Millainen nainen haluaa vapaaehtoisesti hoitaa toisen naisen lapsia omassa kodissaan?
Miten paljon pitää miestä rakastaa, että haluaa itsensä tilanteeseen, jossa joutuu leikkimään päiväkodintätiä puolet kuusta? Kuka moderni nainen haluaa heittää vapautensa menemään toisen naisen lasten takia?
Kysyn vain koska Tinderissä olen törmännyt taas niin moniin +30-vuotiaisiin ex-perheenisiin , jotka selvästi hakevat lapsilleen vain toista hoitajaa. Miksi he eivät laita ikävaatimuksiaan korkeammalle, vaan kaikki hakevat seuraa 20-30-vuotiaista naisista? En vain pystyisi itse olemaan jonkun toisen lasten ”varaäiti” vielä näin nuorena (olen 28).
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Erikoista nähdä ihminen vain lastensa kautta. Että joku hakee lapsilleen hoitajaa, kun hakee kumppania.
Miehelläni oli kaksi alle kouluikäistä lasta kun tapasimme. Ajattelin, että hän on mies jolla on lapsia. Tutustuin mieheen ihan samalla tavalla kuin muihinkin seurustelukumppaneihin, kävimme treffeillä ja suhde alkoi ihan samalla tavalla. Kuukauden päästä tapasin lapset ja sitten alettiin touhuta asioita yhdessä lastenkin kanssa.
Lapset ovat osa miehen elämää ja nyt he ovat osa meidän yhteistä elämää.
Jos mulla olisi lapsia ja lapseton puoliso, hänen täytyisi suhtautua lapsiin niin että lapset ovat osa myös hänen elämää koska ovat mun elämää. Näin mä suhtaudun miehen lapsiin koska se on minulle luonnollista ja luontevaa.
Lapset saa itse päättää miten minuun suhtautuvat, mutta miehen kanssa on päätetty että meidän yhteisessä kodissa on meidän säännöt lapsille. Äidin kotona on sitten äidin säännöt.
Lapsia kuuluukin hoitaa ja kasvattaa. Se on aikuisen vastuu.
Vieläkään en ymmärrä mitä ap ajaa takaa. En usko että kukaan hakee lapsilleen vain hoitajaa. Suurin osa yh-vanhemmista tai vuoroviikkovanhemmista ketä tunnen, haluavat viettää kaiken liikenevän ajan lastensa kanssa eivätkä odota toisten heitä hoitavan.
Olet alle 30-vuotias nainen ja olette asuneet yhdessä kaksi viikkoa oletan? Oikein kivan idealistinen sepustus, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista nähdä ihminen vain lastensa kautta. Että joku hakee lapsilleen hoitajaa, kun hakee kumppania.
Miehelläni oli kaksi alle kouluikäistä lasta kun tapasimme. Ajattelin, että hän on mies jolla on lapsia. Tutustuin mieheen ihan samalla tavalla kuin muihinkin seurustelukumppaneihin, kävimme treffeillä ja suhde alkoi ihan samalla tavalla. Kuukauden päästä tapasin lapset ja sitten alettiin touhuta asioita yhdessä lastenkin kanssa.
Lapset ovat osa miehen elämää ja nyt he ovat osa meidän yhteistä elämää.
Jos mulla olisi lapsia ja lapseton puoliso, hänen täytyisi suhtautua lapsiin niin että lapset ovat osa myös hänen elämää koska ovat mun elämää. Näin mä suhtaudun miehen lapsiin koska se on minulle luonnollista ja luontevaa.
Lapset saa itse päättää miten minuun suhtautuvat, mutta miehen kanssa on päätetty että meidän yhteisessä kodissa on meidän säännöt lapsille. Äidin kotona on sitten äidin säännöt.
Lapsia kuuluukin hoitaa ja kasvattaa. Se on aikuisen vastuu.
Vieläkään en ymmärrä mitä ap ajaa takaa. En usko että kukaan hakee lapsilleen vain hoitajaa. Suurin osa yh-vanhemmista tai vuoroviikkovanhemmista ketä tunnen, haluavat viettää kaiken liikenevän ajan lastensa kanssa eivätkä odota toisten heitä hoitavan.
Eikö molemmissa kodeissa olisi kuitenkin ihan älykästä olla suht samanlaiset säännöt, ettei tule mitään konflikteja siitä? OT
Aika monet: adoptioäidit, sijaisäidit, monet sukulaiset (isoäidit, tädit) ja muut läheiset (anopit, kummit jne), perhepäivähoito jatkaa ja kyllä, jopa monet äitipuolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisiin tyyppeihin jotkut rakastuvat. Katkerana sitten miettivät vuosien jälkeenkin, miten tuli uhrattua aikaa ja rahaa johonkin elämäntapahyväksikäyttäjään. Ei miehet jaksa lapsia yksin kasvattaa. Sen takia ne yrittää mielistellä itselleen jonkun uuden naisen hoitamaan osan aiheuttamastaan p*skasta.
Siellä koetaan oikein voimauttavaa vihaa miehiä ja lapsia kohtaan joita ei edes tunne. Ehkä se kissasi jonain päivänä oppii rakastamaan sinua mutta tohdin epäillä.
Mene sinä hoitamaan miehen ja hänen exänsä lapsia, äläkä tule tänne itsenäisten ihmisten jutustelua pilaamaan kynnysmattoiluneisi.
Itsenäinen = yksinäinen ja katkera? Jättikö kissakin sinut? Vai mikä muu saisi tuolla tavalla tuntemaan toisia, teoreettisia tai oikeita, ihmisiä kohtaan?
Kyllä se ihan sinä olit joka täällä alkoi ämmmittelemään niitä jotka eivät halua käyttää elämäänsä miehen ja hänen exänsä lasten hoitamiseen. Kun olet noin tyytväinen tähän ratkaisuusi, niin turhaan tulet tänne itksemään että muidenkin pitää. Tuo kielii vain siitä, että olet kateellinen kun muut voivat elää omaa elmäänsä, ja sinulle jäi vain miehen lapset hoidettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet: adoptioäidit, sijaisäidit, monet sukulaiset (isoäidit, tädit) ja muut läheiset (anopit, kummit jne), perhepäivähoito jatkaa ja kyllä, jopa monet äitipuolet.
Mutta odotas kun joku kutsuu sinua äitipuoleksi, niin se on syvin loukkaus ikinä. ’Bonusäiti’ ei kuulemma ole niin loukkaava nimitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisiin tyyppeihin jotkut rakastuvat. Katkerana sitten miettivät vuosien jälkeenkin, miten tuli uhrattua aikaa ja rahaa johonkin elämäntapahyväksikäyttäjään. Ei miehet jaksa lapsia yksin kasvattaa. Sen takia ne yrittää mielistellä itselleen jonkun uuden naisen hoitamaan osan aiheuttamastaan p*skasta.
Siellä koetaan oikein voimauttavaa vihaa miehiä ja lapsia kohtaan joita ei edes tunne. Ehkä se kissasi jonain päivänä oppii rakastamaan sinua mutta tohdin epäillä.
Mene sinä hoitamaan miehen ja hänen exänsä lapsia, äläkä tule tänne itsenäisten ihmisten jutustelua pilaamaan kynnysmattoiluneisi.
Miksi tämä vaivaa sinua ?
Eihän se ole sinun ongelmasi.
Kyllä se ihan sinä olit joka täällä alkoi ämmmittelemään niitä jotka eivät halua käyttää elämäänsä miehen ja hänen exänsä lasten hoitamiseen. Kun olet noin tyytväinen tähän ratkaisuusi, niin turhaan tulet tänne itksemään että muidenkin pitää. Tuo kielii vain siitä, että olet kateellinen kun muut voivat elää omaa elmäänsä, ja sinulle jäi vain miehen lapset hoidettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisiin tyyppeihin jotkut rakastuvat. Katkerana sitten miettivät vuosien jälkeenkin, miten tuli uhrattua aikaa ja rahaa johonkin elämäntapahyväksikäyttäjään. Ei miehet jaksa lapsia yksin kasvattaa. Sen takia ne yrittää mielistellä itselleen jonkun uuden naisen hoitamaan osan aiheuttamastaan p*skasta.
Siellä koetaan oikein voimauttavaa vihaa miehiä ja lapsia kohtaan joita ei edes tunne. Ehkä se kissasi jonain päivänä oppii rakastamaan sinua mutta tohdin epäillä.
Mene sinä hoitamaan miehen ja hänen exänsä lapsia, äläkä tule tänne itsenäisten ihmisten jutustelua pilaamaan kynnysmattoiluneisi.
Itsenäinen = yksinäinen ja katkera? Jättikö kissakin sinut? Vai mikä muu saisi tuolla tavalla tuntemaan toisia, teoreettisia tai oikeita, ihmisiä kohtaan?
Kyllä se ihan sinä olit joka täällä alkoi ämmmittelemään niitä jotka eivät halua käyttää elämäänsä miehen ja hänen exänsä lasten hoitamiseen. Kun olet noin tyytväinen tähän ratkaisuusi, niin turhaan tulet tänne itksemään että muidenkin pitää. Tuo kielii vain siitä, että olet kateellinen kun muut voivat elää omaa elmäänsä, ja sinulle jäi vain miehen lapset hoidettaviksi.
En minä ole ämmitellyt ketään. Tämä lanka alkoi kun joku päätti haukkua kaikki miehet joilla on lapsia ja arvostella muiden elämänvalintoja. Aika ämmämäistähän se on, toden totta. Tuntuu ettei sellaista tekevällä voi olla hyvä itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista nähdä ihminen vain lastensa kautta. Että joku hakee lapsilleen hoitajaa, kun hakee kumppania.
Miehelläni oli kaksi alle kouluikäistä lasta kun tapasimme. Ajattelin, että hän on mies jolla on lapsia. Tutustuin mieheen ihan samalla tavalla kuin muihinkin seurustelukumppaneihin, kävimme treffeillä ja suhde alkoi ihan samalla tavalla. Kuukauden päästä tapasin lapset ja sitten alettiin touhuta asioita yhdessä lastenkin kanssa.
Lapset ovat osa miehen elämää ja nyt he ovat osa meidän yhteistä elämää.
Jos mulla olisi lapsia ja lapseton puoliso, hänen täytyisi suhtautua lapsiin niin että lapset ovat osa myös hänen elämää koska ovat mun elämää. Näin mä suhtaudun miehen lapsiin koska se on minulle luonnollista ja luontevaa.
Lapset saa itse päättää miten minuun suhtautuvat, mutta miehen kanssa on päätetty että meidän yhteisessä kodissa on meidän säännöt lapsille. Äidin kotona on sitten äidin säännöt.
Lapsia kuuluukin hoitaa ja kasvattaa. Se on aikuisen vastuu.
Vieläkään en ymmärrä mitä ap ajaa takaa. En usko että kukaan hakee lapsilleen vain hoitajaa. Suurin osa yh-vanhemmista tai vuoroviikkovanhemmista ketä tunnen, haluavat viettää kaiken liikenevän ajan lastensa kanssa eivätkä odota toisten heitä hoitavan.
Olet alle 30-vuotias nainen ja olette asuneet yhdessä kaksi viikkoa oletan? Oikein kivan idealistinen sepustus, ei siinä mitään.
Näin paljon kyrsii jotain jos kaikki ei ole yhtävihamielisiä kuin he. Mikä on aiheuttanut teissä tuollaisen katkeruuden täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista nähdä ihminen vain lastensa kautta. Että joku hakee lapsilleen hoitajaa, kun hakee kumppania.
Miehelläni oli kaksi alle kouluikäistä lasta kun tapasimme. Ajattelin, että hän on mies jolla on lapsia. Tutustuin mieheen ihan samalla tavalla kuin muihinkin seurustelukumppaneihin, kävimme treffeillä ja suhde alkoi ihan samalla tavalla. Kuukauden päästä tapasin lapset ja sitten alettiin touhuta asioita yhdessä lastenkin kanssa.
Lapset ovat osa miehen elämää ja nyt he ovat osa meidän yhteistä elämää.
Jos mulla olisi lapsia ja lapseton puoliso, hänen täytyisi suhtautua lapsiin niin että lapset ovat osa myös hänen elämää koska ovat mun elämää. Näin mä suhtaudun miehen lapsiin koska se on minulle luonnollista ja luontevaa.
Lapset saa itse päättää miten minuun suhtautuvat, mutta miehen kanssa on päätetty että meidän yhteisessä kodissa on meidän säännöt lapsille. Äidin kotona on sitten äidin säännöt.
Lapsia kuuluukin hoitaa ja kasvattaa. Se on aikuisen vastuu.
Vieläkään en ymmärrä mitä ap ajaa takaa. En usko että kukaan hakee lapsilleen vain hoitajaa. Suurin osa yh-vanhemmista tai vuoroviikkovanhemmista ketä tunnen, haluavat viettää kaiken liikenevän ajan lastensa kanssa eivätkä odota toisten heitä hoitavan.
Eikö molemmissa kodeissa olisi kuitenkin ihan älykästä olla suht samanlaiset säännöt, ettei tule mitään konflikteja siitä? OT
Ei voi olla samanlaisia sääntöjä, jos äidin luona ei saa syödä kuin yhdelaista jukurttia, ei saa viedä edes roskia ulos kesällä jos ei ole hattua päässä, eikä saa pyöräillä 500 metriä kauppaan itsenäisesti ostamaan maitoa. Kyseessä on kuitenkin jo 12 ja 10-vuotiaat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista nähdä ihminen vain lastensa kautta. Että joku hakee lapsilleen hoitajaa, kun hakee kumppania.
Miehelläni oli kaksi alle kouluikäistä lasta kun tapasimme. Ajattelin, että hän on mies jolla on lapsia. Tutustuin mieheen ihan samalla tavalla kuin muihinkin seurustelukumppaneihin, kävimme treffeillä ja suhde alkoi ihan samalla tavalla. Kuukauden päästä tapasin lapset ja sitten alettiin touhuta asioita yhdessä lastenkin kanssa.
Lapset ovat osa miehen elämää ja nyt he ovat osa meidän yhteistä elämää.
Jos mulla olisi lapsia ja lapseton puoliso, hänen täytyisi suhtautua lapsiin niin että lapset ovat osa myös hänen elämää koska ovat mun elämää. Näin mä suhtaudun miehen lapsiin koska se on minulle luonnollista ja luontevaa.
Lapset saa itse päättää miten minuun suhtautuvat, mutta miehen kanssa on päätetty että meidän yhteisessä kodissa on meidän säännöt lapsille. Äidin kotona on sitten äidin säännöt.
Lapsia kuuluukin hoitaa ja kasvattaa. Se on aikuisen vastuu.
Vieläkään en ymmärrä mitä ap ajaa takaa. En usko että kukaan hakee lapsilleen vain hoitajaa. Suurin osa yh-vanhemmista tai vuoroviikkovanhemmista ketä tunnen, haluavat viettää kaiken liikenevän ajan lastensa kanssa eivätkä odota toisten heitä hoitavan.
Eikö molemmissa kodeissa olisi kuitenkin ihan älykästä olla suht samanlaiset säännöt, ettei tule mitään konflikteja siitä? OT
Ei voi olla samanlaisia sääntöjä, jos äidin luona ei saa syödä kuin yhdelaista jukurttia, ei saa viedä edes roskia ulos kesällä jos ei ole hattua päässä, eikä saa pyöräillä 500 metriä kauppaan itsenäisesti ostamaan maitoa. Kyseessä on kuitenkin jo 12 ja 10-vuotiaat lapset.
Kuulostaa ihan perinteiseltä uusperhekuviolta, jossa exiä syyllistetään ja pidetään ”hirviöinä” ja kaikki mitä he päättävät on väärin.
Huh toivottavasti se aika koittaa pian! Miehelläsi jota väheksyt on varmasti ollut melkein yhtä rankkaa kuin lapsiparalla joka on joutunut kasvamaan noin vihamielisen ihmisen seurassa.