Kertokaa minkälainen fiilis on kun haluaa saada lapsen?

Minulle se lapsen tahtominen oli ehkä enemmän mieheen liittyvä juttu. Toki olin ajatellut muutenkin, että haluan perheen (sen kummemmin asiaa analysoimatta), mutta vasta mieheni tavattuani tilanne jotenkin konkretisoitui, että tässä on se mies jonka kanssa haluan lapsen. Mistään vauvakuumeesta ei ollut tietoakaan, mutta miehen kanssa halusin naimisiin ja lapsen. Ei minulla ollut mitään käsitystä siitä millaista elämä lapsen kanssa olisi, olen positiivisesti yllättynyt miten mukavaa on ollut. 

Minulla toimii kuukautiskierto normaalisti (kuparikierukka), haluan seksiä usein eli sulupuolivietti on vahva, ikääkin vielä ihN sopivasti eli 27v, mutta en halua lapsia enkä ole ikinä kokenut vauvakuumetta. Sinänsä kiihottava ajatus että mies pistelisi minut paksuksi, mutta järjellä ajateltuna hirveää. Raskaus, synnytys ja lapsi ei tunnu ollenkaan houkuttelevalta vaikka lisääntyminen tavallaan tuntuukin.

Eli minuakin kiinnostaisi tarkemmat kuvailut siitä halusta saada nimenomaan lapsi eikä siemennestettä sisäänsä :D

Vierailija kirjoitti:

Ootteko tahtonut lemmikkiä, autoa, uutta asuntoa? Sitä samaa tahtomista se on, kohde vaan on eri.

Ymmärrän että se on tahtomista ja itseltäni se tahto puuttuu, siksi en lasta hanki. Mutta koitan nyt siis analysoida että mitä se lapsen tahtominen on. Jos haluan uuden asunnon niin luultavasti nykyinen on liian pieni. Jos haluan uuden auton niin vanha on varmaankin ajettu loppuun. Jos haluan juoda paljon viinaa niin haluan tulla humalaan jne. Mutta mitä siinä lapsen ja perheen hankintafiiliksessä oikein perimmiltään tuntee? Mikä on se liikkeelle laittava voima jota tuntee syvällä sisimmässään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko tahtonut lemmikkiä, autoa, uutta asuntoa? Sitä samaa tahtomista se on, kohde vaan on eri.

Ymmärrän että se on tahtomista ja itseltäni se tahto puuttuu, siksi en lasta hanki. Mutta koitan nyt siis analysoida että mitä se lapsen tahtominen on. Jos haluan uuden asunnon niin luultavasti nykyinen on liian pieni. Jos haluan uuden auton niin vanha on varmaankin ajettu loppuun. Jos haluan juoda paljon viinaa niin haluan tulla humalaan jne. Mutta mitä siinä lapsen ja perheen hankintafiiliksessä oikein perimmiltään tuntee? Mikä on se liikkeelle laittava voima jota tuntee syvällä sisimmässään?

Ap

Mulla ainakin se ajatus, että haluan perheen (kuten tuolla ekalla sivulla sanoin). En kokenut, että minä ja mieheni olimme perhe, me olimme pariskunta. Mulla oli sellainen kokemus, että haluan lisää porukkaa.

Eihän kukaan tiedä millaista se lapsiarki oikeesti on. Sitä haluaa vaan omaa mielikuvaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku sanoa, miksi eniten peukutuksia on saanut viesti, jossa kerrotaan, että katuu lasta? Mielenkiintoinen ilmiö.

Täällä on todella paljon veloja... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku sanoa, miksi eniten peukutuksia on saanut viesti, jossa kerrotaan, että katuu lasta? Mielenkiintoinen ilmiö.

Täällä on todella paljon veloja... 

Ei kai se, että on vapaaehtoisesti lapseton, tarkoita sitä, että olisi mielissään, jos joku muu katuu lasten hankkimista?

Minulla ei ole vauvakuumetta, mutta nyt on päällä perhekuume. Haluaisin lisääntyä mieheni kanssa. Vauvat ei kiinnosta, mutta haluaisin tehdä kaikkea mukavaa perheenä isompien lasten/nuorten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko tahtonut lemmikkiä, autoa, uutta asuntoa? Sitä samaa tahtomista se on, kohde vaan on eri.

Ymmärrän että se on tahtomista ja itseltäni se tahto puuttuu, siksi en lasta hanki. Mutta koitan nyt siis analysoida että mitä se lapsen tahtominen on. Jos haluan uuden asunnon niin luultavasti nykyinen on liian pieni. Jos haluan uuden auton niin vanha on varmaankin ajettu loppuun. Jos haluan juoda paljon viinaa niin haluan tulla humalaan jne. Mutta mitä siinä lapsen ja perheen hankintafiiliksessä oikein perimmiltään tuntee? Mikä on se liikkeelle laittava voima jota tuntee syvällä sisimmässään?

Ap

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta itselläni on sellainen tunne, että haluan elämääni jotain syvempää merkitystä kuin minä ja mun harrastukset. Omat menot on kivoja, on kiva joskus ostaa jotain uutta, mutta eihän se oo hautaan asti henkisesti tyydyttävää.

Ensimmäisen lapsen kohdalla kyseessä oli ehkä enemmän järkipäätös, ei mitään hirveätä kuumeilua. Sitä oli kuitenkin pitkään mieltänyt lapset kuuluvaksi tulevaisuudensuunnitelmiin, halusi kokea sen osan elämää ja kiinnosti tietää, miltä se tuntuisi.

Toisen kohdalla taas oli selvemmin vauvakuumetta minulla ilmassa, mies oli pitkään vastahankainen ja sitä ehti pyörittelemään mielessään, miten ihana olisi kokea kaikki raskaus, yölliset imetykset, sylittelyt jne uudelleen. Vauvatarvikkeista oli vaikea luopua, kun ajatteli, että josko niitä kuitenkin kohta tarvittaisiin. Lisäksi myös tulevaisuudenvisioissa oli aina mukana toinenkin lapsi, vaikka perhe sillä hetkellä tuntui kokonaiselta, kuvitelmissa oli tilaa toisellekin. Nyt se toinen on tulossa ja ainakin tällä hetkellä olen varautunut siihen, että nämä potkut, muljaukset, närästykset ja kivut tulevat olemaan viimeisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko tahtonut lemmikkiä, autoa, uutta asuntoa? Sitä samaa tahtomista se on, kohde vaan on eri.

Ymmärrän että se on tahtomista ja itseltäni se tahto puuttuu, siksi en lasta hanki. Mutta koitan nyt siis analysoida että mitä se lapsen tahtominen on. Jos haluan uuden asunnon niin luultavasti nykyinen on liian pieni. Jos haluan uuden auton niin vanha on varmaankin ajettu loppuun. Jos haluan juoda paljon viinaa niin haluan tulla humalaan jne. Mutta mitä siinä lapsen ja perheen hankintafiiliksessä oikein perimmiltään tuntee? Mikä on se liikkeelle laittava voima jota tuntee syvällä sisimmässään?

Ap

Halu siirtyä parisuhteessa seuraavalle tasolle eli halu perustaa perhe.