Kustantaisitko opiskelevan lapsesi silmälasit?

"Hei! Olen elokuussa opintotuella ja opintolainalla elävä opiskelija, joten voinko hakea perustoimeentulotuella korvausta vain silmälaseihin? vai voiko opintotukeen ilmoittaa lisätukea laseihin?

Olen menossa nyt vasta näöntarkastukseen, mutta todenääköisyys on olemassa lasien ostolla.

pitääkö maksusitoumus hakea ennen lasien ostoa? saako korvausta jälkeenpäin?

voiko maksusitoumuksen jättää käyttämättä, jos ale- lasit tai muut tarjoukset ovat paremmat ? "

Kelan vastaus:

" Perustoimeentulotuen hakemuksella voit ilmoittaa menona silmälasien hankinnan. Mikäli sinulle myönnetään maksusitoumus silmälaseihin saat päätöksen mukana maksusitoumuksen. "

Jos maksat itse silmälasit, toimeentulotukena voidaan korvata vain se osuus, mitä silmälasit olisivat maksusitoumuksella hankittuna tulleet maksamaan.

Tuskin on kovinkaan kummoiset vahvuudet tulossa kun ekat lasit.

Satasella saa tyylikkäät pokat ja tarpeelliset ohennukset ja pinnoitteet kun vähän seuraa tarjouksia.

Toki kustantaisin lapselleni.

Ostaisin ja olen myös ostanut. Silmälasien pitää olla ajan tasalla aina. Nuori osaa käyttää rahaa, mutta Suomessa lasit ovat törkeän kalliita. Opiskelijan tuloilla ei niihin välttämättä ole varaa, vaikka kuinka ostaisi tarjouksesta. Tarjoukset harvoin koskee linssejä joiden hinta riippuu vahvuuksista. Varastovahvuudet kohtuu hintaisia, mutta siitä ylös päin ei.

En ostaisi jos oma talous on heikoilla .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani olisivat ihan varmasti kustantaneet mulle silmälasit, jos sellaiset ois ollu pakko hankkia opiskeluaikana. Kustantaisivat varmaan vieläkin, jos pyytäisin, vaikka olen ollut vuosia työelämässä :D En siis todellakaan pyytäisi, mutta kun mitä tahansa hankintoja teen, niin vanhemmat on huolehtimassa, että onhan mulla varaa siihen.

Tuossa tilanteessa on vain yksi oikea tapa toimia: lypsä rahaa vanhemmilta niin paljon kuin ikinä irtoaa ja sitten kun rahahanat sulkeutuu niin katkaiset välit, ei tarvitse enää jaksaa puhua niiden kanssa.

Jotkut meistä, jotka ovat elämässään saaneet monenlaista hoivaa, huolenpitoa ja huomioimista (sekä taloudellista että muuta), keksivät kyllä parempiakin tapoja toimia.

Siis että jos vanhemmat yrittää "ostaa" aikuisen lapsensa itselleen mitä tuolla juuri tehdään että maksetaan jotain silmälaseja ym. tai kylvetään joku nimellinen summa kuukausirahaa niin se ei kertakaikkiaan vaan käy. Välit poikki vanhempiin vaan, ei sitten tarvitse joka päivä vastailla koko ajan puhelimeen kun vanhemmat soittelee kesken työpäivän tai vaikka seksin harrastamisen ja sitten jos et vastaa heti niin myöhemmin alkaa tivaaminen että missäpä olit ja mitä teit, kenen kanssa olit jne.

Ja ei tarvitse myöskään olla joka viikonlopulle keksimässä tekosyitä miksei voi vierailla vanhemmillaan tai tehdä selvitystä jokaisesta uudesta tavarasta jonka vanhemmat näkee, sinne mennessä ei voi käyttää uutta laukkua, takkia tai kenkiä koska heti vaaditaan täysi selvitys mistä ne on hankittu ja mitä maksanut ja hirveää siunailua miten kalliiksi kaikki tulee. Puhumattakaan että hankkisi esim. auton, ehei, se on pidettävä vanhemmilta piilossa ja mentävä sinne julkisilla ym. pelleilyä, lopulta pakko kertakaikkiaan vaan laittaa välit poikki. Kaikki juhlapyhät ym. täysin pirullisia jos vanhemmat tietää ettet ole töissä.

Up

Jos olisin todella vähävarainen ja silmälasien osto laittaisi talouden miinukselle, en ostaisi. Jos olisi varaa laittaa parisataa euroa ylimääräistä aikuiselle lapselle, niin joo, varmaan ostaisin, jos ei lapsi varmasti voi ostaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani olisivat ihan varmasti kustantaneet mulle silmälasit, jos sellaiset ois ollu pakko hankkia opiskeluaikana. Kustantaisivat varmaan vieläkin, jos pyytäisin, vaikka olen ollut vuosia työelämässä :D En siis todellakaan pyytäisi, mutta kun mitä tahansa hankintoja teen, niin vanhemmat on huolehtimassa, että onhan mulla varaa siihen.

Tuossa tilanteessa on vain yksi oikea tapa toimia: lypsä rahaa vanhemmilta niin paljon kuin ikinä irtoaa ja sitten kun rahahanat sulkeutuu niin katkaiset välit, ei tarvitse enää jaksaa puhua niiden kanssa.

Unohdit vielä uhriutumisen ja katkeran syyttelemisen. Ehkä myös julkisen panettelun ja mustamaalaamisen.

Tuohon Kela-asiaan. Opiskelija voi kyllä saada maksusitoumuksen silmälaseihin, jos toimeentulotukioikeus syntyy tai ylijäämä on hyvin pieni. Opiskelijan tulona huomioidaan opintotukikuukausina opintolaina, opintotuki ja asumistuki. Näin olleen yleensä opiskelijalle tulee sen verran iso ylijäämä laskelmassa (tulot ylittävät reilusti menot), että maksusitoumusta ei voida myöntää. Kuitenkin kesällä monella opiskelijalla oikeus toimeentulotukeen syntyy, koska lainaa ei enää huomioida tulona, jos laina on nostettu ja käytetty lukuvuoden aikana. Monelle opiskelijalle tuleekin silmälasien tarve juuri kesäisin. Toisaalta maksusitoumuksella saa vain Kelan ja optikkoliikkeen sopimushinnaston mukaisia laseja, jotka eivät mitään viimeisintä muotia ole, joten moni opiskelija ei näitä kelpuuta, vaan ostaa lasit itse. Itse ostettuja silmälaseja ei huomioida toimeentulotuessa menona täysin, vaan ainoastaan se summa, jonka vastaavat maksusitoumuksella hankitut olisi maksanut (eli muutaman kympin). t. Kelassa töissä

Jos olette kaikki vähävaraisia, niin kannattaa kysyä Kelasta, voivatko jelppiä.

Jos voivat, niin hyvä, sitten voitte tukea hieman. Jos ei Kelasta saa apua, niin yrittäkää sitten auttaa hieman enemmän.

Tietysti. Silmälasit ovat kalliita ja opiskelijoilla ei yleensä ole ylimääräistä rahaa. Itsestäänselvyys, että autan isoissa hankinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Silmälasit ovat kalliita ja opiskelijoilla ei yleensä ole ylimääräistä rahaa. Itsestäänselvyys, että autan isoissa hankinnoissa.

Ei ole itsestäänselvyys vähävaraisille. Vanhemmillakaan ei aina ole aikuisille penikoilleen ylimääräistä rahaa kulutettavaksi.

Maksaisin ainakin osan. Koska olen ihan ok-tuloinen, olen maksanut molemmille lapsilleni silmälasit kokonaan. Opiskelijoita siis kumpikin.

Tietenkin kustantaisin. Lapsia autan aina, vaikka omat rahatkin olis vähissä.