Mistä tietää, ettei asioita voi saada toimimaan parisuhteessa? Mistä tietää kannattaako yrittää?
Menneisyydessä on ollut ongelmia jotka johtaneet eroon, mutta osapuolet rakastavat toisiaan vielä. Suhteessa moni asia meni mönkään, mutta ehkä uusi yritys toimisi? Eihän menneisyys määritä tulevaa jos virheistä oppii. Suhde oli todella raskas, mutta moni asia on muuttunut.
Miten kyseisen asian voi edes päättää? Mistä tietää kannattaako yrittää, jos kumpikaan ei tiedä tai uskalla peloissaan siitä, ettei se sitten toimi toisellakaan kerralla?
Kommentit (19)
Yrittää kannattaa monesti mutta pääsääntönä rinnalla kannattaa pitää, että yleensä vain itseä vo muuttaa, eikä pakottaa toista muuttumaan.
Onko jompikumpi muuttunut niin, että niitä samoja ongelmia ei enää tule? Jos ei, lopputulos on luultavasti sama.
Niin, mitä asioita voi saada toimimaan ja mitä ei?
Tuo on tärkeä pointti, että jokainen voi muuttaa vain itseään. Eli silloin parisuhde ei tule koskaan toimimaan, jos jompi kumpi ajattelee olevansa ehdottomasti oikeassa. Asiat voi saada toimimaan, jos on suostuvainen asettumaan toisen saappaisiin.
Ajattelen myös, että parisuhde toimii, jos eläisi autiolla saarella onnellisina. Eli silloin kaikki olisi hyvin, jos voisi vain olla kaksistaan. Se kertoo, että parisuhteessa ei ole vikaa, vaan ulkopuoliset voimat aiheuttavat ongelmia. Mutta jos ei tämä toimisi, sitten ongelma on parisuhteessa.
Lisäksi pitää muistaa, että on viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Kun nämä erottaa, niin sitten voi jatkaa analyysia edelleen ja miettiä, minkä asian eteen voi mitäkin tehdä. Tai voiko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa parisuhteet ovat helppoja ja vaivattomia. Siinä vaiheessa, kun homma menee yrittämiseksi, pitäisi jo tunnustaa tosiasiat.
Juuri näin. Hyvän parisuhteen ykkösominaisuus on HELPPOUS.
Jos parisuhde vaatii koko ajan jommaltakummalta periksi antamista, niin väittäisin, että maailmankatsomukset ovat liian erilaiset, että voisi olla onnellinen suhde pidemmän päälle.
Hyvä parisuhde on täyttävä, antaa voimia ja tekee onnelliseksi, huono parisuhde taas vie energiaasi, uuvuttaa sinut ja tekee sinut onnettomaksi. Eipä oikein kannata olla tuossa jälkimmäisessä vaihtoehdossa, koettu sekin ja todettu että liian raskasta pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä parisuhde on täyttävä, antaa voimia ja tekee onnelliseksi, huono parisuhde taas vie energiaasi, uuvuttaa sinut ja tekee sinut onnettomaksi. Eipä oikein kannata olla tuossa jälkimmäisessä vaihtoehdossa, koettu sekin ja todettu että liian raskasta pidemmän päälle.
Näin mäkin olin aina ajatellut... mutta nyt on lapsia enkä enää tiedä mitä ajatella. Tuntuu siltä, että itsekkäät halut on vain työnnettävä syrjään, jottei lapsilta mene perhe.
Vierailija kirjoitti:
Onko jompikumpi muuttunut niin, että niitä samoja ongelmia ei enää tule? Jos ei, lopputulos on luultavasti sama.
On ja aikaa on kulunut, ja osapuoli joka eniten ongelmia aiheutti on muuttunut. Tämä osapuoli on minä, tiedän olevani muuttunut. Uutta yritystä ei oltaisi edes harkittu, ennen kun kohtaaminen herätti hyvät tunteet pintaan. Suhde menisi varmasti eri tavalla nyt, mutta pelottaisi ryhtyä johonkin, joka aikoinaan sai paljon harmia aikaan, mitä jos vanhoihin kaavoihin lipsuttaisiinkin. Toisaalta, rakastan kyseistä ihmistä ja minkä sille voi, jos toisen seurassa on niin älyttömän hyvä olla.. Ja aikaa on kulunut tässä ja ongelmia työstetty.
ap
Varmaan siinä vaiheessa on hyvä lopettaa kun koitat kolmatta psyykelääkettä, käyt terapiassa ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa vointisi, että edes ottaisi osaa perheen elatukseen, lasten kasvatukseen, luopuisi sivusuhteistaan ja lakkaisi käyttämästä kaikkia perheen varoja omiin huvituksiin.
Ei sitä voikaan varmasti tietää ennen kuin kokeilee. Jos asiat, jotka alun perin aiheuttivat suhteen ongelmat, on ymmärretty ja työstetty ja selvä muutos niiden osalta on tapahtunut, voi mahdollisuus onnistumiseen hyvinkin olla. Mutta mikäli ei, voi olla melko todennäköistä, että samat asiat ovat edessä uudelleen. Voivathan ne toki olla edessä näennäisestä muutoksesta huolimatta, tai jonkinlaisia uusia ongelmia ilmaantua. Ajattelisin, että tällöin olisi oikea hetki luovuttaa.
Tämä oli tosiaan vain oma näkemykseni, jokainen saa tietenkin tehdä juuri niin kuin itsestä oikealta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä parisuhde on täyttävä, antaa voimia ja tekee onnelliseksi, huono parisuhde taas vie energiaasi, uuvuttaa sinut ja tekee sinut onnettomaksi. Eipä oikein kannata olla tuossa jälkimmäisessä vaihtoehdossa, koettu sekin ja todettu että liian raskasta pidemmän päälle.
Näin mäkin olin aina ajatellut... mutta nyt on lapsia enkä enää tiedä mitä ajatella. Tuntuu siltä, että itsekkäät halut on vain työnnettävä syrjään, jottei lapsilta mene perhe.
Niin no, lasten hankkiminen tyypillisesti romahduttaa parisuhdetyytyväisyyden. Tästä on paljon tutkimusnäyttöä. Tuosta voi päätellä, että jos priorisoi hyvää parisuhdetta, ei kannata hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa parisuhteet ovat helppoja ja vaivattomia. Siinä vaiheessa, kun homma menee yrittämiseksi, pitäisi jo tunnustaa tosiasiat.
Juuri näin. Hyvän parisuhteen ykkösominaisuus on HELPPOUS.
Helpot suhteeni ovat olleet niitä, joissa en ole ollut aidosti rakastunut toiseen. On helppoa, kun ei ole niin paljon tunteita pelissä että haavoittuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa parisuhteet ovat helppoja ja vaivattomia. Siinä vaiheessa, kun homma menee yrittämiseksi, pitäisi jo tunnustaa tosiasiat.
Juuri näin. Hyvän parisuhteen ykkösominaisuus on HELPPOUS.
Helpot suhteeni ovat olleet niitä, joissa en ole ollut aidosti rakastunut toiseen. On helppoa, kun ei ole niin paljon tunteita pelissä että haavoittuisi.
Minulla on turvallinen kiintymystyyli, niin ei tarvitse pelätä haavoittumista. Haavoittuvuus on minun kokemukseni mukaan eräs syistä, miksi hyvät suhteet ovat helppoja. On vapauttavaa, kun voi olla oma itsensä.
Usein vaikeat suhteet johtuvat turvattomasta kiintymystyylistä, huonoista parisuhdetaidoista tai ihan vain siitä, että on yhdessä väärän ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa parisuhteet ovat helppoja ja vaivattomia. Siinä vaiheessa, kun homma menee yrittämiseksi, pitäisi jo tunnustaa tosiasiat.
Juuri näin. Hyvän parisuhteen ykkösominaisuus on HELPPOUS.
Helpot suhteeni ovat olleet niitä, joissa en ole ollut aidosti rakastunut toiseen. On helppoa, kun ei ole niin paljon tunteita pelissä että haavoittuisi.
Minulla on turvallinen kiintymystyyli, niin ei tarvitse pelätä haavoittumista. Haavoittuvuus on minun kokemukseni mukaan eräs syistä, miksi hyvät suhteet ovat helppoja. On vapauttavaa, kun voi olla oma itsensä.
Usein vaikeat suhteet johtuvat turvattomasta kiintymystyylistä, huonoista parisuhdetaidoista tai ihan vain siitä, että on yhdessä väärän ihmisen kanssa.
On muutakin kuin mustaa ja valkoista. Jos suhde ei ole "helppo", ei se tarkoita että se on vaikea. Kiva jos sinulla on turvallinen kiintymystyyli, kukaan ei kyllä kysynyt sitä. Niin minullakin, mutta en ole rakastanut niitä kumppaneita joiden kanssa on ollut kaikkein helpon suhde. Haavoittuvuuden tunne ei tarkoita sitä että oikeasti haavoittuisi, vaan sitä että tuntee olevansa haavoitettavissa. Helpoissa suhteissa minua ei olisi voinut haavoittaa mitenkään, ei pettämällä eikä jättämällä.
Tosi turhauttavaa keskustella kun joku yrittää aina olla niin parempi muita että suu vaahdossa mussuttaa erinomaisuuttaan eikä oikeasti tajua mistä edes puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa parisuhteet ovat helppoja ja vaivattomia. Siinä vaiheessa, kun homma menee yrittämiseksi, pitäisi jo tunnustaa tosiasiat.
Juuri näin. Hyvän parisuhteen ykkösominaisuus on HELPPOUS.
Helpot suhteeni ovat olleet niitä, joissa en ole ollut aidosti rakastunut toiseen. On helppoa, kun ei ole niin paljon tunteita pelissä että haavoittuisi.
Minulla on turvallinen kiintymystyyli, niin ei tarvitse pelätä haavoittumista. Haavoittuvuus on minun kokemukseni mukaan eräs syistä, miksi hyvät suhteet ovat helppoja. On vapauttavaa, kun voi olla oma itsensä.
Usein vaikeat suhteet johtuvat turvattomasta kiintymystyylistä, huonoista parisuhdetaidoista tai ihan vain siitä, että on yhdessä väärän ihmisen kanssa.
On muutakin kuin mustaa ja valkoista. Jos suhde ei ole "helppo", ei se tarkoita että se on vaikea. Kiva jos sinulla on turvallinen kiintymystyyli, kukaan ei kyllä kysynyt sitä. Niin minullakin, mutta en ole rakastanut niitä kumppaneita joiden kanssa on ollut kaikkein helpon suhde. Haavoittuvuuden tunne ei tarkoita sitä että oikeasti haavoittuisi, vaan sitä että tuntee olevansa haavoitettavissa. Helpoissa suhteissa minua ei olisi voinut haavoittaa mitenkään, ei pettämällä eikä jättämällä.
Tosi turhauttavaa keskustella kun joku yrittää aina olla niin parempi muita että suu vaahdossa mussuttaa erinomaisuuttaan eikä oikeasti tajua mistä edes puhutaan.
Ymmärrän ihan hyvin, mistä puhut. Et ole sanonut mitään vaikeasti ymmärettävää tai monimutkaista. Tiedän, mitä haavoittuvuuden tunne tarkoittaa. Kerron, mistä minun suhteideni helppous syntyy, niin kuin sinä teet omalla kohdallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean ihmisen kanssa parisuhteet ovat helppoja ja vaivattomia. Siinä vaiheessa, kun homma menee yrittämiseksi, pitäisi jo tunnustaa tosiasiat.
Juuri näin. Hyvän parisuhteen ykkösominaisuus on HELPPOUS.
Helpot suhteeni ovat olleet niitä, joissa en ole ollut aidosti rakastunut toiseen. On helppoa, kun ei ole niin paljon tunteita pelissä että haavoittuisi.
Minulle ei tule edes mieleen alkaa parisuhteeseen, jossa en ole rakastunut...
Oikean ihmisen kanssa parisuhteet ovat helppoja ja vaivattomia. Siinä vaiheessa, kun homma menee yrittämiseksi, pitäisi jo tunnustaa tosiasiat.