Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Siksi ei voi vaan uskoa sitä tarvetta, kun systeemiä käytetään niin härskisti hyväksi. Subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata vain niille, jotka sitä todella tarvitsee.

Yli puolet täällä ei ymmärrä, mitä se subjektiivinen oikeus oikein tarkoittaa.



Se tarkoittaa sitä, että IHAN JOKA IKISELLE lapselle pitää olla hoitopaikka 4 kk kuluessa hakemuksen jättämisestä. Ihan sama, miksi paikkaa haetaan ja kuinka suureksi ajaksi. Myös työssäkäyvän kokopäivälapselle pitää siis löytyä IHAN AINA hoitopaikka. Voit suunnitella töihin menosi rauhallisin mielin sikäli, että JOTAIN aina löytyy.



Hoitopaikkaa ei siis voi evätä sillä perusteella, että nyt on täyttä. Jos on enemmän tarvitsijoita kuin paikkoja, niin kunnalla on se 4 kk aikaa JÄRJESTÄÄ paikkoja. Palkata uutta väkeä, vuokrata uusia tiloja, rakentaa vaikka uusi päiväkoti, jos jatkuvasti on pulaa paikoista. Tämä ei ole vapaaehtoista, vaan se on kunnan lakisääteinen velvoite, perustehtävä. Kaikille on oltava hoitopaikka, joille sitä haetaan. Eri juttu sitten, jos kunnan tarjoama paikka ei kelpaa. Haluamansa paikan saamiseen voi itse vaikuttaa: jättää hakemuksensa hyvissä ajoin, ajoittaa hoidon aloituksen syksyyn, jolloin paikkoja on, perustelee huolella, miksi haluaa juuri kyseiseen hoitopaikkaan. Joskus silti joutuu tyytymään kakkos- tai kolmosvaihtoehtoon. Näin kävisi vähintään yhtä usein, vaikka subjektiivinen oikeus poistettaisiin.



Niin kauan kuin meillä on tämä hyvä subjektiivinen päivähoito-oikeus, niin kenenkään lapsi EI vie toisen lapsen paikkaa. Paikkoja pitää perustaa ja pitää yllä tarpeeksi paljon, jokaiselle omansa. Heti, jos subjektiivinen oikeus poistetaan, ollaan kunnan vapaaehtoisen palvelun kanssa tekemisissä. Kunta VOI halutessaan sitten pitää päiväkoteja auki, mutta halutessaan sulkea. Halutessaan myöntää paikan, mutta jos ei sovi, niin ei tarvitse. Töihin menijä ei voisikaan luottaa siihen, että jotain löytyy, vaan työn aloitusta joutuisi sumplimaan aivan toisella tavalla.



Jotkut kunnat eivät hoida lakisääteisiä velvoitteitaan. Hoitavatko ne vapaaehtoisia velvoitteita sitten paremmin? Jos päivähoito poistuisi näiden kuntien pakkomenojen listalta, niin pysyisikö päivähoitoon käytetty rahamäärä samana, kun nyt lain pakottamanakin asiasta luistetaan härskisti?



Jos omalle lapselle ei ole saatu juuri mieleistä hoitopaikkaa, niin ei kannata ruveta vilkuilemaan naapurin kakaroita syyllisiä etsien. Syy on ihan muualla, tai sitten syyllistä ei oikeasti olekaan - kaikki ei vain aina mene oman mielen mukaan. Jos hoitoon oikeutettujen lasten määrä vähenisi, päiväkotiverkosto harvenisi, ja se lakkautettava yksikkö voisi hyvinkin olla juuri se ihana lähipäiväkoti, jossa naapurin kakara on käynyt monta vuotta.