Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Päässä pimenee" raivokohtaukset. Mistä kyse?
12.06.2019 |
Jos nyt ei puhuta mistään rikollisesta tai väkivaltaisesta käytöksestä, mutta kuitenkin hallitsemattomasta äkillisestä aggressiosta (provosoituna, riitatilanne), jota katuu syvästi jälkeenpäin, niin mistä se kontrollin pettäminen johtuu?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylirasitustilassa liskoaivot ohittaa järkeilyn. Minulle tapahtui tuota, kun lapset oli pieniä (viha kohdistui tilanteeseen mutta rankaisin siitä itseäni). Painelin apua hakemaan.
Koska kohtauksen syttyessä en pysty sitä pysäyttämään, ainoa toimiva keino on ennaltaehkäisy. Oma harrastus, palautuminen, lepo. Kilarit loppuivat siihen paikkaan. Toki terapiassa kävin sen 3 vuotta kuitenkin.
En usko liskoaivoihin, mutta verenpaine kun nousee korkealle voi käydä noin myös.
Joillskin raivokohtauksiin voi vaikuttaa verensokerin laskeminen liian alas.
"Liskoaivot" viittaa vagus-hermon keskimmäiseen säikeeseen joka on kehityksellisesti paljon ventraalista vagusta (sosiaalisuus ja tunnesäätely) vanhempi. Sieltä peräisin on myös koetussa (emotionaalisessa) uhkatilanteessa tapahtuva verenpaineen nousu. Ventraalisen vaguksen toimivuus riippuu paljolti turvallisuuden vs. trauman kokemuksista.
Holtittomien raivareiden syntyperän ymmärtäminen ei ole niiden hyväksyntää vaan nimenonaan mahdollistaa muutoksen ja vastuunoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä aaveetä, keskustelu on kuollut heti kun siihen on tullut joku järkevä kommentti 🤣
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tuota ilmiötä täällä ulkomailla. Liikenteessä näkee paljon "kilahtamista", mutta täällä ei tietääkseni ole tapana tehdä poliisille ilmoituksia hulluimmastakaan liikennekäyttäytymisestä.
Viimeksi näkemäni oli kun yksi mies kilahti rannalla, hän oli naisen kanssa ulkoiluttamassa koiria ja vastaan tuli vapaana oleva koira, joka varovasti osoitti kiinnostusta heidän koiraansa. Mies alkoi toistaen karjua koiralle: "LÄHTI POIS!" (?). Minä ulkopuolisena totesin tilanteeseen, että koira on vaaraton... (tilanne hallinnassa), en tiedä kuuliko mies kiihdyksissään. Nainen hänen perässään moitti miestä sanomalla hänelle vaivaantuneen oloisesti: "lopeta toi huutaminen, onko pakko huutaa?" Vapaana olevan koiran omistaja huusi koiransa pois. Siinä samassa mies kilahti, ja ryhtyi kuin SILMITTÖMÄN raivon vallassa uhkailemaan koiranomistajaa; jos tämäkin olisi kilahtanut, olisi varmasti syttynyt "psykoottinen" kahakka, jossa kaikki järki on totaalisesti poissa tilanteesta. Kuin akuutti psykoosi siis. Kenties miehen paradoksaalinen reaktio (aggression yltyminen) syttyi tunteesta, että hän kokee vääryyttä, mutta saa empatian tilalle nöyruytystä.
Elokuussa nuorimies hakkasi minut koska kilahti. Olin syrjäseudulla, tie päättyi autoromuihin ja tien varrella oli kahvila & tenniskenttä, jossa asiakkaita. Ei kylttiä yksityisalueesta, ei autoja... Minä en siis tiennyt, ettei alueella saa kulkea. Mies lähestyi minua toistaen kiihtyneesti "private area". Tiesin heti, etten jäisi juttelemaan sellaisen tyypin kanssa, joten sanoin välittömästi "okei" ja lähdin kävelemään. Mutta kävelin tien päätyyn (15-25 m) sen sijaan, että olisin linnuntietä poistunut (kasvillisuuden seasta, ja hänen läheltään)... lisäksi en puhunut hänelle, kun hän alkoi hädissään toistaa "PRIVATE AREA!!!", vaan kiihdytin askeleitani. Hän tuli minua vastaan tien päätyyn ja sanoi, etten saisi lähteä mihinkään, sillä hän soittaa poliisin paikalle. Silloin kerroin, että haluan vain poistua, mutta tietä pitkin. Ja jos hän todella haluaa minut pois, hän antaa minun mennä. Hän vastasi, ettei poistuminen käy. Kun yritin jatkaa kävelyä hän potkaisi minua polveen todella kovaa. Kun yritin karata (naisena en halunnut tappeluun kilahtaneen miehen kanssa), hän löi minua nyrkillä leukaan... ei kovaa, mutta kuitenkin niin että huuli vähän halkesi. Yritin juosta karkuun, jolloin hän veti eteeni metalliaidan, kompastuin sillä hän riuhtasi aitaa ylityksen aikana. Hän sai avukseen kaverinsa, joka ei kuitenkaan koskenut minuun, ja vaikutti siltä että kilahtaminen alkoi silloin hälvetä sillä hän ei pystynyt rationaalisesti perustelemaan käytöstään.
Tätä olet spämmännyt muuallekin. Ei tunnu kovinkaan aidolta tarinalta muutenkaan.
Mulla kans saattaa esim riitatilanteessa napsahtaa päässä. Huudan ja raivoan ja saatan heitellä tavaroita. En kuitenkaan koskaan mitään tärkeitä, esim puhelinta tai
helposti rikki meneviä kuten astioita, vaan vaikkapa tyynyjä. Paiskon myös ovia. En myöskään ikinä ole käyny keneenkään käsiksi.
Se huutaminen ja tavaran heittely helpottaa ja rauhottaa, kun saa kunnolla purkaa sitä vihaansa. Rauhotun tosi nopeasti sen jälkeen, kun oon saanu huutaa.
En tiedä miksi teen näin, ihan sekopäistä 🤦
Mulla on taustalla ahdistusta ja masennusta ja yleistä tyytymättömyyttä elämään, ihan jo pidemmältä ajalta. Ehkä se jotenkin vaikuttaa tähän kaikkeen. Vihaan elämää. .
Mun mies taasen suuttuessaan yleensä vaan huutaa muutaman kirosanan ja painuu tupakalle. Sitten menee vaan makkariin mököttää ja on hiljaa. Siellä on aikansa kunnes tulee pois ja on taas oma ittensä.
Kumpa iteki käyttäytyisin ennemmin noin 🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylirasitustilassa liskoaivot ohittaa järkeilyn. Minulle tapahtui tuota, kun lapset oli pieniä (viha kohdistui tilanteeseen mutta rankaisin siitä itseäni). Painelin apua hakemaan.
Koska kohtauksen syttyessä en pysty sitä pysäyttämään, ainoa toimiva keino on ennaltaehkäisy. Oma harrastus, palautuminen, lepo. Kilarit loppuivat siihen paikkaan. Toki terapiassa kävin sen 3 vuotta kuitenkin.
En usko liskoaivoihin, mutta verenpaine kun nousee korkealle voi käydä noin myös.
Joillskin raivokohtauksiin voi vaikuttaa verensokerin laskeminen liian alas.
"Liskoaivot" viittaa vagus-hermon keskimmäiseen säikeeseen joka on kehityksellisesti paljon ventraalista vagusta (sosiaalisuus ja tunnesäätely) vanhempi. Sieltä peräisin on myös koetussa (emotionaalisessa) uhkatilanteessa tapahtuva verenpaineen nousu. Ventraalisen vaguksen toimivuus riippuu paljolti turvallisuuden vs. trauman kokemuksista.
Holtittomien raivareiden syntyperän ymmärtäminen ei ole niiden hyväksyntää vaan nimenonaan mahdollistaa muutoksen ja vastuunoton.
Siis en tarkoittanut sitä ettenkö uskoisi reaktion olevan aitoa. Tarkoitin että itseä ärsyttää termi "liskoaivot".
Tiedän kyllä ettei tuolle reaktiolle voi mitään ja etteivät kaikki sitä ymmärrä. Itselläni on traumatausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsesäätelyn vaikeudet. Hyvässä olotilassa kestää vähän enemmän kuormitusta, huonossa olotilassa (nälkä, väsy, vitutus, tunnepurkaus) itsesäätelyyn ei löydykään enää voimia ja taitoja. Nepsy-ihmisillä on suurempia vaikeuksia, koska heidän aivokemia ohjaa impulsiiviseen toimintaan.
Hyvä puoli tässä on se, että itsesäätelytaitoja voi tietoisesti opetella. Kuka vaan ja minkä ikäisenä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Itsesäätelyn vaikeudet. Hyvässä olotilassa kestää vähän enemmän kuormitusta, huonossa olotilassa (nälkä, väsy, vitutus, tunnepurkaus) itsesäätelyyn ei löydykään enää voimia ja taitoja. Nepsy-ihmisillä on suurempia vaikeuksia, koska heidän aivokemia ohjaa impulsiiviseen toimintaan.
Hyvä puoli tässä on se, että itsesäätelytaitoja voi tietoisesti opetella. Kuka vaan ja minkä ikäisenä tahansa.
Ei keskustelua ilman että nepsyt on mainittu! Siis oikeasti joka keskustelussa joku haluaa muistuttaa nepsyjen olemassaolosta.
(Joo, heilläkin voi olla raivokohtauksia. Eipä tuo väärä vastaus ole.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä muistaa, että kenelläkään ei vain "napsahda päässä" vaan sen takana on AINA lupa toimia niin!
Sillä ei ole väliä, onko taustalla traumoja tai jotakin muuta, se aggressio on päätös!
Ensimmäinen konsti pois opetteluun onkin juuri tämän "luvan hetken" tunnistaminen ja päätös toimia toisin.
Olen itse käynyt tuon prosissessin läpi, sillä nuorena aikuisena minullakin "pimeni" tai "napsahteli". Ne on vain typeriä selityksiä ja antaa "oikeutusta" omalla käytökselle.
Kaikki voivat muuttaa käytöstään, oli kuinka traumaattinen tausta/ väsynyt tahansa.
T: nyt kaksikymmentä vuotta elänyt ilman "napsahteluja"
Alue: Aihe vapaa
Kuka puhui hakkaamisesra yhtään mitään? Puhuttiin raivareista, joita itseasiassa voi tosiaan saada kuka tahansa että ovat sinänsä "normaaleja". Epänormaalia on se jos ei pysty suuttumaan tai riitelemään ollenkaan. Jos on vähän turhan tiukka kontrolli niin se voi johtaa just siihen että sitten kun se purkautuu niin sieltä tuleekin kaikki patoumat samalla. Kiltit ihmiset ei sano koskaan vastaan javsitten kerralla kun tulee se raivari, niin tulee kunnolla raivottuakin sitten.