Pitäisikö erota?

Olemme olleet parisuhteessa 4v jossa alku oli todella hienoa aikaa, naurettiin paljon yhdessä ja kumpikin tuntui löytäneensä viimein sen oikean. Ikää meillä on yli 40v. Meillä ei ole yhteisiä lapsia.

Nyt kuitenkin tuntuu että suhteessa on paljon vaikeita asioita.

Mies juo joka viikonloppu (tätä ollut aina) joka on alkanut häiritsemään. Välillä menee vain muutama olut, useimmiten se on n 10kpl iltaisin. Hänen käyttäyminen on useimmiten rauhallista ja rentoa mutta välillä myös purkaa pahaa oloaan juomisen yhteydessä. Muutamia kertoja on sammunut vaatteet päällä lattialle, rappusille tai sänkyyn. Kun pyydän vähentämään, saan vastaukseksi: jos nainen nalkuttaa juomisesta, mies alkaa entistä enemmän juomaan tai että kyllä miehen täytyy saada rentoutua ja ottaa "muutama" olut, en saa olla niin tiukkapipoinen.

Hän myös valehtelee usein ja tuntuu ettei hän edes itse huomaan sitä, vaan on ns päivittäinen tapa. Asiat voi olla pieniä mutta voi myös valehdella että en ole käynyt eilen baarissa vaikka olikin. Tai en ole kuullut asiasta aikaisemmin vaikka olikin. On valehdellut raha-asioista, menneisyydestään tiettyjä juttuja ja nyt myös selvisi että hänellä on töissä naispuoleisen kaverin kanssa ollut viestittelyä ja soittelua (vakuutti että vain työasioissa) jonka salasi monta kuukautta. Sanoi, ettei uskaltanut kertoa koska ajatteli etten hyväksy vaikka on vaan ystävä. Perusteena, että töissä on vakaavaa työpaikkakiusaamista ym. ja tämä nainen on uusi ryhmässä...

Mies myös haukkuu minua usein kun suuttuu. Saan kuulla olevani tyhmä, idiootti, "eikö mee jakeluun", pumpulissa kasvanut, k...ipää ym. Eikä hän koskaan ole pahoillaan näistä sanoista vaan on osa kommunikointia.

Kerran hän on ottanut minua käsivarsista myös niin lujaa kiinni (humalassa) että minulle tuli mustelmia ja "heitti" sängylle kun seisoin siinä vieressä. Aluksi ei ollut pahoillaan mutta jälkeen on pyytänyt anteeksi.

Tämän tilanteen jälkeen olemme olleet etäällä toisistamme ja olen miettinyt eroa. Elämä kuitenkin tuntuu kovin tyhjältä ilman häntä ja tuntuu etten pääse irti. Hän osaa olla puhelimessa todella viehättävä, puhuu pään pyörryksiin kuinka asiat paranee ja tuntuu että menen helposti siihen mukaan. Mutta kuitenkaan hän ei ole ollut valmis muuttamaan omassa toiminnassaan mitään vaan lähinnä että minun pitää alkaa ottamaan elämää rennommin eikä valittaa "joka asiasta"... Meillä on tottakai myös hyviä hetkiä ja yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jotka taas tuo hyvää.

Mitä teen? Jatkanko suhdetta vai olisiko parempi vaan erota?