Eskaritytön käytös
Kaipaan vertaistukea ja kommentteja 5 v. eskaria syksyllä aloittavan tytön rasittavaan käytökseen. Päiväkodissa käyttäytyy ja pärjää hyvin mutta kotona kerjää huomiota negatiivisen kautta. Kiusaa koiraa, haukkuu, mököttää, vaatii jatkuvaa huomiota ja on kyllä sosiaalinen tyyppi muutenkin. Ainoana lapsena tietysti myös saanut huomiota toisella tavalla kuin suuremmassa perheessä. Tuntuu ihmeelliseltä uhmalta tässä iässä, ihan kuin tyttö olisi taantunut 2 vuotiaan tasolle, kivoissa yhteisissä tekemisissäkin keskittyy negatiiviseen ja aikuisten määräilyyn niin että pilaa hetket myös itseltään.
Varsinaisia rangaistuksia ei ole käytössä, tilanteissa kielletään ja selitetään. Tyttö on erittäin kovapintainen eli ei paljon tunnu hetkauttavan, ei välitä menetyksistä eli kiristäminen ei myöskään toimi ainakaan tässä ikävaiheessa. Kuria on mutta sen tehoamattomuus kummastuttaa vähitellen. Valtava huomionhakeminen on ihmeellistä, tyttö häiriköi aikuisten välistä keskustelua vaikka tavaroita yhteen hakkaamalla ja keskeyttää aikuisen keskittymisen omaan asiaansa alle minuutissa. Ja kyse ei siis ole mistään erityislapsesta vaan päinvastoin, kaikki palaute esim päiväkodista on erittäin positiivista. Myös vieraat saavat osansa, lasta pienestä asti mielistelemään tottunut mummo saa osakseen jo niin kylmää kyytiä että vierailut ovat kaikille kiusallisia.
Vanhempana olen tietenkin väsynyt tilanteeseen mutta jaksan kyllä lapsen vaiheita vaikka maailman tappiin asti, lähinnä harmittaa että lapsella itsellään on kurjaa ja elämänvaihe turhaa vääntöä ja saarnaamista täynnä vaikka itse näkisin tilanteissa pelkkiä hienoja mahdollisuuksia.
Kommentit ja kokemukset tervetulleita.
Kommentit (11)
Kiitos kommentista! Meillä myös seinäkalenteri käytössä josta rastitetaan päiviä yli ja yritetään pysyä päivistä kärryillä.
Miten lasta kannattaisi tällaisen jännittävän elämänmuutoksen kohdalla tukea, en voi kuitenkaan hyväksyä alati huononevaa käytöstä ja levottomuutta vaan siihen on pakko puuttua vaikkei puuttuminen sitten menisikään perille.
Palkitset, iloitset ja kannustat hyvästä käytöksestä. Eli ainakin hetken aikaa et sivuuta sitä vain tavallisena, normaalina käytöksenä. Sen sijaan kiukut yms. ohitat nopeasti todeten vain ykskantaan, että "tuo ei ole kivaa, lopeta". Ja sitten suhteettoman mahtavat kiitokset kaikista tilanteista, jotka menevät hyvin. Vahvistat näin hyviä käytösmalleja.
Halaa
Rakasta
Selitä
Toinen uhma iski.
Eskariuhma.
Meillekin iski, mun nähdäkseni ikäkausijuttu eikä niinkään eskariin liittyvä.
Enää ei olla ihan pieniä, vaikka sitten taas ollaankin. Anna olla vauva silloin kun on tarvetta ja anna vastuuta ja vapauksia myös jos tuntuvat sopivan lapselle.
Ihan normaali kehitysvaihe, kuuluu ikään.
Tiukat rajat, joista ei luisteta
Jäähypenkki huonosta käytöksestä
Vierailija kirjoitti:
Palkitset, iloitset ja kannustat hyvästä käytöksestä. Eli ainakin hetken aikaa et sivuuta sitä vain tavallisena, normaalina käytöksenä. Sen sijaan kiukut yms. ohitat nopeasti todeten vain ykskantaan, että "tuo ei ole kivaa, lopeta". Ja sitten suhteettoman mahtavat kiitokset kaikista tilanteista, jotka menevät hyvin. Vahvistat näin hyviä käytösmalleja.
Tavallaan hyvä, jos lapsi on koira.
Mutta lapsi ei ole koira.
Kohtuuttomankin tuntuisten fiilisten todesta ottaminen kuuluu vanhemmuuteen. Huonon käytöksen hyväksyminen ja mahdollistaminen tietenkään ei, mutta tunteiden sanoittaminen ja hyväksyminen ei automaattisesti johda reaktioiden hyväksymiseen ja vahvistamiseen.
Tuomitse toiminta, älä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Palkitset, iloitset ja kannustat hyvästä käytöksestä. Eli ainakin hetken aikaa et sivuuta sitä vain tavallisena, normaalina käytöksenä. Sen sijaan kiukut yms. ohitat nopeasti todeten vain ykskantaan, että "tuo ei ole kivaa, lopeta". Ja sitten suhteettoman mahtavat kiitokset kaikista tilanteista, jotka menevät hyvin. Vahvistat näin hyviä käytösmalleja.
Suhteettoman mahtavat kiitokset?
😂
Lasta jännittää tuleva eskari. Hänen ajantajunsa ei vielä pysty ymmärtämään, kuinka pitkä aika siihen vielä on, joten koko kesä voi mennä jännittäessä. Meillä helpotti se, kun näytin seinäkalenterista, kuinka monta päivää eskarin alkuun on vielä aikaa.