Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Vierailija
25.05.2006 |

Kertokaapas mulle mitä se oikeasti tarkoittaa! Mä kun olen luullut, että se tarkoittaa sitä, että kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on oikeus päivähoitopaikkaan. Eikä sillä ole merkitystä onko vanhemmat töissä, koulussa vai kotona.



Täällä meidän tuppukylässä taas subjektiivinen päivähoito-oikeus ei toteudu. Pari ystävääni ovat saaneet lapsilleen hoitopaikat, tosin osa-aikaiset, vaikka ovat itse kotona. Toista lasta kotona ei heillä ole. Itse ole kysellyt josko saisin 3v lapselleni hoitopaikan 2 päivänä viikossa, osapäiväisesti, jotta hän pääsisi opettelemaan ryhmässä toimimista jne. Niin ei. Vastaus on: " kaupungin linja on sellainen, että jos toinen vanhemmista on kotona ei paikkaa saa" . Piste.



Hallelujah! Että jotta tota tuota.. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Toiset saa paikan ja toiset ei, mutta miksei ne toiset ei saa...? Ei ymmärrä...

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
26.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Siksi ei voi vaan uskoa sitä tarvetta, kun systeemiä käytetään niin härskisti hyväksi. Subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata vain niille, jotka sitä todella tarvitsee.

Vierailija
42/42 |
26.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yli puolet täällä ei ymmärrä, mitä se subjektiivinen oikeus oikein tarkoittaa.



Se tarkoittaa sitä, että IHAN JOKA IKISELLE lapselle pitää olla hoitopaikka 4 kk kuluessa hakemuksen jättämisestä. Ihan sama, miksi paikkaa haetaan ja kuinka suureksi ajaksi. Myös työssäkäyvän kokopäivälapselle pitää siis löytyä IHAN AINA hoitopaikka. Voit suunnitella töihin menosi rauhallisin mielin sikäli, että JOTAIN aina löytyy.



Hoitopaikkaa ei siis voi evätä sillä perusteella, että nyt on täyttä. Jos on enemmän tarvitsijoita kuin paikkoja, niin kunnalla on se 4 kk aikaa JÄRJESTÄÄ paikkoja. Palkata uutta väkeä, vuokrata uusia tiloja, rakentaa vaikka uusi päiväkoti, jos jatkuvasti on pulaa paikoista. Tämä ei ole vapaaehtoista, vaan se on kunnan lakisääteinen velvoite, perustehtävä. Kaikille on oltava hoitopaikka, joille sitä haetaan. Eri juttu sitten, jos kunnan tarjoama paikka ei kelpaa. Haluamansa paikan saamiseen voi itse vaikuttaa: jättää hakemuksensa hyvissä ajoin, ajoittaa hoidon aloituksen syksyyn, jolloin paikkoja on, perustelee huolella, miksi haluaa juuri kyseiseen hoitopaikkaan. Joskus silti joutuu tyytymään kakkos- tai kolmosvaihtoehtoon. Näin kävisi vähintään yhtä usein, vaikka subjektiivinen oikeus poistettaisiin.



Niin kauan kuin meillä on tämä hyvä subjektiivinen päivähoito-oikeus, niin kenenkään lapsi EI vie toisen lapsen paikkaa. Paikkoja pitää perustaa ja pitää yllä tarpeeksi paljon, jokaiselle omansa. Heti, jos subjektiivinen oikeus poistetaan, ollaan kunnan vapaaehtoisen palvelun kanssa tekemisissä. Kunta VOI halutessaan sitten pitää päiväkoteja auki, mutta halutessaan sulkea. Halutessaan myöntää paikan, mutta jos ei sovi, niin ei tarvitse. Töihin menijä ei voisikaan luottaa siihen, että jotain löytyy, vaan työn aloitusta joutuisi sumplimaan aivan toisella tavalla.



Jotkut kunnat eivät hoida lakisääteisiä velvoitteitaan. Hoitavatko ne vapaaehtoisia velvoitteita sitten paremmin? Jos päivähoito poistuisi näiden kuntien pakkomenojen listalta, niin pysyisikö päivähoitoon käytetty rahamäärä samana, kun nyt lain pakottamanakin asiasta luistetaan härskisti?



Jos omalle lapselle ei ole saatu juuri mieleistä hoitopaikkaa, niin ei kannata ruveta vilkuilemaan naapurin kakaroita syyllisiä etsien. Syy on ihan muualla, tai sitten syyllistä ei oikeasti olekaan - kaikki ei vain aina mene oman mielen mukaan. Jos hoitoon oikeutettujen lasten määrä vähenisi, päiväkotiverkosto harvenisi, ja se lakkautettava yksikkö voisi hyvinkin olla juuri se ihana lähipäiväkoti, jossa naapurin kakara on käynyt monta vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla