Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teen poikani kanssa? Opinnot eivät suju, lentää kohta ulos!
12.06.2019 |
Olen todella huolestunut. Hän kävi lukion, sitten oli pari epäonnista opiskelukokeilua, sitten hankki ammatillisen perustutkinnon alalta, josta lopulta innostuikin ja pääsi jatkamaan sitä amk:hon. Mutta opinnot ovat edenneet aivan liian hitaasti ja kohta loppuu opinto-oikeus. Alemmalla tutkinnolla taas on melkein toivotonta saada töitä.
Hän haki nyt toiseen amk:hon, toiveena aloittaa samaa alaa uudelleen, jotta voisi saada hyväksilukuja. Mutta jos ei pääse, mitä sitten? Töihin - minne pääsee epäonnistunut opiskelija, jolla ei juuri työkokemusta paitsi harjoitteluja? Vai opiskelemaan jotain, jossa olisi lyhyehkö koulutus mutta joka työllistäisi hyvin - mikä sellainen ala on?
Kommentit (27)
Porvoosta löytyy työpaikkoja ja opiskelupaikkoja, joista ei lennä ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariksi vuodeksi Ruotsiin töihin ja sitten opintoja jatkamaan? Onko intti/sivari jo suoritettu? Hänen tarvitsee vielä kypsyä vähän.
Ammatinvalintapsykologille, esim. työkkäristä (miksi niitä nykyään kutsutaankaan) löytyy. Ehkä muutenkin voisi olla hyvä käydä ammattilaisen kanssa keskustelemassa, onko kyseessä motivaatio-ongelma vai jotain muuta mikä tekee opiskeluista raskasta. Opiskelijakin voi "palaa loppuun", se voi olla vaikea tunnistaa ja etenkin tunnolliselle opiskelijalle itse myöntää että tarvitsee tukea.
Olisi hyvä selvittää tarvitaanko nyt potkua persuksille vai ymmärrystä ja apua. Hyvä että olet vanhempana huomannut tilanteen ja tahdot auttaa lastasi.
Onko hän hakenut jatkoaikaa? Sitä saa aina vuoden kerrallaan, kunhan on edes vähän aktiivinen. Opintopsykologi auttaa, samoin opo.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hyvin ikävä, mutta muuta ei ole tehtävissä kuin hyväksyä se tosiasia, että poikasi elää omaa elämäänsä. Vaikka kuinka ponnistelisit, et saa häntä opiskelemaan, jos häntä ei se huvita.
Ymmärrän kyllä tunteesi, ja tuntisin itse varmasti samalla tavoin samanlaisessa tilanteessa.
Mutta kun jotain tässä on pakko keksiä, jos hän ei hakemaansa kouluun pääse ja entisessä loppuu opinto-oikeus. Kyllä hänkin sen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hän hakenut jatkoaikaa? Sitä saa aina vuoden kerrallaan, kunhan on edes vähän aktiivinen. Opintopsykologi auttaa, samoin opo.
Opo sanoi ettei tule saamaan jatkoaikaa, koska opintopisteitä ei ole kertynyt tarpeeksi.
Armeija vois tehdä hyvää tässä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pariksi vuodeksi Ruotsiin töihin ja sitten opintoja jatkamaan? Onko intti/sivari jo suoritettu? Hänen tarvitsee vielä kypsyä vähän.
Mitä töitä Ruotsissa on tarjolla kouluttamattomalle? Ei sielläkään enää töitä ole joka jampalle, vaikka vielä 80-luvulla saattoi olla.
Vierailija kirjoitti:
Pariksi vuodeksi Ruotsiin töihin ja sitten opintoja jatkamaan? Onko intti/sivari jo suoritettu? Hänen tarvitsee vielä kypsyä vähän.
Mitenpä niitä myöhemmin jatketaan, jos opinto-oikeus loppuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijasta on saanut vapautuksen (terveydellinen syy).
Johtuuko opintojen pitkittyminen siitä, että on vain kotona eikä tee mitään vai siitä, että on niin paljon muuta tekemistä, esim töitä, ettei ole aikaa istua koulussa? Jos ensimmäinen, niin puhu hänelle. Ehkä hän tarvitsee jopa ammattiapua, jos on masennuksen oireita tmv. Jos jälkimmäinen, anna olla. Niin kauan kun hän rahallisesti pärjää ja on onnellinen niin eikös se ole tärkeintä? Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen pitäisi alistua porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen?
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko opintojen pitkittyminen siitä, että on vain kotona eikä tee mitään vai siitä, että on niin paljon muuta tekemistä, esim töitä, ettei ole aikaa istua koulussa? Jos ensimmäinen, niin puhu hänelle. Ehkä hän tarvitsee jopa ammattiapua, jos on masennuksen oireita tmv. Jos jälkimmäinen, anna olla. Niin kauan kun hän rahallisesti pärjää ja on onnellinen niin eikös se ole tärkeintä? Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää
Ei käy töissä. Hän on innokas kyllä käymään koulussa tunneilla, muttei saa itsenäisiä tehtäviä tehtyä millään. Ammattiapua on haettu ja saatu, masennustakin on ollut, mutta opinnot etenivät verkkaisesti ennen sitäkin.
Eihän hän rahallisesti tule pärjäämään, jos ei opiskele eikä ole töitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilleen muutto tekee ihmeitä. Miksi hyysäät aikuista poikaasi?
Vierailija kirjoitti:
Omilleen muutto tekee ihmeitä. Miksi hyysäät aikuista poikaasi?
Omillaan on asunut siitä asti kun lukion lopetti. Opiskelupaikkakunta on satojen kilometrien päässä.
"Hyysään" koska välitän. Olen aivan lamaantunut huolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko opintojen pitkittyminen siitä, että on vain kotona eikä tee mitään vai siitä, että on niin paljon muuta tekemistä, esim töitä, ettei ole aikaa istua koulussa? Jos ensimmäinen, niin puhu hänelle. Ehkä hän tarvitsee jopa ammattiapua, jos on masennuksen oireita tmv. Jos jälkimmäinen, anna olla. Niin kauan kun hän rahallisesti pärjää ja on onnellinen niin eikös se ole tärkeintä? Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää
Ei käy töissä. Hän on innokas kyllä käymään koulussa tunneilla, muttei saa itsenäisiä tehtäviä tehtyä millään. Ammattiapua on haettu ja saatu, masennustakin on ollut, mutta opinnot etenivät verkkaisesti ennen sitäkin.
Eihän hän rahallisesti tule pärjäämään, jos ei opiskele eikä ole töitäkään.
Se masennus myös uusiutuu helposti eli jos on joskus sairastanut ja sitten parantunut niin ei ollenkaan mahdotonta, että on masentunut uudelleen ja tarvii taas apua. Puhu pojallesi, että mikä siinä opintojen suorittamisessa mättää jos kuitenkin on muuten halua oppia ja on löytänyt oman alansa. Jos sairaus ei ole kyseessä niin sitten pitää muualta etsiä motivaatiota itsenäiseen toimintaan. Se saattaa tulla niinkin pienestä asiasta kun kavereiden kanssa yhdessä opiskelusta tai harrastuksesta tai sitten kokonaan maiseman vaihdosta. Onko poika itse huolissaan tulevaisuudestaan?
Ehkäpä käsket pojan ratkoa omat ongelmat itse
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä käsket pojan ratkoa omat ongelmat itse
Ehkäpä en, sillä meidän perheessä välitetään toisistamme. Haluan poikani saavan joskus töitä ja elävän hyvää elämää.
Tilanne on hyvin ikävä, mutta muuta ei ole tehtävissä kuin hyväksyä se tosiasia, että poikasi elää omaa elämäänsä. Vaikka kuinka ponnistelisit, et saa häntä opiskelemaan, jos häntä ei se huvita.
Ymmärrän kyllä tunteesi, ja tuntisin itse varmasti samalla tavoin samanlaisessa tilanteessa.