haluavat imetykseen panostaa, he panostavat. Ja he jotka eivät halua stressata asialla ottavat esiin pullon. Se siitä! Nämä asiat eivät tee kenestäkään huonompaa...

Kyllä mä uskon että " jokainen" äiti yrittää imettää, mutta kun on kaikenlaista stressiä, ei voi pelkästään keskittyä vain imettämiseen, on hoidettava toiset lapsetkin, koti jne. Ja neuvolankin tuen kanssa on vähän niin ja näin, pienillä paikkakunnilla ei ole mitään imetystukiryhmiä tms.



Älkää enää jauhako tästä imetysasiasta - miettikää vaihteeksi jotain muuta:)

" liian helpolla periksi" , kun on huoli saako lapsi riittävästi ruokaa (ja syötetään esim. sellaista mielikuvaa, että jo pienen vauvan pitäisi alkaa nukkumaan usean tunnin jaksoja tyytyväisenä...). Itselläkin oli usko välillä koetuksella esikoisen kanssa ja vielä ne kuuluisat suvun rasitteet: kukaan lähipiirini naisista (äitini, siskoni ym.) eivät ole onnistuneet imettämään paria kuukautta pidempään.. " maito on loppunut" . No, olin raskausaikana hankkinut valtavasti tietoa imetyksestä ja päätin todella vakaasti yrittää kaikkeni, että imetys onnistuisi. Ja niinhän se sitten onnistui, 5kk täysimetystä ja kaiken kaikkiaan imetystä siihen saakka, kun lapsi oli 23kk! Mutta tosiaan, ensimmäisinä kuukausina se vaati kovasti töitä, hyvin tiheää imettämistä ja ei puhettakaan, että olisi saanut nukkua paria tuntia pidempään kerrallaan... Paineita lisäsi vielä se, että esikoisemme on rakenteeltaan hoikka lapsi ja on ollut sitä vauvasta lähtien... kontrollipunnituksissa jouduimme välillä käymään mutta siltikään en sortunut tutteliin, kun kasvoi ja kehittyi kuitenkin erinomaisesti sekä pysyi terveenä.



Nyt toinen lapsi tulossa ja yritän jälleen kaikkeni, että imetys onnistuisi. Mutta senkin tiedän, että imetyksetkään eivät ole samanlaisia ja toisen kohdalla voi tulla eteen vaikka minkälaisia uusia ongelmia...

Itse sanonkin aina että imetys onnistuu kun lykkäät vaan tissin vauvan suuhun ja annat imeä. Huokaiset ja ajattelet että nyt se vauva saa masun täyteen. Sillä selvä.



3 lasta imettänyt

Itse olen helpolla päässyt täysimettäjä mutta nähnyt sen huonommankin toteutuksen.



kaveri sai vauvan samoihin aikoihin ja meillä molemmilla oli vähän ongelmia siinä miten maitoa alkaa tulla. Itsellä meni 2 vkoa että se riitti pelkästään. Oma vauva lussutti tyytyväisenä semmoista tyhjää tissiä (sitä ihanaa IMUÄRSYTYSTÄ mitä sairaalassakin hoettiin) ja sai sieltä mitä sai ja pullosta loput. Kaverin vauva ei tuohon lähtenyt ollenkaan! Ruokaa piti saada heti ja kunnolla maha täyteen eikä mitään leikkejä. Huuto oli kova :)



Ja kaveri yritti ja yritti... oli pumput ja pullot ja kaikki härvelit mutta pumpulla se maito ei irronnut eikä noussut kunnolla ja vauva ei suostunut imemään. Kolme kuukautta sitä kikkailua jatkoivat ja sitten äiti antoi periksi, eikä ole varmaankaan yhtään katunut. Ikinä en menisi sanomaan että tämä äiti ei yrittänyt tarpeeksi!!



Tässä tapauksessa se maito varmaan " loppui" mutta jokainen vetää sen rajan itse että missä vaiheessa yrittämisestä on enemmän haittaa kun hyötyä.

Minulla oli ongelmana se kun maito suihkusi jo ennenkuin sai vauvan tissille. Toisessa rinnassa oli pakko olla maidon kerääjä ja sitä oli tyhjennettävä välillä. Etukäteen minulla oli tietoa liiasta maidon tulosta vain se, että ei pidä liika lypsää ettei maidon tulo lisäänny.

Mutta olisi pitänyt silti lypsää ennen imetystä kun tuntui että vauva ei saanut nieltyä samalla vaudilla kun mitä maitoa tuli.



Toisen kohdalla oli vähän helpompaa kun maitoa ei tullut ihan niin paljon ja tajusin lypsää enemmän.

Eli vaikka tietoa muutoin onkin saatavilla, se ainoa taho, jonka ihan työkseen pitäisi ohjata imetyksen onnistumisessa (jos äiti niin toivoo), antaa aivan käsittämättömiä neuvoja.

että imetyksestä ja siihen liittyvistä ongelmista ei kerrota tarpeeksi. Monet lopettavat heti kun vauva vähän kitiseekin rinnalla tai kun tulee esim. kausia, jolloin vauva tilaa maitoa lisää imemällä useammin.



En ole huomannut syyllistämistä, mutta valitettavaa on, että ne äidit, jotka imettämisen liian varhain lopettaa, ottavat kaikki neuvot (ei ole sama asia kuin syyllistäminen!) itseensä eivätkä suostu myöntämään, että itsessäkin on ollut jotain vikaa. Aina pitää keksiä joku (teko)syy ja yleensä se on että " maito loppui" .

Väitän, että jos imetysohjaus olisi kattavaa ja osaavat ihmiset sitä antaisivat, niin imetyskattavuuskin olisi aivan toista luokkaa.



Toisaalta meissä jäytää perusasenne: " kun varmuudeksi on vähän kielteinen imetystä kohtaan, niin sitten voi hyvällä omallatunnolla luovuttaa - noloa olisi jos oikeasti aikoisi onnistua imetyksessä, mutta sitten mokaisikin!"

rintamaitoa, vaikka pumppaamiseen meneekin paljon aikaa.

mutta niin vain omani jäivät lähes ilman imetystä. Pullosta saivat lypsettyä maitoa korvikkeen ohella 2,5 kk. Kaksoseni syntyivät keskosina, joten ei siinä paljoa imetelty. Lopullisesti maitoni loppui sairastamaani keuhkoputkentulehdukseen.

Itse ostin kolme purkkia nania kaappiin ja pari tuttipulloa, jo ennen lapsen syntymää. Purkkeja ei tarvittu ennen kuin lapsi oli 7kk vanha, mutta suosittelen todella niiden hankkimista.

Ainakin minua rauhoitti tieto siitä, että lapselta ei maito lopu, vaikka minun maidontulo olisikin loppunut.

Jos sillä ei olisi väliä, meillä ei olisi tissejä. Ei kukaan voi tosissaan väittää, että lehmänmaito olisi yhtä hyvää kuin äidinmaito..

Pointti onkin siinä, että terveydenhoitajan pitäisi pystyä kertomaa, ettei maito lopu yhtäkkiä, ja että maidontuotannon vähenemiseen vaikuttaa nimenomaan se pulloruokinta, sen sijaan että ilmoittavat vain että maito saattaa loppua.

Meidän sairaala ainakin yritti kaikin keinoin estää minun imetykseni. Tuputtivat lapselle pullomaitoa alhaisen verensokerin vuoksi enemmän, kuin mitä vauva pystyi pitämään sisällään. Ja pulloruokinnan jälkeen toivat vauvan takaisin ja sanoivat, että voithan sinä nyt yrittää imettää, jos haluat. Aivan kuin vauva siihen pullon päälle innostuisi rinnasta nykimään! Näin meni varmaan vuorokauden, kunnes aloin toipumaan synnytystokkurasta sen verran, että tajusin, että nämä sairaalan ämmät viis veisaavat mun imetyksestäni, kunhan saavat jonkin ohjekirjan mukaan vauvaa hoitaa ja hoitokaavakkeet täytettyä! Onneksi minä oon tällainen lehmä, joten maitoa alkoi tulla runsaasti heti, kun vain pääsin / otin itselleni oikeuden imettää. Se siitä imetysmyönteisyydestä Suomen sairaaloissa...

Mutta omassa tuttavapiirissäni jokainen, joka on vahvasti päättänyt imetyksessä onnistua, on onnistunut.



Siihen matkan varrelle on kuulunut tissiraivarit ja nälkäitkut yms.



Todella moni sanoo että maito loppuu kesken... Varmastikin joillakin saattaa loppua, mutta suurin osa johtuu siitä että ei malteta tarjota tyhjää rintaa jotta maitoa tulisi lisää. Maitohan lisääntyy sitä múkaan kun sille olisi tarvetta... ja tämä tarkoittaa että lapselle tarjotaan nälässä myös tyhjää rintaa jotta maidon tulo lisääntyisi.



Meillä poika itki nälkäänsä hirveällä huudolla ja minä olin jo antamassa korviketta kun tisseistä ei maitoa sillä hetkellä tullut... sitkeästi kuitenkin annoin tyhjää rintaa ja päivän jälkeen maitoa tuli taas runsaammin ja vauva sai tarvitsemansa määrän. Jos olisin antanut korviketta, oma maidon määrä ei olisi lisääntynyt, ja niin hiipuminen olisi mahdollisesti alkanut.



Toiset jaksaa ja toiset ei. Kenestäkään se ei tee huonompaa äitiä! Tärkeintä on että vauva saa asianmukaisen ravintonsa.



Pointti oli vaan se että maito ei lopu yleensä automaattisesti. Sen ylläpito vaatii vaan paljon työtä.

kiitos asialliseta keskustelusta. Kauhulla ajattelin jo että mut tuomitaan ja viedään ladon taakse kun tämmöisen aloituksen tein. Mutta kiva huomata että täällä voi herättää ihan asiallistakin keskustelua. =)



Olen itsekkin törmännyt siihen, että synnärillä antoivat vauvalle aika reilusti pullomaitoa, siis esikoisen kohdalla ja imetystä pidettiin aika toisarvoisena juttuna. Kuopus sen sijaan ei pulloa huolinut ja " asui" tissillä ekat 3vrk ennenkuin maitoa alkoi nousta kunnolla. Kummatkin lapset on syntynyt sektiolla ja ehkä juuri sen takia maitoa " tuputettin" niin herkästi. Tiedä noista...

...

Meillä poika itki nälkäänsä hirveällä huudolla ja minä olin jo antamassa korviketta kun tisseistä ei maitoa sillä hetkellä tullut... sitkeästi kuitenkin annoin tyhjää rintaa ja päivän jälkeen maitoa tuli taas runsaammin ja vauva sai tarvitsemansa määrän. Jos olisin antanut korviketta, oma maidon määrä ei olisi lisääntynyt, ja niin hiipuminen olisi mahdollisesti alkanut.

...



Lasta huudatetaan nälässä ja ajatellaan sen olevan lapsen parhaaksi.

Minä antaisin vastaavassa tilanteessa korviketta, jotta saisin lapseni ruokittua ja tämän jälkeen koittaisin pumpata maitoa, maidontulon lisäämiseksi.

Myönnän, minun on helppo sanoa näin, koska maidontulo oli hyvin runsasta ja imetys sujui alusta alkaen hyvin.

Ei tietysti kaikilla, mutta mulla se vaatii sen, että syön koko ajan. Ja ihan jatkuva syöminen käy kyllä jo työstä. Riittävää juomista mainostetaan kyllä kovasti, mutta tuosta syömisestä ei pidetä niin kovaa meteliä. Ilmeisesti se on enemmän tällaisten pikkuisten ihmisten ongelma.