Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono suhde jota luulit hyväksi, kokemuksia
16.06.2019 |
Olis mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia parisuhteista joita luuli siihen aikaan hyväksi, mutta myöhemmin eron jälkeen tajunnut että se olikin kaikkea muuta.
esim. mun parisuhde tuntui silloin ihan normaalilta ja hyvältä vaikka voin tosi pahoin, ja myöhemmin pala palalta oon huomannut että se oli tosi alistava ja narsistinenkin. Toinen määräsi, ja kaikki mitä tein oli väärin. Muille esitettiin kuitenkin niin hauskaa ja huomaavaista ja kotona ovet paukku ja mä itkin.
Kommenttialue vapaa, kokemuksia? Mille olet ollut sokea, ja mikä sinut sai lopulta huomaamaan ettei kaikki ole ok ja lähtemään suhteesta? Aihe siksi että läheltä olen kuullut ikäviä tarinoita, ja mietin onko helposti niin että varsinkin nuorena kun alottaa suhteen niin hyväksyy huonoa kohtelua, eikä esim henkistä väkivaltaa tunnista? Kun ei ns. "tiedä paremmasta", ei tiedä vielä suhteista, ja jos ei ole kotona saanut tervettä kuvaa tasapainoisesta parisuhteesta. Ei tunnista rahalla kiristämistä, tai sitä kun toinen kiukuttelee tai on jostain pahalla päällä aina kun itse pitäisi lähteä kavereiden kanssa jonnekin,ja sitten harvemmin näkee omia kavereitaan. Tai pitää ihan normaalina että toinen tekee omia hommeleita ja itse odottaa kiltisti, ja kaikki aikataulut menee sen toisen mukaan.
Kommentit (6)
Joo toi pilkkaaminen. Miten suhteen alussa sitä on niin että "kylläpä se sanoo mua hölmöksi niin hauskasti" , mutta kun sitä vuosia kuuntelee niin huomaa ettei se olekaan yhtään hauskaa. Itsetuntoki menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi, jolle nyt vasta jälkikäteen valjennut, että se mitä pidin hyvänä suhteena olikin ihan sairas.
Manipulointi ja huonosti kohtelu alkoi pikku hiljaa. Hyväksyin asian kerrallaan ja jollain tavalla alistuin vähitellen kaikkeen. Käytöstä voisi verrata vaikka jonkinlaiseen virvelöintiin, kun olin koukussa niin en ollut kiinnostava ja kun olin irroittamassa otettani niin tarjottiin uutta parempaa syöttiä ja minua pidettiin siiman jatkeena. Silloin olin ihana, rakastettava ja kiinnostava, mies jaksoi panostaa suhteeseemme.
Kuitenkin koko suhteen ajan koin riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita. Mies tuijotteli muita naisia avoimesti ja sain jopa jumppaohjeita vartaloni kunnossa pitämiseksi. Vaikka olin miestä melkein 10 vuotta nuorempi ja ihan hoikka varreltani niin tuntui, etten kelpaa omana itsenäni. Yritin aina olla enemmän ja parempi, että kelpaisin miehelleni. Rakastuneena hölmönä halusin olla hänelle mahdollisimman mieleinen.
Mies suunnitteli omat menot ja harrastuksensa. Hänen omat jutut olivat ne tärkeimmät ja kaverit olivat toiseksi tärkeimmät, sitten tulin minä. Hyväksyin tämänkin. Tuntui, ettei minun toiveilla ja meidän yhteisilla jutuilla ole niin merkitystä. Miehen harrastukset olivat ykkössijalla.
Mies oli sosiaalisesti lahjakas ja hänellä oli laaja tuttavapiiri. Lisäksi kivannäköinen ja erittäin karismaattinen. Ulospäin hän esitti aina mukavaa ja empaattista, mutta vasta jälkikäteen olen tajunnut, että kaikki tämä oli teatteria.
Suhde päättyi miehen salasuhteeseen, josta ulkopuolinen toi minulle viestin. Koin melkoisen romahduksen, sillä olin luottanut mieheen kuin vuoreen. Siihen asti pidin elämääni hyvänä ja onnellisena.
Nyt jälkikäteen psykologin avulla olen oivaltanut, että suhteessamme oli tosi paljon pielessä. Elin vain miestä ja miehen tarpeita varten. Hyväksyin ja alistuin sellaiseen käytökseen, joka ei ole rakastavaa. Läheisriippuvaisuutta minun puolelta siis.
Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä suhteesta tähän itsekeskeisyyden ilmentymään. Mies oli jo kuitenkin pitkälle yli 50 vuotias, joten lapsellinen käytös ei selity nuoruudella, vaan todennäköisemmin jollain pers.häiriö diagnoosilla.
Tosiaan tässä suhteessa ollessani en nähnyt metsää puilta lainkaan. Näin jälkiviisaana, kun silmäni ovat auenneet ja rakkaus laimennut, olen oivaltanut, että olin melkoisen ahdistunut ja masentunutkin, mutta pistin tuolloin kaiken oireilun työstressin ja väsymyksen piikkiin.
Tuosta alusta tuli heti mieleen se että nuorena on tyypillisempää olla tuollaisessa suhteessa. Mietitkin samaa.
Rakastuin ulkomaalaiseen mieheen, keski-ikäisenä naisena. Uskoin tyhmänä oikean rakkauden osuneen kohdalleni. Yhteenmuuton jälkeen mies ei viihtynyt kotona, vietti kaikki aikansa muualla. Hän jäi kiinni erään tuttavan toimesta. Halusi minulta vain asunnon, kelan tuet ja ilmaisen taloudenhoitajan. Kunnes lähti toisen matkaan. Olkaa varovaisia naiset.
Entä mitä jos näkee sivusta että ystävä on sellaisessa parisuhteessa joka näyttää epäilyttävältä. Ystävä sanoo että on hyvä suhde mutta kaikessa mennään sen ystävän seurustelukumppanin mukaan.
Mutta mitä voi tehdä jos esim selvästi näkisi että ystävän parisuhteessa on henkistä väkivaltaa ja ystävällä vaaleanpunaiset lasit silmillä nii sanotusti. Voiko siinä sanoa tai tehdä mitään?
(Ei ole kyse mustasukkaisuudesta kun ystävällä on joku ja haluaa mustamaalata sitä, eikä tarkoitus ole sekaantua muiden asioihin.)
Alue: Aihe vapaa
Kokemusta on. Suhde alkoi, kun olin 17v ja yhdessä yli 20v. Hyväksikäytetty olo jälkeen päin. Kieli pitkällä aina odotin, että exällä olisi aikaa minullekin. Yritin miellyttää maksamalla ison osan laskuista. Tein kaikki kotityöt, hoisin lapset. Jälkeen kun ajattelee niin mieshän pilkkasi. Pientä pilkkaa oli jo suhteen alussa, kun tarkemmin ajattelee. . Fyysistä kosketusta ei viimeisinä vuosina ollut, kun ex ei halunnut. Kieltäytyi kaikesta yhteisestä ajasta mitä ehdotin. Kelpasin lasku maksajaksi ja kodinhoitajaksi, en muuhun. Suhteen lopussa ymmärsin ettei tämä ole hyvä suhde. Kateellisena kuuntelin tuttujen perhelomista ja parisuhde ajasta. Meillä ei sellaisia ollut.
Nyt on uusi suhde ja miehen kanssa on tehty yhdessä vaikka mitä. Ihan arkisia asioita eli mökkeilyä, kalastusta, hotelliöitä, konsertteja. Exän kanssa ei koskaan yövytty hotellissa eikä käyty missä reissuissa, kun tuo ei halunnut. Kuljin lasten kanssa vain keskenämme.