Tää on just tätä!! Nimittäin kaupungin vuokrataloissa asuminen!

Bileiden äänet ei kantaudu naapuriin. Oikein mukavaa.

Ei täällä vaan, vaikka kaupungin vuokratalossa asunkin :)

Kyllä suurinosa meidän talossa on työssäkäyviä. Sitten on eläkeläisiä ja hoitovapaalla olevia.



Talo sijaitsee vielä upealla paikalla, en voi valittaa kaupungin asunnossa asumistani, vuokrakin on edullinen.

muuten vaan työtön tms. Ja sitte minä ja pari muuta, jotka vauvojen kanssa kotona.

Mut kyllä se on tässäki asunnossa niin, että jokanen bile-ääni kuuluu ja kovaa, eikä kukaan paljo koita hiljentää menoa. Ja joka helvetin ilta samat perheriidat jne... Koita sitte tässä lasta kasvattaa... Onneks ei vielä tajuu, ehkä pääsen muuttamaan ennen ku lapsi on vuoden ikänen.

mutta mua ei saisi ikinä asumaan kaupungin vuokrataloon. Onneksi on varaa asua omakotitalossa :)

Kolmessa eri asunnossa ollaan asuttu. Missään niistä ei ole ollut koskaan minkäänlaista valittamista. Ihan tavallista työssäkäyvää porukkaa asu ja vieläpä jopa ihan mukavia ihmisiä.

Samassa kunnan vuokra-asunnossa ollaan asuttu jo 20 vuota. Meitä ei saisi täältä mihinkään lähtemään, on mukavat naapurit ja talo kivalla paikalla, huolto pelaa ja sitä rataa.

kannattaakin olettaa, että kaikki muutkin suomen sadat tuhannet kaupunkien kerrostaloissa asuvat ovat työttömiä, juoppoja jne. O se ihanaa, että äitini asuu yksityisen kerrostalossa VUOKRALLA ja me ihan omassa KERROSTALO asunnossa. PAKKOHAN meidän on muuttaa omakotitaloon, koska kaikki AKATEEMISET asuu isoissa OMAKOTITALOISSA vaikka ei tahtoisikaan jne. Miten ihmeessä joku voi ajatella jotakuinkin noin typerästi?

Suurin osa ihmisistä oli yritteliästä ja työteliästä väkeä. Viimeisenä kesänä sinne muutti perhe, missä oli kaksi oikein pahasuista tyttöä. Äiti taisi olla alkoholisti. He pilasivat koko taloyhtiön ilmapiirin. Muut lapset eivät enää uskaltaneet leikkiä pihalla ilman aikuista, koska nämä lapset kiusasivat ennen asuneita lapsia. Lisäksi heidän suustaan kuului paljon v-sanaa. Tätä perhettä ennen ei ollut ongelmia niissä asunnoissa.

Mistään ei kuulu mitään !! toisin kuin muissa ns. hyvissä vuokrayhtiöissä.

En tietenkään sanonu, että näin on jokasessa kerrostalossa...

Mulla on vaan käyny nyt tosi huono tsäkä tän kaa. Tekis mieli muuttaa, mut pelkään, et muut ois samanlaisia. Ärsyttää, ku ekat 4kk huus vauva kokoajan yötä päivää, mut kun ei enää sitä kuule, niin nyt kuulee taas naapurien melut -ja unet jää taas...

Kunhan vaan pääsis muuttaa...

Meillä ihan sama. Keskellä yötä soitellaan kelloa, " kaverit on kadoksissa" . Ollaan niin päissään päivästä toiseen, ettei ees muista missä juoppokaverit asuu...



-5

Meidän uusiin taloihin muutti kaikki työssäkäyvät ja perheenäidit. Ei somaleita jne..

Onhan noita slummialueita ja taloja.

Rakennusprojektin ajan joudutaan asumaan kaupungin kämpässä, eikä tosiaan oo mitään herkkua. Onneksi enää n. 2 kk tätä bilehelvettiä jäljellä! Pääsee oman talon rauhaan : )

Pihallamme oli paljon lapsia, puolet turkkilaisia tai intialaisia.

Jokaisen ystäväni vanhemmat viettivät päivänsä lähibaarissa ja kesäisin pihalla grillaten ja juoden.

Jokunen oli töissä, mutta eihän se alkoholin käyttöä estänyt.

Tutustuimme korttelin juoppoihin, jotka muistan kaikki vieläkin kun kävelevät vastaan. Osa on kuollut, jotakin surinkin.

Bileitä oli joka viikonloppu, ja ainakin kerran kuussa rapun lasit hajotettiin ja narkkarit makoilivat rapussa.



Viihdyin siellä silti oikein hyvin (kaikkeen sopeutuu), mutta omia lapsiani en sinne veisi.

Se olikin kaupunkimme pahamaineisin alue (yh-äitini ei muualle silloin päässyt).

Nykyään parempi.

ERään kunnon perheen teinityttö piti bileet. Kävin heittämässä porukan pellolle ja äiti oli kiitollinen:)



Meillä kolme rappua, eikä taida olla yhtään työtöntä. Yksi sairaseläkkeellä, hoitovapaalla olevia ja opiskelijoita löytyy. Minä, yläkertalainen sekä alakertalainen akateemisia. Ihan hyvin viihdytään keskustan kupeessa, ratikkamatkan päässä. Silti oma asunto joskus haaveissa.

ja oikein rauhallista on. Naapurissa asuu eläkelläisiä,yksi lapsiperhe ja yksi keski-ikäinen pariskunta.

ehdottomasti kielletty ja sanomista tulee, jos joku teinikolli edes hiippailee kaljapullo kädessä pihan poikki.

on yleismeininki. Jos suurin osa kunnon porukkaan, niin häiriöt saadaan pikaisesti yhteistoiminnalla kuriin. Jos taas suuri osa jotain työtöntä alkoholistisakkia luonnollisesti vaikeampaa kun ei ketään nappaa. Meidän korttelia oli joskus ennen kuin muutettiin terrorisoinut joku mustalaissakki. Kolme varoitusta hankittiin ja poppoo oli puolen vuoden jälkeen pihalla. Kärsimystä tietty sekin aika, mutta kyllä jos porukka puhaltaa yhteen hiileen, niin häiriköijät toivotetaan hevon kuuseen.

Mä taidan olla ainoa kotona oleva ihminen päivisin tässä talossa. Kaikki muut ovat töissä ja me olemme tämän talon ainoa (pikku-)lapsiperhe. Naapuritaloissa enemmän lapsiperheitä.