Lue keskustelun säännöt.
Vaikea masennus ja tyhjyys
10.06.2019 |
Vähän erikoisempi ihmettelyn aihe.
Olen sairastanut vuosikymmeniä kroonista masennusta niin, että se on lopulta invalidisoinut minut fyysisestikin - pysyvästi. Mitään hävittävää tässä ei enää ole.
Kohtalontovereilta ja muiltakin haluaisin tiedustella; oletteko jossakin kohtaa menettäneet kärsimyksenkin? Itse vuosia sitten kauhistelin kaiken ”hyvän” merkityksen katoamista, ymmärrystä sen hetkellisestä illuusiosta ja siitä, ettei se koskaan kannattelisi. Nyt viime vuosina sama tapahtuu ”huonolle”. Jäljelle jää tyhjyys, ei mikään.
Kokemuksia, jos suinkin löytyy 😊
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun on todella tyhjää, niin alkaa päästä tasolle, jolloin aivot kuin lakkaisi ajattelemasta ja se tunne on kauhea. Silloin pitää aukaista vähintään tv.
Eli kokemus on kuitenkin sinulle ”paha”.
Millälailla fyysisesti on vaikuttanut?
Kyllä, tuntuu, että lakkaan olemasta kokonaan. Saatan kävellä ympäri kaupunkia ja käydä kaupassa, ja jotenkin täytyy koko ajan taistella, että olisi tajuissaan. Pelkään, että mun aivot on vaurioitunu lopullisesti, ne eivät enää kestä yhtään henkistä tuskaa vaan lakkaavat kokonaan toimimasta. Masennus on aiheuttanut dementian, olen kuin elävä kuollut. Parempi olisi kuolla oikeasti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten masennus on suhun fyysisesti vaikuttanut, mutta ymmärrän että niinkin voi käydä. Itse sairastuin vakavaa masennukseen kolmisen vuotta sitten, ja olen sitä myötä (ja lääkkeiden ansiosta) lihonu varmaan ainakin sata kiloa enkä oikeast edes liioittele. Mun polvet ja selkä ei enää kestä tätä ylipainoa, enkä voi liikkua enää juurikaan (koska selkä- ja polvikivut ovat niin kovat). En kuitenkaan saa laihdutusta aloitettua, koska masennus saa mut ajattelemaan ettei millään ole mitään väliä enää.
Olen tappavassa oravanpyörässä, enkä pääse tästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuntuu, että lakkaan olemasta kokonaan. Saatan kävellä ympäri kaupunkia ja käydä kaupassa, ja jotenkin täytyy koko ajan taistella, että olisi tajuissaan. Pelkään, että mun aivot on vaurioitunu lopullisesti, ne eivät enää kestä yhtään henkistä tuskaa vaan lakkaavat kokonaan toimimasta. Masennus on aiheuttanut dementian, olen kuin elävä kuollut. Parempi olisi kuolla oikeasti pois.
Tämä on tosi hyvin kuvattu; pystyynkuollut, kuin unessa, mutta silti realiteeteissa. Täysin voimaton, kaikki on merkityksetöntä - niin hyvä kuin pahakin. Ei voi ymmärtää miksi täytyy jatkaa.
Mulla oli tuollainen outo olo. Tajusin vitamiinit ja hivenaineet ei ole balanssissa. Ramavit auttoi ja järki palasi pikkuhiljaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen outo olo. Tajusin vitamiinit ja hivenaineet ei ole balanssissa. Ramavit auttoi ja järki palasi pikkuhiljaa...
Tosi hienoa että sinulla on ollut vain hetkellinen vitamiininpuutos. Sillä ei tosin voi puheeniheena edes sivuta vaikeaa masennusta.
Oletan, että lähes kaikki markkinoilla olevat lääkevalmisteet on kokeiltu, myös sähköshokit. Terapia. Näin täällä, mikään ei tehoa. Minä kuljen syvemmälle tyhjyyteen, kunnea jonakin päivänä olen itsekin osa sitä.
Sellaista se on, mutta silti parempaa kuin ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, mutta silti parempaa kuin ahdistus.
Ehdottomasti. Ahdistus on pahempaa kuin fyysinen kipu.
Viimeistenkin pölyttyneiden muistojen haihtuessa:
tabula rasa
Minua ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten masennus on suhun fyysisesti vaikuttanut, mutta ymmärrän että niinkin voi käydä. Itse sairastuin vakavaa masennukseen kolmisen vuotta sitten, ja olen sitä myötä (ja lääkkeiden ansiosta) lihonu varmaan ainakin sata kiloa enkä oikeast edes liioittele. Mun polvet ja selkä ei enää kestä tätä ylipainoa, enkä voi liikkua enää juurikaan (koska selkä- ja polvikivut ovat niin kovat). En kuitenkaan saa laihdutusta aloitettua, koska masennus saa mut ajattelemaan ettei millään ole mitään väliä enää. 9
Olen tappavassa oravanpyörässä, enkä pääse tästä pois.
Onko tuosta lääkityksestä sitten apua, jos siitä huolimatta ajattelet että millään ei ole mitään väliä. Poistaako se kuitenkin rankimman masennuksen vaikka ei toimintakykyä paranna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten masennus on suhun fyysisesti vaikuttanut, mutta ymmärrän että niinkin voi käydä. Itse sairastuin vakavaa masennukseen kolmisen vuotta sitten, ja olen sitä myötä (ja lääkkeiden ansiosta) lihonu varmaan ainakin sata kiloa enkä oikeast edes liioittele. Mun polvet ja selkä ei enää kestä tätä ylipainoa, enkä voi liikkua enää juurikaan (koska selkä- ja polvikivut ovat niin kovat). En kuitenkaan saa laihdutusta aloitettua, koska masennus saa mut ajattelemaan ettei millään ole mitään väliä enää. 9
Olen tappavassa oravanpyörässä, enkä pääse tästä pois.
Onko tuosta lääkityksestä sitten apua, jos siitä huolimatta ajattelet että millään ei ole mitään väliä. Poistaako se kuitenkin rankimman masennuksen vaikka ei toimintakykyä paranna?
Vastaan vaikka en ole kirjoittaja: minulla lääkitys auttaa fyysiseen kipuun ja hermosärkyyn - ei muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, mutta silti parempaa kuin ahdistus.
Millaista peruuttamatonta tuhoa ahdistus tekee kognitiivisille toiminnoille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, mutta silti parempaa kuin ahdistus.
Millaista peruuttamatonta tuhoa ahdistus tekee kognitiivisille toiminnoille?
Pahaa. Olen akateemisesti koulutettu, työmuistini ja keskittymiskykyni ovat lähes tuhoutuneet. Alamäki on ollut sekä jyrkkä että kivinen.
Olen sairastanut masennusta yli kymmenen vuotta, vaihdellen keskivaikeasta vaikeaan. Kovan ahdistuksen ja henkisen kivun aikana monesti toivon täysin tyhjää ja tunteetonta olotilaa. Joskus sellainen on tullutkin, kun se pahakaan ei enää tunnu pahalta, mikään ei yhtään miltään. Se on jotenkin omasta mielestä todella pelottava ja omalla tavallaan ahdistava tunne. Jopa ehkä hirveämpi kuin se että sattuu henkisesti todella paljon vaikka toisin ehkä voisi luulla.
Onkohan siitä tehty tutkimuksia että miten masennus vaikuttaa fyysiseen terveyteen? Itsellä on tosi vahva tunne siitä että jatkuvat vaivat ja ongelmat kehossa, jatkuva sairastelukierre yms johtuu nimenomaan masennuksesta. Kroppa ei enää kestä sitä jatkuvaa masennusta ja alkaa oireilla fyysisesti, pikkuhiljaa rapistuu ja tuhoutuu. Eikö se tavallaan olisi ihan loogistakin? Ei kai ihmisenkään keho kaikkea loputtomiin kestä ja esim ahdistus pitkäaikaisena on todella kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, mutta silti parempaa kuin ahdistus.
Millaista peruuttamatonta tuhoa ahdistus tekee kognitiivisille toiminnoille?
Pahaa. Olen akateemisesti koulutettu, työmuistini ja keskittymiskykyni ovat lähes tuhoutuneet. Alamäki on ollut sekä jyrkkä että kivinen.
Sama homma täällä, juuri tehtiin psykologin laajemmat testit jossa tuloksena että työmuisti on heikentynyt todella paljon, samoin kyky keskittyä, hahmottaa muuttuvia asioita/ajattelumalleja jne. Koko ajan tuntuu kuin olisi jonkinlaisessa sumussa eikä edes oikeasti olemassa. Koita siinä nyt sitten keskittyä esim johonkin matikkatehtäviin.
Mutta kun on todella tyhjää, niin alkaa päästä tasolle, jolloin aivot kuin lakkaisi ajattelemasta ja se tunne on kauhea. Silloin pitää aukaista vähintään tv.