Ollaan pidetty 9 vuotta yhteyttä kummilapseemme
Yksipuolisesti. Kyläilty. Pyydetty häntä retkille. Annettu lahjoja. Annettu rahaa. Soitettu Skypellä, soitettu puhelimella jätetty ääniviestejä.
Vuosi sitten lopetimme tämän yksipuolisen yhteydenpidon, joka oli viikoittaista.
Sen jälkeen emme ole kuulleet lapsesta tai hänen perheestään kertaakaan.
En tiedä kumpi on järkyttävämpää, yksipuolinen yhteydenpito vai se että he/ hän eivät koskaan ota meihin yhteyttä.
Todella pahalta tuntuu lapsen puolesta! Mutta vanhemmat ovat avainasemassa.
Minua itseäni opetettiin paljon pienempänä (6v) soittamaan kummitädille. Myös kävin lapsena kylässä. Pitkiäkin matkoja.
Kommentit (7)
Ihan kauheaa! Sydän särkyy. Mutta ei tosiaan kannata olla lahja-automaattina. Kun ei kiinnosta yhteydenpito niin ei kiinnosta.
Me ollaan kummilapsiin yhteydessä noin pari kertaa vuodessa ja välit on ihan ok. Miksi pitää stressata yhteydenpidolla?
Olette olleet yksipuolisesti yhteydessä viikottain? Noin tiheä yhteydenpito kuulostaa aika ahdistavalta. Miksi olette niin tiheästi yrittäneet olla yhteyksissä? Millaiset välit teillä on kummilapsen vanhempiin?
Tuota tuota, viikottainen yhteydenpito kuullostaa aika rankalta ja erikoiseltakin. Omat kummilapset asuu samassa kaupungissa, välillä nähdään oikeasti viikottain, kun sattuu menot sopivasti, välillä on parikin kuukautta ettei nähdä tai olla yhteyksissä kummemmin. Tilanteen mukaan siis. Jos jonkun lapseni kummi olisi viikottain yhteydessä jatkuvalla syötöllä, kokisin tilanteen todennäköisesti ahdistavaksi ja jos yhteydenpito loppuisi, olisin varmaan lähinnä kiitollinen.
Eri asia on se, kun ystävien kanssa viesteillän usein, heistä osa on lapsieni kummeja ja ollaan muuten yhteyksissä, ei lapsen tai kummiuden puitteissa pelkästään.
Miksi viikottainen yhteydenpito?
Mua rasittais todella paljon jos joka viikko olis joku ottamas yhteyttä.
Mietin mitä ne vanhemmat selittää
Tälle lapselle, miksei hän saa olla yhteydessä kummeihinsa?